


Ettore Tito (17. joulukuuta 1859 – 26. kesäkuuta 1941) oli italialainen taidemaalari. Hänet tunnetaan erityisesti Venetsiaa, sen ympäristöä ja elämää kuvaavista maalauksistaan.
Tito syntyi lähellä Napolia, Castellammare di Stabiassa, merikapteeni Ubaldo Titon perheeseen. Perheen äiti Luigia Novello Tito oli lähtöisin Venetsiasta, ja perhe päätti muuttaa sinne pian pojan syntymän jälkeen.
Titon taiteelliset lahjat huomattiin jo varhain. Häntä opetti aluksi alankomaalainen taidemaalari Cecil van Haanen, josta tuli Titon elinikäinen ystävä. Hän pääsi jatkamaan opintojaan taideakatemiaan vain 12- vuotiaana, mikä ei ollut laillinen ikä edes hakea oppilaitokseen. Hän valmistui taideakatemiasta 17- vuotiaana. Hänen opettajanaan oli ollut Pompeo Marino Molmenti.
Menestystä Titolle alkoi tulla vuoden 1887 jälkeen. Tuolloin oli näytteillä hänen Venetsian vanhaa kalasatamaa esittävä maalauksensa Italian kansallisessa taidenäyttelyssä. Maalaus palkittiin ja se ostettiin Rooman modernin taiteen museon kokoelmiin. Maalauksessa tuli hienosti esille Titon tyyli: realistinen kuvaus tavallisen kansan elämästä yhdistyneenä impressionismin keinoihin kuvata hetkeä.
Palkinnon jälkeen Tito laittoi jatkuvasti esille Venetsian biennaaliin ja häntä alettiin pitää johtavana venetsialaisena taidemaalarina. Hänelle myönnettiin palkintoja, kuten Città di Venezia- palkinto vuonna 1897 ja suuri kultamitali vuoden 1903 biennaalista. Venetsian biennaaleissa Titon töitä oli esillä aina vuoteen 1914 asti. Ensimmäisen maailmansodan vuosina biennaalia ei järjestetty. Rauhan palattua Tito laittoi töitään näytteille jälleen vuoden 1920 biennaaliin.
Tito ei tyytynyt ainoastaan kotikaupunkinsa näyttelyihin. Hän sai kultamitalin myös Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelystä ja hänen työnsä ostettiin Musée du Luxembourgin kokoelmiin. Vuonna 1910 oli vuorossa Brysselin maailmannäyttely. Myös siellä hänen työnsä palkittiin. Vuonna 1915 järjestetttiin Yhdysvalloissa Panama-Pacific näyttely, jossa oli myös Titon maalaus näytteillä. Sieltäkin tuli merkittävä palkinto.
Vähitellen Titon tyyli alkoi muuttua. Vuoden 1900 jälkeen hän vähensi kansankuvausta. Tilalle tulivat symbolismi ja mytologia. Niihin hän otti mallia vanhasta venetsialaisesta taiteesta. Häneltä tilattiin myös seinämaalauksia ja hän teki niitä Villa Berlinghieriin Roomassa ja Palazzo Martinengoon Venetsiassa. Häneltä pyydettiin myös kuvituksia yhdysvaltalaisiin ja brittiläisiin lehtiin kuten Scribner's Magazineen ja Punchiin.
Venetsiassa oleskeli 1900-luvun alussa useita ulkomaalaisia taiteilijoita. Titon ystäviin kuuluivat John Singer Sargent ja Isabella Stewart Gardner. Hyvin toimeentulevana miehenä Tito oli hankkinut huvilan jonka vieraisiin kuuluivat Anders Zorn, Luigi Nono, Ludwig Passini ja monet aikakautensa kuuluisuudet. Kuuluisat ystävät toivat muotokuvatilauksia kuuluisuuksilta. Titon malleina olivat Corrado Ricci, Nadja Malacrida, Nerina Pisani Volpi sekä moni muu.
Venetsian taideakatemian professoriksi Tito nimitettiin vuonna 1894 ja hän hoiti virkaa vuoteen 1927. Italian kuninkaallisen akatemia jäsenyyden hän sai vuonna 1926. Samana vuonna hänellä oli myös näyttely Los Angelesissa.
Kun Tito oli 70-vuotias hän sai vielä merkittävän tilauksen. Häneltä tilattiin 400 neliömetriä suuri seinämaalaus Chiesa di Santa Maria di Nazaretin kirkkoon Venetsiassa. Kirkossa ollut edellinen Giovanni Battista Tiepolon tekemä maalaus oli tuhoutunut huonoissa olosuhteissa. Työstä tuli Titon viimeinen merkittävä maalaus ja se valmistui vuonna 1937. Sitä pidetään tekijänsä taiteellisena testamenttina. Teoksessa esiintyy Venetsia nuorena naisena ja sitä ympäröivät sen merkittävät taiteilijat kuten Tiepolo, Tintoretto, Paolo Veronese ja Tizian.
Kuoltuaan Tito jätti perinnöksi maalauksia jotka innostivat omana aikanaan ihmisiä ympäri maailmaa. Nykyään ne kertovat Italian taidemaailmasta Belle époquen aikana. Titon poika Luigi Tito oli myös taidemaalari ja hänen pojanpoikansa Pietro Giuseppe oli kuvanveistäjä. Kolmen polven Titon suvun taiteilijoiden näyttely pidettiin vuonna 2003 Villa Pisanissa.