Islam Euroopassa
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Islam maittain |
|---|
 |
| Afrikka |
| Aasia |
| Eurooppa |
| Pohjois-Amerikka |
| Oseania |
| Etelä-Amerikka |
Islam on Euroopassa kristinuskon jälkeen toiseksi suurin uskonto. Siirtolaisuuden vaikutuksesta muslimien lukumäärä monissa sen valtioissa kasvaa nopeasti. Vuonna 2018 muslimeja oli Euroopassa 26 miljoonaa eli 4,9 % väestöstä. Balkanilla ja Bulgariassa on vanhoja muslimivaltaisia alueita jäänteenä vuosisadoilta, jolloin laajat Itä-Euroopan alueet kuuluivat Osmanien valtakuntaan.
Lähtömaat ja muuton syyt
Toisen maailmansodan jälkeen useat Euroopan maat tarvitsivat työvoimaa kasvavan teollisuuden ja jälleenrakennuksen tarpeisiin. Britannia, Ranska, Saksa ja Benelux-maat aloittivat vuokratyövoiman hankkimisen, joka jatkui 1950-luvulta vuoden 1973 öljykriisiin saakka.
Työvoimaa saatiin Irlannista, Espanjasta ja Italiasta, mutta kylmän sodan alettua ei enää Itä-Euroopasta kuten aikaisemmin. Tämän takia sopimustyövoimaa alettiin hankkia myös niistä muslimimaista, joihin Euroopan valtioilla oli läheiset suhteet. Sellaiset Saksalla oli Turkkiin, joka oli ollut sen liittolainen, Ranskalla sen entisiin siirtomaihin Algeriaan ja Marokkoon ja Britannialla Pakistaniin ja Intiaan. Suomi oli 1970-luvulla työvoiman lähteenä Ruotsille, mutta maa hankki myös turkkilaisia ja jugoslavialaisia työntekijöitä 1960-luvulta lähtien.
Öljykriisin ja sitä seuranneen taloudellisen laskusuhdanteen jälkeen maahanmuuttoa alettiin rajoittaa, mutta se jatkui perheenyhdistämisen ja havaittujen elintasoerojen aiheuttaman houkuttelevuuden takia. Suuri osa sopimustyövoimasta ei palannutkaan kotiin, vaan jäi uusiin kotimaihinsa. Tärkein Eurooppaan saapumisen syy vaihtui 1970-luvulla ja sen jälkeen turvapaikan hakuun, joka antoi mahdollisuuden myös kiertää maahantulorajoituksia.
Lukumäärän kehitys
Suhteellisesti suurimmat eurooppalaiset muslimiväestöt olivat vuosina 2011–2019 seuraavissa maissa:
- Kosovo (95,6 %)
- Albania (61 %)
- Bosnia ja Herzegovina (50,7 %)
- Bulgaria (11,1 %)
- Ranska (8,8 %)
- Ruotsi (8–10%)
- Belgia (7,6 %)
- Alankomaat (7,1 %)
- Saksa (6,4 –6,7 %)
Suomessa muslimeja oli vuonna 2025 noin 140 000 eli 2,5 % väestöstä.
Muslimien lukumäärä on joillakin Euroopan perinteisesti kristillisillä alueilla ohittanut kristittyjen määrän nuorimmissa ikäluokissa, sillä muslimit ovat kantaväestöä nuorempia ja saavat enemmän lapsia. Jos muutto islamilaisista maista jatkuu entiseen tapaan, suhteellisesti suurimmat eurooppalaiset muslimivähemmistöt ovat ennusteen mukaan vuosisadan puolivälissä Ruotsissa (21 %), Ranskassa (17 %) ja Italiassa (12 %). Pew-tutkimuskeskuksen mukaan muslimien väestöosuus Euroopassa voi vuoteen 2050 mennessä kaksin- tai kolminkertaistua.
On ennakoitu, että muslimien osuus Ruotsissa ja Alankomaissa voi muutamassa vuosikymmenessä ohittaa kristittyjen osuuden, jolloin ne muuttuisivat enemmistöltään islamilaisiksi maiksi. Jotkut muslimimaiden poliitikot ovat suhtautuneet toiveikkaasti islamilaisemman Euroopan syntyyn. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan kehotti vuonna 2017 Euroopassa asuvia turkkilaisia tekemään viisi lasta kolmen sijaan, sillä lapsiluvun kasvattaminen on paras vastaisku EU:n vihamielisyydelle ja varmistaa siirtolaisten vaikutusvallan uusissa kotimaissaan.
Poliittiset vaikutukset
Siirtolaisten vastaanottoa Euroopassa on vauhdittanut monikulttuurisuuden ihanne, jonka mukaan kulttuurin kirjavuus on myönteinen asia, erilaiset kulttuurit tulee tunnustaa tasavertaisiksi ja valtion tulee tukea niitä. Pääasiassa kehitysmaista tullut muslimivaltainen maahanmuutto on mullistanut poliittista kenttää monissa Euroopan maissa. Niihin on syntynyt islamin ja maahanmuuton vastaisia puolueita, ja monet muut puolueet ovat muuttaneet näkemyksiään maahanmuutosta. Maahanmuuttopolitiikkaa on kiristetty, ja monikulttuurisuuden rinnalle tai tilalle on nostettu tavoitteeksi tulijoiden kotouttaminen.
Joel S. Fetzer ja Christopher Soper tutkivat vuonna 2004, miten Britannia, Ranska ja Saksa ovat ottaneet huomion muslimivähemmistönsä. He havaitsivat, että suuri osa konflikteista oli liittynyt koulumaailmaan. Muslimit eivät juuri assimiloituneet tutkittuihin maihin, vaan sulkeutuivat omiin yhteisöihinsä. Ruud Koopmans osoitti vuonna 2013, että monikulttuurisuuspolitiikka oli menettänyt suosiotaan kotouttamispolitiikalle. Monikulttuurisuus ei johtanut muslimien sosiokulttuuriseen kotoutumiseen, ja kulttuurierot olivat aiheuttaneet uskontoon liittyviä kiistoja.
Myönteisiä näkemyksiä
Euroopan johtavat poliitikot ovat usein sitä mieltä, että islam on osa Euroopan nykyaikaista monikulttuurista todellisuutta. Saksan liittopresidentti Christian Wulff, liittokansleri Angela Merkel ja Wolfgang Schäuble ovat todenneet, että "islam kuuluu Saksaan" (saks. Islam gehört zu Deutschland). Federica Mogherini, EU:n ulkoministeri vuosina 2014–2019 katsoi, että myös poliittinen islam kuuluu Eurooppaan.
Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous hyväksyi vuonna 1991 asiakirjan Contribution of the Islamic civilisation to European culture. Asiakirjan mukaan islam kärsii vihamielisten tai orientalististen stereotypioiden aiheuttamasta vääristelystä, ja Euroopassa tunnetaan huonosti islamin menneisyyden merkitys ja sen mahdollisesti myönteinen rooli nykyisessä eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Osavastuussa tästä oli media. Vääristelyn keskeinen seuraus on, että islam nähdään liian usein yhteensopimattomana Euroopan maallisen demokratian, ihmisoikeuksien ja sananvapauden kanssa. Vaikka islamilainen fundamentalismi onkin tietyssä mielessä ristiriidassa näiden periaatteiden kanssa, se ei edusta koko islamia. Suvaitsemattomuutta ja epäluuloa esiintyy molemmin puolin, sekä islamilaisella että ei-islamilaisella puolella. Euroopan neuvosto ilmaisi olevansa tietoinen arvokkaasta panoksesta, jonka islamilaiset arvot voivat antaa eurooppalaisen elämänlaadun parantamiseen sekä kulttuurissa, taloudessa, tieteessä että koko yhteiskunnassa.
Euroopan neuvoston suosituksessa 1927 (2010) käsiteltiin islamofobiaa ja kehotettiin Sveitsiä kumoamaan minareettien rakentamiskielto. Euroopan neuvosto suositteli, etteivät jäsenmaat kieltäisi musliminaisilta kasvot peittävän huivin eli niqabin käyttämistä. Neuvosto hyväksyi Britanniassa toimivat šariatuomioistuimet mutta kehotti varmistamaan, että ne toimivat lakien rajoissa etenkin naisten oikeuksien suhteen.
Islamin arvostelua
Muslimien lukumäärän kasvu on saanut näkemään vaaran merkkejä. Hollantilainen arabian professori ja europarlamentaarikko Hans Jansen katsoi Hollannin kokemusten pohjalla, että länsimainen sananvapaus joutuu vaaraan. Hän syytti hollantilaisia poliitikkoja ja tiedotusvälineitä alistumisesta islamistien vaatimuksiin.
Egyptistä paennut juutalainen Gisele Littman, joka kirjoittaa heprealaisella nimimerkillä Bat Ye'or, on katsonut, että 1970-luvun öljykriisin jälkeen Euroopan talousyhteisö EEC alistui myötäilemään arabimaailman vaatimuksia. Antautuminen Lähi-idän islamilaisille öljyntuottajavaltioille on johtanut ulkopolitiikassa Israelin arvosteluun. Muissakin kysymyksissä Euroopan valtiot poikkeavat Yhdysvalloista, joka myös edustaa länsimaisia arvoja. Bat Ye'or loi käsitteen ”Eurabia” kuvaamaan arabimaailmaa myötäilevän politiikan seurauksia. Bat Ye'orin mielipiteitä on väitetty salaliittoteoriaksi.
Oriana Fallaci katsoi vuonna 2005, että Euroopasta oli tullut Eurabia, "islamin siirtomaa, jossa islamilainen invaasio etenee paitsi fyysisesti myös henkisesti." Fallaci katsoi, että Eurooppa on antautunut islamin edessä, mikä on myrkyttänyt demokratian ja heikentänyt sananvapautta ja vapautta yleensä.
Muslimien uskonnollisuus
Euroopan muslimeista kolmasosa käy säännöllisesti moskeijassa tai rukoilee päivittäin. Muille, jotka harjoittavat uskontoaan sitä epäsäännöllisemmin tai ei lainkaan, islam on lähinnä kulttuurinen identiteetti. Eurooppalaisen islamin monimuotoisuuteen kuuluu myös fundamentalismi, ja Lähi-idän tapahtumien heijastuksena Euroopassa on nähty islamilaisia terroritekoja.
Asennetutkimus
Vuonna 2008 koottiin kuudesta Euroopan maasta (Saksa, Itävalta, Ruotsi, Ranska, Hollanti, Belgia) 9000 turkkilais- tai marokkolaistaustaisen henkilön sekä heidän verrokkiensa haastattelut. Oheisessa taulukossa ovat nähtävissä heidän vastauksensa kuuteen kysymykseen, jotka mittasivat fundamentalismia ja vihamielisyyttä ulkoryhmiä vastaan. Tutkimus osoitti, että uskonnollinen fundamentalismi oli huomattavasti yleisempää ensimmäisen ja toisen polven muslimien (44 %) kuin kristittyjen (alle 4 %) keskuudessa. Vihamielisyys ulkoryhmiä kohtaan oli suurempaa muslimeilla (26 %) kuin kristityillä (alle 2 %). Uskonnollisella fundamentalismilla ja ulkoryhmiin kohdistuvalla vihamielisyydellä oli vahva yhteys. Vaikka fundamentalismi ei Euroopan neuvoston mukaan edusta koko islamia, se tässä tutkimuksessa oli vahvasti edustettuna.
| Osio | Samaa mieltä % (muslimit) | Samaa mieltä % (kristityt) |
|---|---|---|
| 1. Muslimien (kristittyjen) tulisi palata islamin (kristinuskon) juurille. | lähes 60 | 21 |
| 2. Koraanista (Raamatusta) on vain yksi oikea tulkinta, ja kaikkien muslimien (kristittyjen) on noudatettava sitä. | 75 | 18 |
| 3. Koraanin (Raamatun) säännöt ovat minulle tärkeämpiä kuin asuinmaani lait. | 65 | 13 |
| Johdonmukaiset fundamentalistit. Myöntävä vastaus kaikkiin kolmeen kysymykseen. | 44 | alle 4 |
| 1. En haluaisi homoseksuaaleja ystävikseni. | 57 | 11 |
| 2. Juutalaisiin ei voi luottaa. | 45 | 9 |
| 3. Länsimaat haluavat tuhota islamin (kristityt: Muslimit haluavat tuhota länsimaisen kulttuurin) | 54 | 23 |
| Vihamielisyys muita kohtaan. Myöntävä vastaus kaikkiin kolmeen kysymykseen. | 26 | alle 2 |
Länsi-Euroopassa asuvat muslimimaahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä suhtautuvat homoseksuaalisuuteen sitä kielteisemmin, mitä uskonnollisempia he ovat. Laajan kyselytutkimuksen mukaan Länsi-Euroopassa kasvaneet muslimit suhtautuivat homoseksuaalisuuteen kielteisesti, jos he kävivät säännöllisesti moskeijassa. Ensimmäisen sukupolven muslimisiirtolaisten keskuudessa lähtömaan normit ennustivat parhaiten suhtautumista homoseksuaalisuuteen.
Muslimien maallistumisen näköaloja
Brittiläinen historioitsija Niall Ferguson näkee Euroopan kehityksessä vaihtoehtoja. On mahdollista, että eurooppalaiset maallistuvat ja luopuvat kristinuskosta samaan aikaan, kun islam saa kasvavan muslimiväestön ansiosta yhä näkyvämmän sijan Euroopassa. Toinen mahdollisuus on äärioikeiston nousu ja rajojen sulkeminen. Kolmas mahdollisuus on islamin maallistuminen ja liberalisoituminen kristinuskon tavoin niin, että molemmat uskonnot löytävät toisensa.
Arabisti Hans Jansen näki Euroopan pelastuksen ainoastaan islamin maallistumisessa: ”Kun oppii tuntemaan muslimeja, voi havaita, että he kaikki eivät usko islamin synkimpiin puoliin – eivätkä itse asiassa islamiin ollenkaan. Uskonnon jättämiselle on olemassa suuri potentiaali.”
Toimittaja Tom Kankkonen toteaa, että Saksan turkkilaisten keskuudessa kehitys on vienyt eri suuntiin. Maallistuminen on edennyt, mutta vielä enemmän on kasvanut hyvin uskonnollisten muslimien osuus. Kankkonen arvioi, että jos vastakkainasettelu lisääntyy, se voi vahvistaa eristäytymistä ja vanhoillisen islamin suosiota muslimien keskuudessa.
Katso myös
Lähteet
- Kankkonen, Tom: Islam Euroopassa. Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5073-2
- Koopmans, Ruud: Multiculturalism and Immigration: A Contested Field in Cross-National Comparison. Annual Review of Sociology, 2013, 39. vsk. Artikkelin verkkoversio.
- Koopmans, Ruud: Religious Fundamentalism and Hostility against Out-groups: A Comparison of Muslims and Christians in Western Europe. Journal of Ethnic and Migration Studies, 2015, 41. vsk, nro 1, s. 33–57. doi:10.1080/1369183X.2014.935307 Artikkelin verkkoversio.
- Lapidus, Ira M.: A History of Islamic Societies. 3rd. Edition. Cambridge University Press, 2022. ISBN 978-0-521-73297-0
- Sarrazin, Thilo: Feindliche Übernahme: Wie der Islam den Fortschritt behindert und die Gesellschaft bedroht. FBV, 2018. ISBN 978-3-95972-162-2
Viitteet
- ↑ Sarrazin 2018, s. 241
- ↑ Pew - Templeton: Global Religious Futures Project ei vl. Pew Research Center. Arkistoitu 12.12.2022.
- 1 2 3 Martikainen, Tuomas: ”Muslimit suomalaisessa yhteiskunnassa”, Islam Suomessa. Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. (Juntunen, Marko; Martikainen, Tuomas & Sakaranaho, Tuula (toim.)) Suomen kirjallisuuden seura, 2008. ISBN 978-952-222-027-1 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kosovo CIA World Factbook. Arkistoitu 4.2.2021. Viitattu 29.12.2025.
- ↑ Varagur, Krithika: Albania Gets Religion Politico. 21.10.2019. Pulitzer Center. Viitattu 22.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Bosnia and Herzegovina CIA World Factbook. Arkistoitu 24.1.2021. Viitattu 29.12.2025.
- 1 2 3 4 5 Europe’s Growing Muslim Population 29.11.2017. Pew Research Center. (englanniksi)
- ↑ Muslim Population in Sweden – Complete Guide 2026. Al Sada Travels. An Islamic knowledge platform for the Ummah worldwide.
- ↑ Muslimisches Leben in Deutschland 2020 Bundesamt für Migraton und Flüchtlinge. Viitattu 13.10.2024.
- ↑ Pauha, Teemu: Millainen on suomalaisten musliminuorten maailmankuva? Mene ja tiedä. Viitattu 27.9.2025.
- ↑ Sarrazin 2018, s. 249
- ↑ Islam Dominates: Almost Every Second Compulsory School Student in Vienna is Muslim Vienna.online. 15.4.2025.
- ↑ Europe’s Growing Muslim Population 29.11.2017. Pew Research Center. (englanniksi)
- ↑ Muslims to dominate Dutch, Swedish populations by 2044 — Czech PM Daily Trust. 18. 6. 2021.
- ↑ Nuutinen, Anna: Erdogan kehotti Euroopassa asuvia turkkilaisia: tehkää viisi lasta – ”Te olette Euroopan tulevaisuus” Ilta-Sanomat. 18.3.2017. Viitattu 11.6.2024.
- 1 2 Koopman 2013
- ↑ Tuomas Martikainen: ”Täällä Pohjantähden alla - muslimeista Suomessa”, Mitä muslimit tarkoittavat? Keskustelua islamilaisista virtauksista Suomessa ja Euroopassa, s. 100–114. (Martikainen, Tuomas & Sakaranaho, Tuula (toim.)) Savukeidas, 2011. Research Gate.
- ↑ Stephan Detjen: „Der Islam gehört zu Deutschland“. Die Geschichte eines Satzes 13.01.2015. Deutschlandfunk. Viitattu 12.10.2024.
- ↑ Mogherini, Federica: Federica Mogherini’s remarks at “Call to Europe V: Islam in Europe”, FEPS conference" European Union External Action. 25.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Mogherini totesi 25.6. 2015, että myös poliittinen islam kuuluu Eurooppaan, sillä näkemysten erilaisuus muodostaa sen arvoperustan vahvuuden.
- 1 2 Contribution of the Islamic civilisation to European culture Council of Europe. Viitattu 1.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Council of Europe: Islam, Islamism and Islamophobia in Europe. Recommendation 1927 (2010) Final version Parlamentary Assembly. 23.6. 2010.
- ↑ Council of Europe: Sharia, the Cairo Declaration and the European Convention on Human Rights. Resolution 2253 (2019). 22.1.2019.
- ↑ Kankkonen, 2008, s. 185–186
- ↑ Kankkonen, 2008, s. 187–188
- ↑ Carr, M.: You are now entering Eurabia rac.sagepub.com. Heinäkuu 2006. Arkistoitu 9.9.2014. Viitattu 28.4.2012.
- ↑ Lagerlöf, David; Leman, Jonathan & Bengtsson, Alexander: The Anti-Muslim Environment: The ideas, the Profiles and the Concepts (PDF) 2011. Tukholma: Expo Research. Arkistoitu 3.5.2012. Viitattu 28.4.2013. (englanniksi)
- ↑ Kankkonen, 2008, s. 188
- ↑ Pauha, Teemu: Maahanmuuttajien uskonnosta puhutaan enemmän kuin tiedetään Maailma.net. 22.1.2018. Arkistoitu 10.8.2023. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Lapidus 2022, s. 810
- 1 2 Ruud Koopmans: Fundamentalismus und Fremdenfeindlichkeit Muslime und Christen im europäischen Vergleich. WZB Mitteilungen, 2013, nro Heft 142. Artikkelin verkkoversio.
- 1 2 Koopmans 2015
- ↑ Röder, Antje & Spierings, Niels: What Shapes Attitudes Toward Homosexuality among European Muslims? The Role of Religiosity and Destination Hostility. International Migration Review, 2022, 56. vsk, nro 2, s. 533–561. doi:10.1177/01979183211041288 ISSN 0197-9183 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Kankkonen, 2008, s. 190–191
- ↑ Kankkonen, 2008, s. 191–192
- ↑ Kankkonen, 2008, s. 223
Kirjallisuutta
- Cesari, Jocelyne (toim.): The Oxford Handbook of European Islam. Oxford: Oxford University Press, 2015. ISBN 978-0-19-960797-6 (englanniksi)
- Martikainen, Tuomas & Sakaranaho, Tuula (toim.): Mitä muslimit tarkoittavat? Keskustelua islamilaisista virtauksista Suomessa ja Euroopassa. Turku: Savukeidas, 2008. ISBN 978-952-5500-98-1
- Ahmet Alibašić, Dominique Bauer, Stephanie Müssig, & Egdūnas Račius (toim.): Yearbook of Muslims in Europe, Volume 17. Brill, 2026. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Islam Euroopassa Wikimedia Commonsissa