| Esko Helle | |
|---|---|
| Kansanedustaja | |
|
26.3.1983–18.3.2003
|
|
| Ryhmä/puolue | SKDL |
| Vaalipiiri | Hämeen eteläinen, Häme |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. toukokuuta 1938 Janakkala |
| Kuollut | 3. tammikuuta 2014 (75 vuotta) Hämeenlinna |
| Ammatti | erikoishammaslääkäri |
Esko Antero Helle (28. toukokuuta 1938 Janakkala – 3. tammikuuta 2014 Hämeenlinna) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SKDL:n ja Vasemmistoliiton kansanedustajana 1983–2003. Helle oli myös puolueensa puheenjohtaja 1985–1988. Eduskunnassa Helle profiloitui vasemmiston johtavana valtiosääntöasiantuntijana, joka ajoi parlamentin vahvempaa asemaa ja presidenttivallan karsimista.
Esko Helteen vanhemmat olivat sähköasentaja Kaarlo Helle (synt. Hell, 1907-1975) ja liikeapulainen Vieno Ruuska (1916-2008). Hän kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1958 ja valmistui hammaslääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1966. Helle työskenteli hammaslääkärinä Hämeenkyrössä 1966–1973 ja Janakkalassa 1973–1983. Hän sai sai erikoishammaslääkärin pätevyyden 1980.
Helle kiinnostui yhteiskunnallisista asioista jo koululaisena isän osallistuessa kunnallispolitiikkaan SKDL:n riveissä. Vuonna 1960 hän lähti itsekin puolueen ehdokkaksi kunnallisvaaleihin. Opiskeluvuosinaan Helle liittyi Akateemiseen Sosialistiseuraan. 1960-luvun lopusta lähtien hän oli Hämeenkyrön ja Janakkalan kunnanvaltuustojen jäsen. SKDL:n sosialisteihin lukeutunut Helle valittiin eduskuntaan kuudennella yrittämällään vuoden 1983 vaaleissa.
Helle toimi SKDL:n puheenjohtajana 1985–1988, jolloin puolueen sisäiset ristiriidat kärjistyivät taistolaisten erottamiseen. Hän kertoi myöhemmin, ettei viihtynyt tehtävässä ja mainitsi jatkuvan riitelyn puoluetovereiden kanssa olleen traumaattinen kokemus.lähde? Helle oli myös eduskuntaryhmänsä puheenjohtaja 1988–1997. 1990-luvun alussa hän oli yksi harvoista Suomen EU-jäsenyyttä avoimesti kannattaneista Vasemmistoliiton johtohahmoista. Pääministeri Paavo Lipposen hallituskaudella Helle joutui jälleen myrskyn silmään, kun osa eduskuntaryhmästä vastusti hallituksen vaikeassa talous- ja työllisyystilanteessa tekemiä päätöksiä.
Kansanedustajana hän erikoistui ulkopolitiikkaan ja perustuslakiin. Merkittävimmän eduskuntatyönsä Helle teki Paavo Nikulan johtamassa valtiosääntökomiteassa, joka valmisteli 2000 voimaan tulleen uuden perustuslain. Hän oli tyytyväinen presidentin valtaoikeuksia kaventaneen lain sisältöön. Helteen mukaan vahva presidentti-instituutio ei kuulunut länsimaiseen demokratiaan, vaan piti sitä ”bysanttilaisena jäänteenä”. Helle oli jo 1990-luvun alussa ripittänyt presidentti Mauno Koivistoa liiallisesta puuttumisesta tuomio- ja lainsäädäntövaltaan liittyviin kysymyksiin. Hän tuohtui erityisesti Koiviston paheksuttua eduskunnan kiirehtimää presidentin valtaoikeuksien kaventamista. Helle jätti eduskunnan vuonna 2003, jolloin hän ei enää asettunut ehdolle.
Helle oli presidentin valitsijamiehenä Urho Kekkosta kannattaneen SKDL:n edustajana 1978 ja Kalevi Kivistön taakse perustetun Liike 88:n edustajana 1988. Lisäksi hän toimi pitkään muun muassa Parlamenttienvälisen liiton Suomen ryhmän varapuheenjohtajana. Helle oli myös Hämeenkyrön kunnanvaltuuston jäsen 1969-1973 ja Janakkalan kunnanvaltuuston jäsen 1977-2014.
Valtakunnanpolitiikan jätettyään Helle toimi edelleen Janakkalan kunnanvaltuutettuna kuolemaansa saakka. Hänen harrastuksiinsa kuuluivat historiantutkimus, kirjallisuus ja liikunta. Hän osallistui muun muassa säännöllisesti Iijokisoutuun. Vuonna 2013 Helle järjesti 75-vuotissyntymäpäiväkseen Turengin vanhalla asemalla seminaarin Demokraattinen Suomi demokraattisessa Euroopassa ja osallistui vielä kesällä Tampereella pidettyyn Vasemmistoliiton puoluekokoukseen. Hän kuoli tammikuussa 2014 hämeenlinnalaisessa saattohoitokodissa nopeasti edenneeseen syöpään. Helle on haudattu Janakkalan hautausmaan uurnalehtoon.lähde?
Esko Helteen puoliso oli Paula Andreasén, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1965. Heillä on kaksi tytärtä.
| Edeltäjä: Kalevi Kivistö |
SKDL:n puheenjohtaja 1985–1988 |
Seuraaja: Reijo Käkelä |