Faaraokoira
| Faaraokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Malta |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 779 |
| Rodun syntyaika | yli 5 000 vuotta sitten |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys, vartioiminen |
| Nykyinen käyttö | seura- ja harrastuskoira |
| Elinikä | keskimäärin 10 vuotta |
| Muita nimityksiä | farkku, kelb tal-fenek, Pharaoh Hound, chien du pharaon, Pharaonenhund, perro del faraón, vaaraokoer |
| FCI-luokitus | ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 6 Alkukantaiset koirat #248 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | noin 22 kg |
| Säkäkorkeus | urosten ihannesäkäkorkeus 56 cm, narttujen 53 cm |
| Väritys | kullan- tai punaruskea |
Faaraokoira (maltaksi kelb tal-fenek, engl. Pharaoh Hound) on vinttikoiramainen koirarotu, joka kuuluu alkukantaisiin koirarotuihin eli FCI:n roturyhmään 5. FCI:n mukaan rodun alkuperämaa on Malta, mutta vastuumaa Iso-Britannia. Muinaisessa Egyptissä faaraokoiran tyyppisiä koiria on käytetty muun muassa kaniininmetsästykseen ja hautakammioiden sekä temppeleiden vahtimiseen.
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia faaraokoiran pentueita vuosittain.
Ulkonäkö
Faaraokoira on keskikokoinen ja ylväsryhtinen koira. Ruumiinrakenteeltaan se on korkeuttaan hieman pidempi, voimakas mutta hoikka ja notkea. Faaraokoira on hyvin nopea, ja sen liikkeet ovat kevyet ja vapaat. Koiran ilme on valpas. Korvat ovat suuret, ohuet, pystyt ja hyvin liikkuvat.
Koiran karvapeite on lyhyt ja kiiltävä eikä hapsuja esiinny. Karvanlaatu vaihtelee sileästä karheaan. Väriltään faaraokoirat ovat kullan- tai punaruskeita, ja valkoinen hännänpää on erittäin toivottu ominaisuus. Lisäksi koiralla sallitaan valkoisia merkkejä rinnassa ja varpaissa sekä kapea juova pään keskilinjalla. Säkäkorkeutta toivotaan uroksilta 56 cm (yläraja 63 cm) ja nartuilta 53 cm (yläraja 61 cm).
Luonne ja käyttäytyminen
Faaraokoira on metsästyskoira, joka käyttää metsästäessään sekä näköä, kuuloa että vainua. Se soveltuu riistan ajamiseen avoimessa maastossa. Faaraokoiran luonteessa on omatoimisen metsästyskoiran itsenäisyyttä ja sitä leimaa alkukantaisuus. Se on aktiivinen ja leikkisä koira, joka vaatii paljon liikuntaa. Faaraokoira oppii uusia asioita helposti, mutta sen motivoiminen voi olla hankalaa. Motivaation ylläpitäminen on tärkeää, jotta koira jaksaa työskennellä pitkäkestoisesti. Vieraisiin faaraokoira saattaa suhtautua hieman pidättyväisesti. Rodussa ilmenee erikoinen piirre: jouduttuaan hämilleen koira punastuu, jolloin sen korvat ja nenä muuttuvat hehkuvan punaisiksi.
Faaraokoirat eivät ole menettäneet luontaista metsästysviettiään. Ulos päästyään ne monesti villiintyvät ja lähtevät helposti jahtaamaan pieneläimiä. Sisällä ne kuitenkin ovat lauhkeita kuin lampaat, jos ne on siihen opetettu. Aikuisen faaraokoiran tulisi olla maltillinen ja itsenäinen. Faaraokoira kiintyy perheeseensä syvästi. Se on uskollinen laumansa jäsenille ja haluaa olla yhdessä heidän kanssaan. Rotu tulee yleisesti hyvin toimeen lasten ja muiden eläinten kanssa.
Harrastukset
Omimmillaan faaraokoira on vinttikoirien rata- ja maastojuoksukilpailuissa, joista maastojuoksukilpailut ovat rodun keskuudessa suositumpia. Lisäksi niitä nähdään yhä enenevissä määrin myös näyttelykehissä. Suomessa agilityssä ja tokossa faaraokoirat ovat harvinaisuuksia. Faaraokoirilla ei myöskään ole PK-oikeuksia, joten ne eivät saa osallistua palveluskoirakisoihin.
Alkuperä
Kuten rodun nimestä voi päätellä, faaraokoiran uskotaan polveutuvan muinaisesta Egyptistä. Sen todellista alkuperää ei voida varmuudella jäljittää, mutta tosiasia kuitenkin on, että faaraokoira on hyvin vanha koirarotu. Sen olemassaolosta on merkkejä jopa 5 000 vuoden takaa. Sen kuvia ja muumioituja faaraokoiria löytyy Egyptissä olevista haudoista ja rodusta on mainintoja vanhoissa kirjoituksissa. Rotua käytettiin metsästyksessä sekä hautojen ja temppelien vartijana. Jopa Tutankhamonin haudasta on löydetty muumioitu faaraokoiraa muistuttava koira.
Muinaisessa Egyptissä faaraokoiran tyyppisiä koiria on käytetty muun muassa kaniininmetsästykseen ja hautakammioiden sekä temppeleiden vahtimiseen.
Faaraokoirat kulkeutuivat foinikialaisten mukana ympäri Välimeren aluetta, myös Maltalle, jossa rotua alettiin käyttää kaniinin metsästykseen. Nykyään sitä käytetään siellä myös paimennukseen sekä vartiointiin. Eristyneissä oloissa rodun tyyppi säilyi ja vahvistui. 1920-luvulla rotua vietiin Englantiin ja 1960-luvulla rotu oli vakiintunut ja levinnyt muuallekin maailmaan. Vuonna 1978 rotu nimettiin Maltan kansalliskoiraksi. Suomeen ensimmäiset faaraokoirat tulivat vuonna 1972.
Nykyaikaisten tutkimusten perusteella faaraokoira ja ibizanpodenco eivät ole niin muinaista alkuperää kuin aiemmin luultiin, vaan ne on uudelleenluotu myöhemmin käyttämällä jalostukseen muitakin rotuja.
Etymologia
Brittiläiset antoivat rodulle nimen Pharaoh Hound, vaikka sen maltalainen nimi Kelb tal-Fenek tarkoittaakin "kaniinikoiraa".
Terveys
Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä tapaturmat. Faaraokoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa patellaluksaatio, lonkkaniveldysplasia, suolisto-ongelmat, atopia ja allergiat.
Noin 76 %:lla faaraokoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 6 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 6 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja faaraokoiria. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Rodun parissa on myös todettu joitain eturistisidevaurioita.
Rodulla esiintyy jonkun verran suolisto-ongelmia, atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Atopiassa ja ruoka-aineyliherkkyydessä elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Faaraokoirat ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Faaraokoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 34 %.
Katso myös
Lähteet
- Carl-Johan Adlercreutz. 2003. Karisto Oy. Koirarotujen maailma
- Suomen Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
- Suomen faaraokoirat ry
- KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
- ↑ Faaraokoira. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 11.8.2019.
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
- ↑ Kelb tal-Fenek - National Hound of Malta. Kelb-tal-Fenek.com. Haettu 9.8.2019.
- ↑ Pharaoh Hound. FCI. Haettu 9.8.2019.
- 1 2 3 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
- 1 2 3 4 Sini Lindroos: Faaraokoira – koiramaailman klovni (Arkistoitu – Internet Archive). Suomen Faaraokoirat ry, luettu 26. lokakuuta 2007
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
- ↑ Faaraokoirien jalostuksen tavoiteohjelma (Arkistoitu – Internet Archive), luettu 26.10.2007
- 1 2 Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 138, 140. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.
- 1 2 3 Jalostuksen tavoiteohjelma 2025-2029 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 30.5.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: patellaluksaatiotilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
- ↑ Nina Mahlanen: Koiran atopia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 17.5.2026.
Aiheesta muualla
