 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Islam maittain |
|---|
 |
| Afrikka |
| Aasia |
| Eurooppa |
| Pohjois-Amerikka |
| Oseania |
| Etelä-Amerikka |
Islam on Belgiassa kristinuskon jälkeen toiseksi suurin uskonto, kuten useimmissa muissakin Euroopan maissa. Vuonna 2026 Belgian muslimien lukumääräksi arvioitiin 800 000–900 000, mutta tiedot ovat epätarkkoja.
Belgian muslimiväestö on kasvanut voimakkaasti. Vuonna 1970 Belgiassa asui noin 65 000 muslimia ja vuonna 1985 noin 200 000. Tilastot ovat sen jälkeen muuttuneet vaikeammin tulkittaviksi. Muslimien lukumääräksi arvioitiin vuonna 2007 noin 500 000 henkilöä eli 5 prosenttia väestöstä, mutta toisen arvion mukaan luku oli jopa 100 000 pienempi. Vuonna 2015 muslimeita arvioitiin olevan 673 000. Kaikista muslimeista 40 % asui tuolloin Brysselissä ja sen lähiöissä, missä he muodostivat 17 % väestöstä. Tämä tekee Brysselistä yhden länsimaiden suurimmista muslimikaupungeista.
Vuoden 2026 tietojen mukaan Belgiassa asui 800 000–900 000 muslimia, mikä oli noin 6,8 % väkiluvusta.
Belgian muslimit ovat enimmäkseen muslimimaista tulleita maahanmuuttajia. Kaksi suurinta ryhmää ovat marokkolaiset ja turkkilaiset, joita oli yhteensä 80% kaikista muslimeista vuonna 2013. Muiden lähtömaita ovat olleet Algeria ja Tunisia ja turvapaikanhakijoiden tullessa ja siirtolaisuuden yleistyessä myös Balkanin maat, Pakistan, Intia, Afganistan, Iran sekä Afrikan maat, etenkin Senegal ja Mali.
Muslimien maahanmuutto Belgiaan alkoi työperäisenä muuttona 1910-luvulla Ranskan Maghrebin alueelta. 1960-luvulla Belgia teki sopimuksia Marokon (1964), Turkin (1964), Tunisian (1969) ja Algerian (1970) kanssa työvoiman saamiseksi helpottamaan maan työvoimapulaa. Kouluttamattomat työntekijät sijoittuivat pääasiassa hiili- ja terästeollisuuteen ja rakennusalalle. Vierastyöläissopimuksiin kuului myös mahdollisuus helppoon perheenyhdistämiseen viranomaisten puolesta, mikä osaltaan myötävaikutti maan muslimiväestön kasvuun.
Belgia lakkautti työperäisen maahanmuuton vuonna 1974, mutta muslimien tulo jatkui senkin jälkeen perheiden yhdistämisen ja avioitumisen kautta. Muslimeja saapui myös Marokosta opiskelijoina ranskankielisen koulutusjärjestelmän houkuttelemina. Muslimeja on tullut Belgiaan myös turvapaikanhakijoina tai jäänyt maahan ilman laillista oleskelulupaa.
Eri puolilta islamilaista maailmaa saapuneiden muslimien myötä belgialainen islam on kehittynyt monenkirjavaksi ja sisältää laajan kokoelman eri maissa kehittyneitä suuntauksia. Islamin globaalia rakennetta vastaten pääosa Belgian muslimeista on sunneja, kun taas šiialaiset ovat selvässä vähemmistössä. Marokosta tulleet muslimit kuuluvat sunnalaiseen maliki-koulukuntaan ja turkkilaiset hanafi-koulukuntaan. Osa Turkin kurdeista noudattaa šafiʿi-koulukunnan laintulkintaa. Lisäksi Belgian muslimeihin kuuluu aleviitteja. Muslimit kuuluvat lisäksi erilaisiin suufilaisiin veljeskuntiin. Vuonna 2019 viranomaiset tunnistivat yli sata salafistista järjestöä, jotka edustivat fundamentalistista islamia. Turkin valtioon kytkeytynyt Diyanet hallinnoi lähes kahta kolmasosaa Belgian turkkilaisista moskeijoista. Se käyttää Turkissa koulutettuja imaameja ja islaminopettajia, joiden toiminnan rahoittaa Turkin valtio.
Kuten muissakin maissa, myös Belgiassa viranomaisilla on ollut mahdotonta saada aikaan kaikkia muslimeita valtion suuntaan edustava organisaatio.
Belgian lainsäädäntöä muutettiin siten, että kansalaisuuden saamisesta tuli helppoa.
Muslimit ovat asettuneet varsinkin Brysselin ja Antwerpenin kaupunkikeskuksiin, jotka sijaitsevat entisten kaivos- ja teollisuusalueiden läheisyydessä. Heitä on myös melko tasaisesti maan pohjois- ja eteläosissa. Marokkolaiset asuvat pääasiassa Belgian ranskankielisillä alueilla Valloniassa sekä kaksikielisessä pääkaupungissa Brysselissä, jossa asuu yli puolet kaikista marokkolaisista. Turkkilaisista noin puolet asuu Belgian flaaminkielisessä osassa, erityisesti Gentissä ja Antwerpenissä. Noin neljännes Brysselissä, etenkin Saint-Jossen ja Schaerbeekin kaupunginosissa ja noin neljännes Valloniassa.
Sosioekonomisesti muslimit kuuluvat yhteiskunnan alempiin kerroksiin. Köyhyysasteen arvioitiin vuonna 2013 olevan marokkolaistaustaisilla 56 % ja turkkilaistaustaisilla 59 %, ja työttömyysasteen on noin 38 %. Marokkolaiset ja turkkilaiset kuuluvat Belgian vähiten koulutettuun väestönosaan: 63 prosentilla turkkilais- ja marokkolaistaustaisista ei ollut toisen asteen tutkintoa vuonna 2013, ja vain 6 prosenttia heistä oli opiskellut korkeakoulussa.
Muslimilasten oppimistulokset koulussa ovat olleet heikompia kuin kantaväestön lapsilla. Muslimit asuvat syntyperäisiä belgialaisia useammin eriytyneillä ja sosiaalisesti heikommilla asuinalueilla ja ovat yliedustettuja halvimpien vuokra-asuntojen asukkaissa. Terveydenhuollossa muslimeilla on uskonnosta johtuvia erityistarpeita, kuten tarve saada neuvoja imaamilta, saada hoitoa samaa sukupuolta olevalta lääkäriltä, käyttää erityisiä tiloja hautajaisrituaaleja varten sekä välttää sianlihan syömistä.
Islam alkoi saada näkyvyyttä 1980-luvun puolivälin jälkeen, kun muslimit alkoivat järjestää pyhiinvaelluksia Mekkaan, perustaa halal-lihaa myyviä lihakauppoja ja islamilaisia kirjakauppoja, lähettää uskonnollisia ohjelmia sekä järjestää konferensseja, joihin kutsuttiin puhujia ulkomailta. Myös hijabin yleistyvä käyttö alkoi herättää keskustelua.
Belgiassa oli muslimilähteen mukaan vuonna 2026 noin 350 moskeijaa, joista lähes puolet oli turkkilaisia vuonna 2013. Islamilainen rukouskutsu (arab. adhan) kaikuu Brysselin Molenbeekissä yhtä aikaa jopa 21:stä moskeijasta. Kaupunginosaa pidetäänkin islamilaisen Brysselin keskuksena. Siellä sijaitsee myös vuonna 1985 perustettu Al-Khalil -moskeija, joka on Belgian suurin.
Belgia kielsi vuonna 2011 kasvojen peittämisen julkisella paikalla. Lain rikkomisesta määrättiin enintään 200 euron sakko tai seitsemän päivää vankeutta. Vuonna 2017 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin hylkäsi musliminaisten tekemän huntukieltoa koskevan valituksen.
Halal-lihaa koskeva kysymys on ollut vuosien ajan kiistojen aiheena. Vuonna 2006 syntyi kohu, kun saatiin tietää, että kaikki Molenbeekin kunnalliset koulut tarjosivat oppilailleen vain halal-aterioita. Vuonna 2007 vastaava kiista puhkesi Antwerpenissa. Belgian flaaminkielinen aluehallinto on myöntänyt oikeuden olla poissa koulusta tai työstä tiettyinä uskonnollisina juhlapäivinä. Muslimien osalta tällaisia juhlapäiviä ovat id al-fitr (paaston päättymisjuhla) ja id al-adha (uhrijuhla).
Belgiassa on tapahtunut useita islamilaisia terrori-iskuja vuoden 2014 jälkeen. Brysselin Molenbeekin kaupunginosa nousi kansainväliseen julkisuuteen sen jälkeen, kun kävi ilmi, että sekä vuoden 2015 Pariisin iskujen että vuoden 2016 Brysselin iskujen suunnittelijoita ja toteuttajia oli toiminut siellä. Sama terrorisolu osallistui molempiin iskuihin.
Flaaminkielisessä osassa Belgiaa korostettiin aluksi monikulttuurisuutta ja maahanmuuttajille suunnattua erityistä sosiaalipolitiikkaa. Vuonna 1988 äärioikeisto saavutti vaalivoiton Antwerpenissa, minkä jälkeen integraatiotavoitteet ovat nousseet politiikassa etualalle. Muutokseen vaikuttivat myös maahanmuuttajanuorten väkivaltaiset katumellakat.
Erityisesti marokkolaistaustaiset maahanmuuttajat olivat 2000-luvun alkuun mennessä saavuttaneet merkittävän aseman Belgian paikallis- ja aluepolitiikassa. Siihen vaikutti myös lakimuutos, joka antoi äänioikeuden paikallisvaaleissa myös pelkän oleskeluoikeuden saaneille muuttajille.
Muslimiväestön kasvu ja maahanmuutto ovat olleet keskeisiä teemoja erityisesti flaamilaisen oikeistopopulismin nousussa. Vlaams Belang on käyttänyt islamia, maahanmuuttoa ja kotoutumista poliittisina teemoinaan.
Brysselissä on syntynyt kilpailua maahanmuuttajien äänistä, ja varsinkin kaupungin flaamiyhteisö on kosiskellut heitä voidakseen lisätä poliittista vaikutusvaltaansa. Brysselin kaupunginvaltuuston jäsenistä noin viidesosa oli muslimeja vuonna 2011.