Käsite alkoi yleistyä, kun brittiläinen Runnymede Trust - ajatushautomo julkaisi vuonna 1997 dokumentin ”Islamophobia: A Challenge for Us All”. Tätä ennen sanaa käytettiin harvoin. Länsimaissa islamin arvostelun katsotaan lisääntyneen länsimaihin kohdistuneiden islamilaisten terrori-iskujen johdosta. Varsinkin syyskuun 11. päivän iskut 2001 Yhdysvalloissa sekä Madridin ja Lontoon pommi-iskut 2005 lisäsivät pelkoa ja epäluuloa muslimeja kohtaan.
Islamofobian käsitettä on arvosteltu siitä, että sanaa käyttämällä kaikkea islamiin kohdistuvaa arvostelua on voitu pitää sairaalloisena kiihkoiluna ja rasismina. Tämän takia Ruotsin hallitus luopui käsitteen käytöstä vuonna 2026.
Määritelmiä ja linjauksia
Islamofobialle on erilaisia määritelmiä. Esimerkki tutkijoiden määritelmästä on Edin Kozaricin ja Torkel Brekken ehdotus, että islamofobia tarkoittaa eriytymättömiä islamiin tai muslimeihin kohdistuvia kielteisiä uskomuksia, asenteita ja tunteita.
Kansainvälisten järjestöjen määritelmät korostavat syrjintää sisältäviä tekoja ja puheita.
Kansalais- ja muslimijärjestöjen antamat määritelmät ovat usein tätä laajempia. Turkkilaisen SETA:n määritelmässä islamofobiaa on kielteinen suhtautuminen mihin tahansa asiaan islamissa. Yhdysvaltalainen islamilaistaustainen CAIR katsoo, että islamofobiaa on myös joidenkin muslimeina itseään pitävien henkilöiden hyväksyminen muslimeiksi. Brittiläinen Runnymede Trust piti poliittisen islamin eli islamismin tuomitsemista islamofobiana, kun taas Euroopan neuvosto islamofobian vastaisessa lausunnossaan tuomitsi islamismin.
Yhdistyneet kansakunnat
YK:n yleiskokous julisti maaliskuun 15. päivän kansainväliseksi islamofobian vastaisen taistelun päiväksi, mutta ei määritellyt islamofobian sisältöä. Järjestön sivuilla sillä tarkoitetaan esimerkiksi muslimeihin kohdistuvaa suvaitsemattomuutta ja syrjintää.
ECRI
Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI ei käytä islamofobian käsitettä. Vuonna 2000 anneussa suosituksessa se korosti islamin myönteistä vaikutusta eurooppalaisten maiden kehitykseen ja esitti suosituksia muslimeihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamiseksi. Niihin kuului kouluille ja yliopistoille annettu suositus poistaa historian opetuksesta vääristyneet tulkinnat, joissa islam esitetään vihamielisenä tai uhkaavana voimana.
Euroopan neuvosto
Euroopan neuvoston päätös nro 1743 islamista, islamismista ja islamofobiasta vuonna 2010 tuomitsi sekä radikaalin islamin että islamofobian.. Siihen liittyvässä suosituksessa nro. 1927 (2010), jossa käsitellään islamofobiaa, kehotetaan Sveitsiä kumoamaan minareettien rakentamiskielto ja suositellaan, etteivät jäsenmaat kieltäisi kasvot kokonaan peittävän huivin eli niqabin käyttämistä. Neuvosto hyväksyi vuonna 2019 Britanniassa toimivat shariatuomioistuimet mutta kehotti varmistamaan, että ne toimivat lakien rajoissa etenkin, mitä tulee naisten oikeuksiin.
Suomi
Suomessa valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2019 väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman. Muistion mukaan islamofobia on Suomessa lisääntynyt. Se määritellään muistiossa seuraavasti: Islamofobialla tarkoitetaan islaminuskoisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä, ennakkoluuloisuutta tai syrjintää. Islamofobiaa käytetäänusein välittäjänä antisemitismin levittämiseen.
Oikeusministeriö ja yhdenvertaisuusvaltuutettu käynnistivät syyskuussa 2019 kampanjan Olen antirasisti. Sen mukaan islamofobia on erityinen rasismin muoto, jolla tarkoitetaan muslimeihin tai muslimiksi oletettuihin henkilöihin, ryhmiin tai yhteisöihin kohdistuvia väkivallantekoja, syrjintää ja rasistista vihapuhetta.
Kansalaisjärjestöjen määritelmiä
Britannia: Runnymede Trust
Bitanniassa rodullista oikeudenmukaisuutta edistävä etnisesti monikulttuurinen Runnymede Trust -ajatushautomo julkaisi vuonna 1997 dokumentin "Islamophobia: A Challenge for Us All ". Julkaisu sisälsi uudissanan "islamofobia", ja Runnymede Trustin on väitetty olleen yksi tärkeimmistä käsitteen esille tuojista.
Ajatushautomo esitti islamofobian tunnusmerkeiksi seuraavat asiat:
Islamia pidetään yhtenäisenä ilmiönä, joka on muuttumaton, taantumuksellinen ja paikalleen pysähtynyt.
Islamia pidetään erillisenä ja ”toisena”. Islamin arvot eivät ole samanlaisia kuin muiden kulttuurien ja uskontojen, se ei omaksu vaikutteita niistä eikä anna vaikutteita niille.
Islamilaista kulttuuria pidetään omaan kulttuuriin verrattuna huonompana tai alempiarvoisena. Islam nähdään raakana, järjettömänä, alkukantaisena ja sukupuolisyrjintää harjoittavana.
Islamia pidetään väkivaltaisena, hyökkäävänä, sotaisana, terrorismia tukevana ja valloituksenhaluisena, maailmanvaltaan pyrkivänä uskontona.
Islamia pidetään poliittisena aatteena, jota käytetään poliittisiin ja sotilaallisiin tarkoituksiin.
Koetaan, että islam ei hyväksy arvostelua eikä huumoria, vaan vastaa väkivaltaisesti kaikkeen muualta tulevaan arvosteluun.
Vihamielisyyttä islamia kohtaan käytetään oikeutuksena muslimeihin ja islamilaisiin maihin kohdistuvaan syrjintään ja kaiken islamilaisen torjuntaan.
Islaminvastaista vihamielisyyttä pidetään luonnollisena ja normaalina asiantilana.
Britanniassa parlamentin komitea kehitti oman määritelmänsä, jota maan hallitus ei kuitenkaan hyväksynyt.
USA: islamilainen CAIR
Yhdysvalloissa toimiva muslimien suurin kansalaisoikeusjärjestö CAIR määrittelee islamofobian seuraavasti:
Islamofobia on muslimien vastaista rasismia. Islamofobia on pelkoa, vihaa tai ennakkoluuloisuutta islamia ja muslimeja kohtaan, mikä johtaa muslimien syrjintään ja sortoon. Islamofobia luo vääristyneen käsityksen islamista ja muslimeista. Se kaventaa islamin uskonnollisen perinteen ja muslimien rikkaan kulttuurisen ja etnisen monimuotoisuuden joukoksi stereotypioita, joissa keskeistä on väkivalta, alistaminen ja muista poikkeava toiseus. Islamofobia on sekä uskonnollista että rodullista vihamielisyyttä, jota esiintyy sekä yksilötasolla että kulttuurin ja politiikan rakenteissa.
CAIR katsoo, että organisaatio tai yksilö kuuluu islamofobiaverkostoon, jos se harjoittaa jotain seuraavista:
Väittää, että islam ja muslimit ovat luonnostaan tai ainoastaan väkivaltaisia, naisvihamielisiä, muita huonompia, suvaitsemattomia, alkeellisia, pysähtyneitä, autoritaarisia, homofobisia, manipuloivia, omahyväisiä, vilpillisiä tai että islam on sivistyksen vastakohta;
väittää, että islam on uhka Yhdysvalloille tai ”lännelle” ja että muslimit juonittelevat niiden kaatamiseksi;
tukee islamin tai muslimien eriarvoista kohtelua;
väittää, että väkivaltaisilla ryhmillä, jotka nurinkurisesti hakevat tukea uskonnosta, olisi oikea käsitys islamista.
Turkki: islamilainen SETA
Turkkilainen islamilainen ajatuspaja SETA (turk.Siyaset, Ekonomi ve Toplum Araştırmaları Vakfı) julkaisee vuosiraportteja islamofobian esiintymisestä Euroopassa. Islamofobiaksi katsotaan muun ohella islamilaisiin tapoihin kohdistuvat rajoitukset. Niiden kohteena voivat olla oikeus käyttää kasvot peittävää huivia eli niqabia tai burkaa, oikeus teurastaa islamilaisen lainhalal-teurastuksen mukaisesti, käyttää minareettia rukouskutsun kuuluttamiseen, oikeus tyttöjen ja poikienympärileikkaukseen ja oikeus eri ammateissa rukoilla viisi kertaa päivässä.
Tutkijoiden määritelmiä
Australialaisessa kyselytutkimuksessa islamofobiaa tutkittiin vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa seuraavalla islamofobia-asteikolla: 1) Varmuuden vuoksi on tärkeää pysyä poissa paikoista, joissa saattaa olla muslimeja. 2) Tuntisin oloni erittäin luontevaksi keskustellessani muslimin kanssa. 3) Kannattaisin mitä tahansa politiikkaa, jolla estettäisiin uusien moskeijoiden rakentaminen. 4) Jos voisin, välttäisin yhteydenpitoa muslimien kanssa. 5) Voisin asua paikassa, jossa asuu muslimeja. 6) Muslimien pitäisi saada työskennellä paikoissa, joissa liikkuu paljon australialaisia, kuten lentokentillä. 7) Jos mahdollista, välttäisin menemästä paikkoihin, joissa saattaisi olla muslimeja.
Islamofobia ja rasismi
Islamilainen protesti Australian Sidneyssa 2012 on esimerkki ilmiöistä, jotka voivat herättää islamofobiaa.
Useat kirjoittajat pitävät islamofobiaa rasismin alalajina. Toisten mielestä tällainen yhdistely sekoittaa toisiinsa synnynnäiset ja hankitut ominaisuudet. Tutkijat Steve Garner ja Saher Selod perustelevat seuraavasti käsitystä, että islamofobia on rasismia:
"Rotu" on todellisuudessa aina käsitetty sekä biologisena että kulttuurisena käsitteenä.
"Rodullistetut" ihmisryhmät on pantu paremmuusjärjestykseen. Rodullistaminen sisältää erilaisten biologisten ja kulttuuristen ominaisuuksien tulkitsemista ryhmän muuttumattomiksi, luonnollisiksi ominaisuuksiksi. Sellaisia ovat biologisten ominaisuuksien ohella myös kulttuuriset asiat kuten kieli, pukeutuminen tai uskonnolliset tavat.
Muslimit ovat historiallisesti ryhmä, joka on kokenut tällaista rotusyrjintää uskontonsa ja kulttuurinsa, kuten pukeutumisensa perusteella.
Muslimeja on mahdollista rodullistaa yllä kuvatulla tavalla, ja tätä toimintaa voi kuvata sanalla islamofobia.
Islamofobia on sen takia rotusyrjinnän erityinen muoto.
Islamofobiaan yhdistettyjä tapauksia
Islamofobiasta on puhuttu monissa toisistaan poikkeavissa yhteyksissä, mikä käy ilmi seuraavista satunnaisista esimerkeistä.
Länsimaissa
BBCn tutkimuksessa kesäkuussa 2004 käytettiin kuvitteellisia työnhakijoita, joilla oli täsmälleen sama koulutus ja ansiot, mutta eri nimi. Jatkohaastatteluun pääsi 23% henkilöistä, joilla oli englantilaiselta kuulostava nimi (Jenny Hughes tai John Andrews), 13% jos nimi oli afrikkalaisperäinen ja 9%, jos henkilöllä oli arabialaiseen taustaan viittaava nimi (Abu Olasemi tai Fatima Khan). Britannian muslimineuvoston mielestä tämä oli todiste islamofobiasta. Tämän tyyppisten tutkimusten tulkinnat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä.
Tutkija Amanda Wisen ja toimittaja Ghali Hassanin mielestä Cronulla Beachin mellakat vuonna 2005 johtuivat Australian islamofobisesta ilmapiiristä.
Vuonna 2006 The Guardian raportoi Ceutassa Espanjassa tapahtuneesta moskeijan tuhopoltosta, joka kytkeytyi lehden mukaan islamofobiaan.
Suomessa
Vuonna 2007 poliisin tietoon tuli Suomessa 14 rikosepäilyä, joiden motiivina raportin kirjoittaja piti islamofobiaa. Käsite ei esiintynyt rikosnimikkeenä eikä tiedossa ole kuinka moni tapauksista johti tuomioon.
Vuosina 2015 ja 2016 yli 80 prosenttia eri uskontokuntien edustajiin kohdistuneista uskontoaiheisista pahoinpitelyistä ja valtaosa sanallisista solvauksista oli muslimien tekemiä. Muslimeihin kohdistuneista pahoinpitelyistä 92 prosenttia oli toisten muslimien tekemiä, mikä viittasi siihen, että ne johtuivat islamin eri suuntausten välisistä erimielisyyksistä.
Vuonna 2018 poliisille tehtiin yhteensä 53 rikosilmoitusta islaminuskoon tai muslimeihin kohdistuvista epäillyistä viharikoksista. Epäilyjä oli 100 kappaletta vähemmän kuin edellisenä vuonna.
Suomessa asuva irakilaistaustainen kirjailija Hassan Blasim piti vuonna 2019 islamofobiaa rasismin alalajina. ”Vaikka olen ateisti, joudun usein tämän ennakkokäsityksen uhriksi, sillä minua pidetään ulkonäköni tai nimeni perusteella muslimina”, hän totesi. Kun Blasim on esimerkiksi lukenut Helsingin metrossa Franz Kafkaa arabiankielisen käännöksenä, häneltä on tultu kyselemään, lukeeko hän Koraania.
Turkkilaisen SETA -ajatushautomon raportissa esitellään Suomessa vuonna 2018 tapahtuneita islamofobisia tekoja. Niihin kuuluivat suunnitteilla ollut eläinsuojelulain tiukennus, pyrkimys kieltää burkan käyttö julkisilla paikoilla sekä Suomen Diakoniaopiston antama kielto käyttää niqabia tai burkaa; helmikuussa poliisi ja terveystarkastajat tekivät muslimien suosimassa Puhoksen ostoskeskuksessa pistokokeita, jonka yhteydessä kysyttiin henkilöllisyystodistuksia, vaikka poliisi kielsi profilointia tapahtuneen; marraskuussa 30 Odinin soturia provosoi Puhoksessa asiakkaita läsnäolollaan; tiedotusvälineet, kuten Helsingin Sanomat, levittivät stereotyyppistä kuvaa muslimeista; sisäministeri Kai Mykkänen lausui, että Oulun seksuaalirikostapausten valossa valtiolla tulisi olla oikeus peruuttaa kansalaisuus, jos henkilö on tuomittu terrorismista tai vakavista rikoksista kuten seksirikoksista. Uhkaus kohdistui erityisesti muslimeihin, sillä valtaosa Oulun seksuaalirikostapausten yhteydessä tuomituista oli muslimeja.
Islamofobiaa on löydetty myös islamiin kohdistuvasta tutkimuksesta.
Yhdenvertaisvaltuutettu Kristina Stenman katsoi, että Perussuomalaisen puolueen avoin islamofobia tulee ilmi sen maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa vuodelta 2023, jossa todetaan: "Suomessakin monet kotouttamisen ongelmat liittyvät islamilaiseen kulttuurivaikutukseen. Peruslähtökohdiltaan islamilainen traditio on ristiriidassa suomalaisen kristillisen ja humanistisen perinnön kanssa. Suomeen muuttavilta muslimeilta täytyy edellyttää sulautumista valtavirtayhteiskuntaan, eikä niin, että Suomi alkaa islamisoitua.”
Näkemyksiä islamofobiasta
Tohtori O'Donnelly katsoo, että islamofobia Yhdysvalloissa on äärioikeistolainensalaliittoteoria, jonka mukaan muslimit eivät pysty kotoutumaan amerikkalaiseen yhteiskuntaan.
Professori Ivan Kalmarin mukaan islamofobia on väline laajempiin tavoitteisiin, ja sillä on joskus vain vähän tekemistä muslimien kanssa. "Islamofobia ilman muslimeja" osoittaa, että rasismi ei tarvitse todellista kohdetta. Se on valkoisen rasismin aineosa, joka periytyy kolonialismin ajalta myös niissä maissa, jotka virheellisesti väittävät olleensa ulkopuolisia kolonialistisessa riistossa. Poliittiset muutokset kuten "maahanmuuttokriisi" herättävät tämän piilevän rasismin. Ivan Kalmar arvioi, että ratkaiseva hetki käyttää hyväksi islamofobiaa tuli niin sanotun "maahanmuuttokriisin" yhteydessä 2015–2016
Käsitteen arvostelua
Asiallisen arvostelun leimaaminen
Islamofobia-käsitteen arvostelijat katsovat, että sana sekoittaa toisiinsa vihamielisyyden ja asiallisen arvostelun. Esimerkiksi poliittiseen islamiin kohdistuva arvostelu voi johtaa syytöksiin rasismista ja islamofobiasta. Islamofobian käsite voi leimata myös muslimeja, joilla on erilaisia näkemyksiä oikeasta islamista. Islamofobian käsite sekoittaa toisiinsa asiallisen islamin arvostelun ja henkilöihin kohdistuvan syrjinnän, ja tämän seurauksena syytöksillä islamofobiasta yritetään hiljentää erilaiset islamin arvostelijat, joihin voi kuulua myös uudistushaluisia muslimeja.
Asennetutkimuksissa onkin havaittu, että islamin kritiikki ei aina ole sama asia kuin ennakkoluuloisuus. Imhoff ja Recker löysivät asenteita mittaavasta tutkimusaineistostaan kaksi asennefaktoria, islamoprejudice ja secular islam critique. Nämä ulottuvuudet olivat toisistaan riippumattomia, mikä tarkoitti, että kaikki islamin arvostelu ei ollut ainoastaan ennakkoluuloisuutta.
Islamofobiasyytösten pelko
Britanniassa niin sanottua grooming gangs -skandaalia käsitelleessä parlamentaarisessa selvityksessä vuonna 2026 väitettiin, että islamofobiasyytösten pelko esti viranomaisia tehokkaasti puuttumasta pakistanilaisten muslimien harjoittamaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, jonka uhreina oli jopa 250000 lasta.
Ero rasismiin
Iranilainen poliitikko Maryam Namazie on väittänyt, että islamofobia ei ole rasismia, koska uskontojen ja aatteiden arvostelu ei ole rotusyrjintää. Uskomuksiin suhtautuminen on eri asia kuin ihmisiin kohdistuva rasismi. Myös esseisti ja uskontokriitikko Christopher Hitchens katsoo, että väite muslimeihin kohdistuvasta rasismista sekoittaa uskonnon ja etnisyyden. Ne ovat eri asioita, sillä uskonto on itse valittu, kun taas etnisyys on etukäteen annettu.
Enes Bayrakli & Farid Hafez (toim.):European Islamophobia Report 2018.SETA - Foundation for Political, Economic and Social Research, 2019.Teoksen verkkoversio.(englanniksi)
↑Timo Makkonen ym.:Syrjinnän vastainen käsikirja, s. 18.Helsinki:Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM, Baltian ja Pohjoismaiden aluetoimisto, 2003.ISBN92-9068-168-3Teoksen verkkoversio.
↑Edin Kozaric & Torkel Brekke:The case of WikiIslam: scientification of Islamophobia or legitimate critique of Islam?Ethnic and Racial Studies,2024, 47. vsk, nro 5 (Special Issue:Global Flows of Islamophobia), s. 963-981.Artikkelin verkkoversio.
↑Riaz Hassan ym.:Australian Muslims: The Challenge of Islamophobia and Social Distance, s. 49.University of South Australia, 2018.ISBN978-0-9874076-2-7Teoksen verkkoversio.
↑S. Michael Gaddis:How Black Are Lakisha and Jamal? Racial Perceptions from Names Used in Correspondence Audit Studies.Sociological Science,,2017, 6. vsk.doi:10.15195/v4.a19Artikkelin verkkoversio.
↑Wise, Amanda:The Long Reach of the Riots: Denying Racism, Forgetting Cronulla. Journal of Intercultural Studies.Journal of Intercultural Studies,2017, 38. vsk, nro 3, s. 255–270.Artikkelin verkkoversio.
↑Lindstedt, I., Juusola, H., Nokso-Koivisto, I., Pauha, T., Svärd, S., & Tuori, R.:Tarkoitushakuinen näkemys islamista.Tieteessä tapahtuu,2020, nro 5, s. 65–67.Artikkelin verkkoversio.
↑Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen ohjelma 2023, s. 12.Perussuomalaiset, 2023.Teoksen verkkoversio.
↑Malik, Nikita:Instead Of Islamophobia, We Should Focus On Defining Anti-Muslim Hatred.Forbes,20.5.2019.Artikkelin verkkoversio.Viitattu 21.11.2020.
↑Roland Imhoff & Julia Recker:Differentiating Islamophobia: Introducing a New Scale to Measure Islamoprejudice and Secular Islam Critique.Political Psychology, 33, 6, s.811-824,2012.doi:10.1111/j.1467-9221.2012.00911.xArtikkelin verkkoversio.
