Vastajihadismi

Vastajihad ääriliikkeenä

Vastajihadismia tutkinut brittiläinen Benjamin Lee määrittelee vastajihadismin ääriliikkeeksi seuraavien kriteerien avulla. Niissä korostuvat salaliittoteoriat ja vivahteiden puute:

• Islam nähdään yhtenäisenä ja totalitaarisena liikkeenä, joka käy sotaa länttä vastaan.
• Länsimaat nähdään kulttuurisesti yhtenäisenä alueena, jota yhdistää juutalais-kristillinen moraali ja liberaalit arvot.
• Muslimien maahanmuuttoa pidetään tietoisena suunnitelmana saada šaria-laki voimaan länsimaissa.
• Länsimaiden johtajia pidetään liian heikkoina torjumaan islamilaista aggressiota tai heidän katsotaan jopa toimivan muslimien kanssa yhteistyössä.

Benjamin Lee katsoo, että vastajihadistinen liike pitää kaikkia muslimeja vihamielisinä. Se suhtautuu epäluuloisesti poliittisiin ja kulttuurisiin eliitteihin ja määrittelee itsensä ensisijaisesti kulttuurisin ja uskonnollisin, ei nationalistisin tai rodullisin, käsittein.

Liz Fekete, brittiläisen Race Relations -instituutin toiminnanjohtaja, katsoo, että vastajihadistit levittävät kahta virheellistä myyttiä. Äärioikeistolaisissa, vastajihadistisissa ja uusnatsipiireissä levitetään ensinnäkin myyttiä, että muslimit pyrkivät islamisoimaan Euroopan yhdessä liberaalien, kulttuurirelativistien ja marxilaisten kanssa. Toisen myytin mukaan tämä perustuu salaliittoon, jonka tarkoitus on tuoda monikulttuurisuus pakolla Eurooppaan ja tuhota länsimainen sivilisaatio. Feketen analyysi nojautuu massamurhaaja Breivikin manifestiin.

Suomalaisia tulkintoja

Supon tutkija Maria Paaso määrittelee vastajihadismin brittiläisiä versioita väljemmin ja katsoo, että vastajihadistit vastustavat islamia ja muslimien maahanmuuttoa ja sen seurauksia, joita he pitävät tuhoisina. He ovat huolissaan eurooppalaisen kulttuurin säilymisestä ja syyttävät vallanpitäjiä muslimien maahanmuuton edistämisestä. Vastajihadistit haluavat säilyttää kristinuskoon perustuvat eurooppalaiset ja kansalliset kulttuurit, puolustavat sananvapautta ja syyttävät eurooppalaisia vallanpitäjiä sananvapauden heikentämisestä. Se näkyy muslimien mielistelyssä, mistä esimerkkinä ovat Geert Wildersin Fitna-elokuvan herättämät reaktiot.

Paaso kirjoittaa, että vastajihadistien mukaan islaminuskoon kuuluu väkivaltainen pyhä sota, jihad, joka sisältää muslimin velvollisuuden taistella vääräuskoisia vastaan. Vastajihadistit katsovat, että islamiin sisältyy pyrkimys laajentua ja islamisoida Eurooppa. Islamisaatio tapahtuu massiivisen maahanmuuton avulla, jonka Euroopan poliittinen ja kulttuurinen eliitti hyväksyy. Vastajihadistien mukaan islamilainen ja eurooppalainen kulttuuri eivät voi elää sovussa, vaan konflikti päättyy toisen voittoon. Vastajihadistit syyttävät muslimeja haluttomuudesta kotoutua ja halusta säilyttää oma uskonto, kulttuuri ja kieli myös Euroopassa. Tässä ei muslimeja tulisi tukea, eikä kantaväestön tulisi joutua mukautumaan maahanmuuttajien normeihin. Paason kuvauksessa on vähemmän ääriliikkeen aineksia kuin brittikirjoittajien teksteissä.

Toimittaja Mikael Brunila ja vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson kirjoittavat, että vastajihadistien mielestä islam on väkivaltainen ja epädemokraattinen uskonto. He katsovat, että vastajihadismia lähellä olevat tahot väittävät pedofilian olevan yleistä muslimien keskuudessa. Tukea tälle väitteelle vastajihadistit ovat hakeneet islamin avioliittosäännöistä ja esimerkiksi Britannian grooming gangs -skandaalista, jossa muslimijengien uhriksi on väitetty joutuneen 250 000 alaikäistä tyttöä. Brunilan ja Anderssonin mukaan kriitikot nimittävät vastajihadisteja islamofobeiksi, ja nämä arvostelijoitaan islamofiileiksi ja kulttuurimarxilaisiksi etnopopulisteiksi.

Luokittelu

Vastajihadismissa on aineksia, joita jotkut^selvennä tutkijat ovat Maria Paason mukaan liittäneet niin oikeistoon kuin vasemmistoonkin. Oikeistolaisuutta siinä ovat kodin, uskonnon ja isänmaan korostaminen sekä nationalismi. Vastajihadistit kannattavat itsenäisiä kansallisvaltioita ja pyrkivät irtautumaan Euroopan unionista. Äärioikeiston vastaisesta antifasistisesta toiminnastaan tunnetut Brunila ja Andersson (2012) luokittelevat vastajihadismin äärioikeiston erääksi alalajiksi. Sillä on äärioikeiston kanssa yhteistä kansallisen kulttuurin puolustaminen ja vastarinta kulttuurien sulautumista kohtaan, mihin liittyy myös muukalaisvastaisuus. Vastajihadismia on kutsuttu myös populistiseksi oikeistoradikalismiksi.

Saksalaista Pegidaa on pidetty vastajihadistisena ääriliikkeenä, jota on kuvattu sanoilla "äärioikeistolainen rasismi" ja "pohjasakka". Tulkintaa vastaan puhuu se, että Die Zeit-lehden mukaan 49 prosenttia saksalaisista hyväksyi täysin tai osittain Pegidan vaatimukset.

Provosoi väkivaltaan

Terrorismia ja muslimeja tutkinut Toby Archer arvostelee vastajihadisteja siitä, että nämä pitävät konfliktia muslimeja vastaan väistämättömänä. Hän antaa ymmärtää, että tämä ajattelutapa voi yllyttää väkivaltaan muslimeja vastaan. Myös vanhempi tutkija Benjamin Lee sekä toiminnanjohtaja Liz Fekete ovat esittäneet samanlaista kritiikkiä, ja kaikki kolme käyttävät esimerkkinä norjalaista joukkomurhaajaa Anders Behring Breivikiä.

Salaliittoteoria

Vastajihadismia on pidetty salaliittoteoriana varsinkin Eurabia-teesin takia. Benjamin Lee kuitenkin katsoo, että teorian merkitystä vastajihadismissa on liioiteltu, sillä siihen viitataan harvoin ja kyse on enemmän symbolista. Vaikka kaikki uuskonservatiivit eivät hyväksy väitettä salaliitosta, jotkut^selvennä tutkijat muistuttavat, että näitä ajatuksia on kuitenkin käytetty tukemaan salaliittoteorioita.

Tutkija Matt Carr katsoo, että vastajihadismi alkoi äärimmäisenä salaliittoteoriana ja on siitä muovautunut vaaralliseksi islamofobiseksi fantasiaksi, joka on saanut hyväksytyn aseman julkisessa keskustelussa. Eri tahot konservatiivisista tutkijoista uusfasisteihin ovat löytäneet yhteisen pohjan väitetyssä uhassa, jonka muslimimaahanmuuttajat kuviteltuine yhteensopimattomine kulttuurisine arvoineen muodostavat "juutalais-kristilliselle" sivilisaatiolle.

Kaikkia muslimit ovat samanlaisia

Benjamin Leen mukaan vastajihadismissa ääriajattelu ja islamofobia näkyy siinä, että muslimit esitetään yhtenäisenä ja homogeenisena joukkona.

Islamin kriitikot yleensä torjuvat tämän väitteen ja korostavat tekevänsä eron islaminuskon ja muslimien välillä. Robert Spencerin mukaan maltillisia muslimeja on olemassa, mutta islam uskontona ei ole maltillinen. Bat Ye'or toteaa, että kaikki muslimit eivät usko samoihin asioihin. Vihamielisyys ei-muslimeja kohtaan on kuitenkin muslimeilla yleistä, ja sen sivuuttaminen olisi "rikollista ja itsetuhoista." Gates of Vienna -sivustolla tehdään ero henkilökohtaisen uskon ja virallisen islamin välillä. Sivuston mukaan on olemassa maltillisia muslimeja, mutta ei maltillista islamia. Näin on tehnyt myös Pegida.

Liioittelee kulttuurien välisiä eroja

Benjamin Leen mukaan antijihadistit näkevät sekä länsimaisen että islamilaisen kulttuurin kahtena yhtenäisenä kokonaisuutena ilman sisäisiä vivahteita. Matt Carrin mukaan niiden välinen yhteensopimattomuus on todellisuudessa kuvitelmaa.

Viitteet