Femonationalismi tarkoittaa feminististen teemojen käyttöä muslimi- tai maahanmuuttovastaisessa argumentoinnissa, jota harjoittavat useimmiten oikeistolaiset nationalistit, sukupuolten tasa-arvon edistäjät ja tietyt feministiset toimijat. Feministejä ja kansallismielisiä puolueita yhdistää Sara Farrisin mukaan islamin ja tasa-arvon näkeminen toistensa vastakohtina. Farris puhuu länsimaisen ylivallan käsitteestä, jolla tarkoitetaan perustavanlaatuista käsitystä siitä, että sukupuolten väliset suhteet länsimaissa ovat erityisen edistyneitä.
Syitä kansallismielisten toimijoiden feministisen retoriikan käytölle on nähty olevan kansallismielisten puolueiden tavoite nykyaikaistaa ohjelmiansa. Lisäksi kansallismieliset puolueet saattavat tavoitella suurempaa kannattajajoukkoa naisten keskuudessa. Veronika Honkasalo ja Titus Hjelm näkevät Suomessa femonationalismin nousun taustalla pidempään jatkuneen hyvinvointivaltion uusliberalisoitumisen. Universaalit palvelut ovat vähentyneet ja tilalle on tullut tarveharkintainen sosiaaliturva. Tämä on vähentänyt tasa-arvoa ja vaikeuttanut eriarvoisuuden tasaamista yhteiskunnassa. Myös talouskriisi ja populismi ovat vaikuttaneet poliittiseen liikehdintään.