Eva Green
| Eva Green | |
|---|---|
.jpg) Eva Green César-gaalassa vuonna 2020 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Eva Gaëlle Green |
| Syntynyt | 6. heinäkuuta 1980 Pariisi, Ranska |
| Ammatti | näyttelijä, malli |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 2003– |
| Merkittävät roolit |
|
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Eva Gaëlle Green (lausutaan ranskaksi [ˈgʁeːn]; s. 6. heinäkuuta 1980 Pariisi) on ranskalainen näyttelijä ja malli. Hän teki läpimurtonsa Bernardo Bertoluccin elokuvassa The Dreamers, ja on sittemmin tullut tunnetuksi rooleistaan elokuvissa Kingdom of Heaven (2005) ja Casino Royale (2006) sekä televisiosarjassa Penny Dreadful (2014–2016), josta hän sai Golden Globe -ehdokkuuden.
Green on myös toiminut mallina ja brändilähettiläänä eri muotimerkeille ja -makasiineille. Mediajulkaisut ja kriitikot pitävät häntä myös seksisymbolina.
Vuonna 2018 Green nimettiin Ordre des Arts et des Lettres -ritarikunnan ritariksi.
Elämä ja ura
Eva Green syntyi 6. heinäkuuta 1980 Ranskassa, kaksi minuuttia ennen kaksossisartaan Joyta. Hän on ranskalaisen näyttelijän ja kirjailijan Marlène Jobertin sekä ruotsalaisen hammaslääkärin Walter Greenin tytär. Green kasvoi Ranskassa ja opiskeli myöhemmin englanninkielisessä American University of Parisissa. Kiinnostus näyttelijäntyöhön heräsi nuorena, ja hän päätti ryhtyä näyttelijäksi nähtyään Isabelle Adjanin elokuvassa Adelen tarina. Green opiskeli näyttelemistä Pariisissa ja Lontoossa, minkä jälkeen palasi Pariisiin esiintymään teatterissa. Jo näyttelijäkoulussa häntä vetivät puoleensa erityisesti synkät ja pahansävyiset roolit.
Green aloitti ammattilaisuransa teatterissa vuonna 2001 ja sai varhaista huomiota lavarooleillaan. Hänellä oli myös pieni kreditoimaton rooli Michael Haneken elokuvassa Pianonopettaja (2001), mutta läpimurto tuli Bernardo Bertoluccin elokuvassa The Dreamers (2003), jossa hänen rohkea roolityönsä herätti paljon huomiota alastonkohtausten sekä seksikohtausten takia ja sai kriitikoilta kiitosta. Sen jälkeen hän esiintyi elokuvassa Arsène Lupin (2004) ja sai merkittävän roolin Ridley Scottin historiallisessa draamassa Kingdom of Heaven – Taivas maan päällä (2005), jossa hän näytteli Sibyllaa, Jerusalemin prinsessaa. Rooli vahvisti hänen näkyvyyttään kansainvälisesti. Seuraava suuri askel oli James Bond -elokuva Casino Royale (2006), jossa Green näytteli Bond-tyttö Vesper Lyndiä ja nousi laajaan kansainväliseen tunnettuuteen. Hänet palkittiin elokuvasta nousevan tähden Bafta-palkinnolla.
Casino Royalen jälkeen Green esiintyi muun muassa elokuvissa Kultainen kompassi (2007), Franklyn (2008), Viattomuuden uhrit (2009) ja Womb (2010), ja siirtyi myöhemmin yhä näkyvämmin vahvoihin ja usein pahansävyisiin rooleihin. Häntä myös kaavailtiin Lars von Trierin kauhudraaman Antichrist (2009) naispääosaan, mutta Greenin agentit kieltäytyivät siitä huolimatta, että hän oli kiinnostunut roolista ja von Trierin kanssa työskentelystä. Sittemmin Green näytteli Tim Burtonin kauhukomediassa Dark Shadows (2012), Artemisian roolissa toimintaelokuvassa 300: Imperiumin nousu (2014), westernissä The Salvation (2014) ja rikoselokuvassa Sin City: A Dame to Kill For (2014), joista hän sai paljon kiitosta. Erityisen ylistetty oli hänen pääroolinsa Vanessa Ivesinä kauhusarjassa Penny Dreadful (2014–2016), jota pidettiin yhtenä hänen uransa parhaista suorituksista. Roolistaan hän sai myös parhaan draamasarjan naispääosan Golden Globe -ehdokkuuden. Green esiintyi myös elokuvissa Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (2016), Dumbo (2019) ja ranskalaisdraamassa Proxima (2019), josta hän sai César-ehdokkuuden.
Green kiinnitettiin elokuvaan A Patriot, jonka tuotanto keskeytyi vuonna 2019. Green haastoi tekijät oikeuteen maksamattomista palkkioista ja voitti kanteen huhtikuussa 2023. Aiemmin elokuvan tuottaja oli esittänyt syytöksiä Greeniä kohtaan. Oikeudenkäynnissä esitettiin WhatsApp-viestejä koskien elokuvan tuottajaa Jake Sealia.
2020-luvulla Green on jatkanut uraansa etenkin trillerien ja draaman parissa. Hän näytteli muun muassa minisarjassa The Luminaries (2020), psykologisessa trillerissä Nocebo (2022) ja Apple TV+:n sarjassa Liaison (2023) vastanäyttelijänään Vincent Cassel. Vuonna 2023 hän esitti Milady de Winteriä kaksiosaisessa Kolme muskettisoturia -filmatisoinnissa; Kolme muskettisoturia: D’Artagnan ja Kolme muskettisoturia: Milady, sekä vuonna 2024 hän näytteli toimintatrillerissä Dirty Angels.
Seuraavaksi Green tulee esiintymään muassa Bahman Ghobadi ohjaamassa ja Martin Scorsesen tuottamassa trillerissä Two Trees sekä Cary Joji Fukunagan ohjaamassa rikostrillerissä Blood on Snow. Hän tulee myös näyttelemään Ophelia Frumpia kauhukomediasarja Wednesdayn kolmannella tuotantokaudella.
Julkisuuskuva
Greenin seksikkyys on ollut usein esillä mediassa, ja kriitikot ovat kuvanneet häntä seksisymboliksi. Myös muotijulkaisut, kuten W Magazine ja Vogue, ovat pitäneet häntä tyyli-ikonina ja korostaneet hänen avantgardistista ja goottilaista glamouriaan. Sama estetiikka näkyy myös hänen tummasävyisissä ja viettelevissä roolihahmoissaan, mikä on vahvistanut hänen julkisuuskuvaansa elokuvallisena femme fatale -hahmona.
Green on toiminut myös mallina muun muassa Armanille, Lancômelle ja Diorille. Hän on myös muun muassa Bulgarin ja Alexander McQueenin brändilähettiläs.
Yksityiselämä
Green on asunut Lontoossa vuodesta 2005.
Green on sefardijuutalaisesta perheestä, mutta hän ei ole uskonnollinen. Hän on kuitenkin kertonut olevansa ”hyvin hengellinen”.
Vuosina 2005–2009 Green oli parisuhteessa Kingdom of Heaven -vastanäyttelijänsä Marton Csokasin kanssa.
Greenin isoisän äiti on Ruotsin Haaparannalla vaikuttanut valokuvaaja Mia Green, joka tuli aikanaan tunnetuksi erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikaisista valokuvistaan, joka käsittelivät Tornio-Haaparantaa kyseisenä aikana.
Green on yksi Unicefin tukijoista.
Filmografia
| Televisiosarjat | |||
|---|---|---|---|
| Vuosi | Nimi | Rooli | Jaksot |
| 2011 | Camelot | Morgan Pendragon | 10 jaksoa |
| 2014–2016 | Penny Dreadful | Vanessa Ives | 27 jaksoa |
| 2020 | The Luminaries | Lydia Wells | 6 jaksoa |
| 2023 | Liaison | Alison Rowdy | |
| 2027 | Wednesday | Ophelia Frump | |
| Videopelit | ||
|---|---|---|
| Vuosi | Nimi | Rooli |
| 2008 | Quantum of Solace | Vesper Lynd (ääni) |
Lähteet
- ↑ Nomination dans l'ordre des Arts et des Lettres – hiver 2018 Government of France. 16.4.2018. Viitattu 16.4.2026. (ranskaksi)
- ↑ Godard, Agathe: Marlène et ses fille Paris Match, 29.8.1988. (ranskaksi)
- ↑ Maida, Sabine: Eva Green, une star en herbe Version femme (La Tribune/Le Progrès), 25.11.2001. (ranskaksi)
- ↑ Williamson, Charlotte: Green Goddess Harpers & Queen, 2005, s. 111. (englanniksi)
- ↑ Strongman, Luke: The Films and Career of Eva Green s. 1. Cambridge Scholars Publishing, 2023. ISBN 9781527502703 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- 1 2 3 4 Eva Green Biography Yahoo! Movies. Arkistoitu 23.3.2007. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Daly, Steve: Green Goddess Vanity Fair. Arkistoitu 27.10.2007. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Eva Green Talks Nudity, Her Twin Sister, and Her Crush on Jack Nicholson YouTube. 27.6.2016. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- 1 2 Jeffries, Stuart: He's the Bond girl, not me The Guardian. 26.1.2007. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Brett, Anwar: Eva Green – Kingdom of Heaven BBC. 4.5.2005. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- 1 2 Schweiger, Daniel: All Hail The Queen: Eva Green Rules Supreme Over The Kingdom of Heaven -, 2005, s. 60–63. Venetsia. (englanniksi)
- ↑ Webber, Monique: The Green Mile Australian Vogue, 2007, s. 90. Venetsia. (englanniksi)
- ↑ Verghis, Sharon: Not easy being Green The Age. 3.12.2006. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Rich, Joshua: The 10 Best Bond Girls Entertainment Weekly. 30.3.2007. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Baftas 2007: The winners BBC News. 11.2.2007. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Johnson, G. Allen: Baftas 2007: The winners San Francisco Chronicle. 2.12.2007. Arkistoitu 2.3.2009. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Meza, Ed: Baftas 2007: The winners Variety. 9.2.2009. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Crocker, Jonathan: RT Interview: Lars von Trier on Antichrist Rotten Tomatoes. Arkistoitu 11.1.2011. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Propes, Richard: "Dark Shadows" Review The Independent Critic. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ How Eva Green Absolutely Stole '300: Rise of an Empire' Huffington Post. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ McCahill, Mike: Sin City 2: A Dame to Kill For review – uncompromising and still-satisfying pulp vision The Guardian. 21.8.2014. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Why PENNY DREADFUL Was One of the Best Shows of the Modern Era Nerdist. 22.6.2016. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ A Penny Dreadful bottle episode showcases the incredible Eva Green AV Club. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Mitovich, Matt Webb: Golden Globes: Mr. Robot and Mozart Win Big; Taraji P. Henson, Lady Gaga, Jon Hamm, Rachel Bloom Grab Gold TVLine. 10.1.2016. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Tartaglione, Nancy: César Awards Nominations: Roman Polanski's 'An Officer and a Spy' Leads With 12; Ladj Ly's 'Les Misérables' Scores 11 – Full List Deadline Hollywood. 29.1.2020. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Quinn, Ben: Eva Green wins high court battle over collapse of sci-fi film The Guardian. 28.4.2023. Viitattu 29.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Denby, Laura: The Luminaries on BBC One is different from the book – but here's why that's a good thing Digital Spy. 28.6.2020. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Ramachandran, Naman: Eva Green, Mark Strong Film 'Nocebo' Acquired by Vertigo Releasing for U.K., Ireland (EXCLUSIVE) Variety. 28.10.2022. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Ramachandran, Naman: Vincent Cassel, Eva Green Star in Apple TV Plus Anglo-French Series 'Liaison' Variety. 24.6.2021. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ McPherson, Chris: Eva Green Plots Mayhem in 'The Three Musketeers — Part I: D'Artagnan' Trailer Collider. 19.10.2023. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Kay, Jeremy: Eva Green, Martin Campbell to reunite on Millennium Media TIFF sales title 'Dirty Angels' Screen Daily. 7.9.2021. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Qaissieh, Zaid: Murat Yıldırım and Eva Green star in Martin Scorsese's Two Trees, now filming in Turkey Albawaba. 19.12.2024. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Kit, Borys: Benedict Cumberbatch Replaces Tom Hardy in Cary Fukunaga's Crime Thriller 'Blood on Snow'. Eva Green, Emma Laird and Ben Mendelsohn will also star The Hollywood Reporter. 14.2.2025. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Andreeva, Nellie: Eva Green Joining 'Wednesday' Season 3 As Aunt Ophelia Deadline Hollywood. 25.11.2025. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Eva Green's 7 Sexiest Roles, From 'The Dreamers' to 'Sin City' W Magazine. 27.6.2016. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Sex symbol Eva Green calls herself an 'old lady, boring' Hindustan Times. 2014. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Eva Green on surviving in a sexist industry London Evening Standard. 13.10.2018. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Eva Green News and Features British Vogue. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ See Eva Green's Style Evolution, from Bond Girl to Goth Cannes Queen W Magazine. 6.7.2017. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Eva Green, the iconic femme fatale who fled Hollywood El País. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Eva Green Isn't Done Being a Femme Fatale The Hollywood Reporter. 20.7.2022. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ The Age: Not easy being Green Viitattu 29.6.2012
- ↑ Vanity Fair: Green Goddess Viitattu 29.6.2012
- ↑ Bvlgari honours its heritage with the 'Eternally Iconic' campaign Prestige Online. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Mohammed, Hikmat: EXCLUSIVE: Elle Fanning Debuts in Alexander McQueen Campaign With Naomi Campbell, Eva Green, Liu Wen WWD. 24.8.2023. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Odell, Michael: Eva Green: 'Yes I am French but I am happier in England' The Times. 19.11.2022. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Jeffries, Stuart: Eva Green: ‘I don’t want to be put in a box marked Weird Witch’. The Guardian. 3.5.2016. (englanniksi)
- ↑ Watts, Halina: Luminaries Eva Green and Marton Csokas' great chemistry is thanks to 4 year relationship Mirror. 27.6.2020. Viitattu 16.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Anne-Marie Nilsson: Mia Gren i Haparanda - Fotografen med fokpus på krigets offer. Populär Historia, 1.7.1963, s. 28-37.
- ↑ Dailymail.co.uk - Actress Eva Green: The art of darkness Viitattu 22.6.2012
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eva Green Wikimedia Commonsissa
- Eva Green Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
