


Hijab (arab. حجاب, ḥijāb, [ħɪˈdʒaːb], suom. 'peite', 'verho') on musliminaisten käyttämä huivi, joka peittää hiukset ja kaulan. Jos nainen peittää myös kasvonsa, kyseessä on niqab, ja jos hän käyttää kaapua, jossa silmien edessä on verkko, asu on burka. Muslimit tarkoittavat "hijabilla" myös peittävää ja vaatimatonta pukeutumista yleensä.
Noin puolet muslimeista katsoo, että musliminaisen tulee peittää päänsä huivilla. Huivin käyttöä perustellaan usein Koraanin määräyksillä, kuten jakeella 33:59, jonka mukaan uskovien naisten pitää panna vaate päänsä yli, jotta heidät tunnettaisiin siveiksi eikä heitä häirittäisi. Islamissa viimeinen sana uskonnon sisällöstä kuuluu kuitenkin uskonoppineille. Peittävä pukeutuminen on heidän mukaansa välttämätöntä kiusausten välttämiseksi. Al-Ghazalin mukaan pään peittäminen on naisille annettu Jumalan rangaistus siitä, että Eeva söi Paratiisissa hedelmän vastoin Jumalan kieltoa.
Peittävä vaatetus ei liity ainoastaan muiden ihmisten läsnäoloon, vaan pukeutumisessa otetaan huomioon myös näkymättömien henkiolentojen, jinnien läsnäolo. Myös miesten tulee pukeutua peittävästi, mutta vaatimukset eivät ole yhtä tiukat kuin naisilla.
Koraani ei sisällä tarkkaa ohjetta naisten pukeutumisesta. Siihen kuitenkin viitataan jakeessa 24:31, missä naisia kehotetaan peittämään eri käännösten mukaan joko rintansa, povensa tai kaulansa hunnulla:
"Ja käske uskovien naisten pitää katseensa kurissa ja varjella siveyttään, olla näyttämättä muita sulojaan kuin niitä, jotka tavallisestikin ovat näkyvissä, ja peittää kaulansa hunnulla."
Säkeiden kielitieteellinen tulkinta on kohdannut ongelmia. Jakeessa esiintyy ei-arabialainen sana chumur, jonka at-Tabari 900-luvulla kääntää huiviksi. Luxenberg lukee merkit arameankieliseksi sanaksi gmar, joka tarkoittaa vyötä. Hän arvelee, että Koraani kehottaa naisia sitomaan kangasvyön uumilleen eikä panemaan huivia päähänsä. Toinen pukeutumista koskeva maininta Koraanin jakeessa 33:59 on paljon selvempi:
"Profeetta, sano puolisoillesi, tyttärillesi ja uskovien vaimoille, että he panisivat vaatteen päänsä yli. Tämä on parasta, jotta heidät tunnettaisiin siveiksi eikä heitä häirittäisi."
Peittävän pukeutumisen uskonnolliset perustelut löytyvät islamilaisesta šarialainsäädännöstä, jota uskonoppineet ovat tulkinneet.
Varhaisen tulkinnan esitti 1000-luvulla elänyt Muhammad al-Ghazali, joka on islamin tärkeimpiä uskonoppineita ja mystikkoja. Ghazalin mukaan Eeva teki syntiä syödessään Paratiisissa hedelmän, jonka Jumala oli häneltä kieltänyt. Tämän johdosta Jumala rankaisi naista 18 eri tavalla, joista yksi rangaistus on pakko käyttää huivia.
Keskiajan uskonoppineen Ahmad ibn an-Naqib al-Misrin (1302–1367) kuuluisa teos Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper toteaa, että useimmat uskonoppineet, joitakin hanafeja lukuun ottamatta, katsovat, että nainen ei voi poistua kotoaan peittämättä kasvojaan olipa siten olemassa mahdollisuus kiusaukseen tai ei. Jos kiusauksen vaara on olemassa, kaikki ovat yksimielisiä pakosta peittää kasvot. Kyse on siten kiusauksen välttämisestä, ja islamilainen fatwa sanookin, että jos nainen pelkää herättävänsä houkutusta tai tulevansa houkutelluksi, hänen velvollisuutensa on peittää hunnulla kätensä ja kasvonsa.
Klassisen islamintulkinnan mukaan hiukset ja kaulan peittävä hijab ei riitä, vaan naisen on peitettävä myös kasvonsa, jos hän poistuu kotoa. Jos on mahdollisuus kiusaukseen, myös kädet on peitettävä.
Shahul Hameedin mukaan Koraani todistaa, että Jumala määrä naisen käyttämään huntua. Uskonoppineet ovat tästä yksimielisiä. Hijabin käyttö voi myös olla sortoa, jos sen käyttöön pakotetaan.
Suomessa maahanmuuttokoordinaattori Börje Mattson on haastatellut imaameja Suomessa ja toteaa, että näiden mielestä Koraani velvoittaa naiset käyttämään hijabia.

PEW-tutkimuskeskuksen vuonna 2013 tekemässä kansainvälisessä kyselyssä suunnilleen puolet maailman muslimeista katsoi vuonna 2013, että musliminaisen tulee käyttää hijabia, eikä se ole naisen omassa päätösvallassa. Mielipiteet vaihtelivat maanosan mukaan.
Islamilaisissa maissa paineet hijabin käyttöön lisääntyivät Iranin uskonnollisen vallankumouksen jälkeen vuonna 1979. Muutos koski sekä šiialaista maailmaa että sunnimaailmaa, missä saudiarabialaisen wahhabismin vaikutus lisääntyi.
Hijabin käytöstä kieltäytyminen on vakava synti, joka ei kuitenkaan sulje naista islamin ulkopuolelle. Islamilaisen hisba-periaatteen eli hyvään kehottamisen ja pahan kieltämisen mukaan toisten muslimien velvollisuutena on puuttua jopa fyysisesti asiaan, jos joku rikkoo islamin periaatteita, kuten pukeutumissääntöjä. Muslimimaissa naista voidaan solvata prostituoiduksi, jos hän ei käytä hijabia. Göteborgs-Posten toteaa pääkirjoituksessaan, että Ruotsissa hijabin käyttö ei aina ole merkki sorrosta mutta kaikki sorretut musliminaiset käyttävät melkein aina hijabia.
Iranissa huivin käyttö on pakollista. Amnestyn mukaan huivin jättäminen pois rinnastetaan turmeltuneisuuteen tai mielenterveyden häiriöön. Huivittomuus voi johtaa kidutukseen tai vankilatuomioon.
Ranskassa valtion kouluissa hijabin käyttö kiellettiin vuonna 2004.
Itävalta kielsi huivin käytön kouluissa alle 14-vuotiailta tytöiltä vuonna 2025. Lähes puolet oppivelvollisuuskoulun oppilaista Wienissä oli muslimeja vuonna 2025, ja huivikielto koski noin 12 000 oppilasta.
Sveitsissä Aargaun kantonin parlamentti äänesti elokuussa 2026 läpi lakialoitteen, jolla halutaan kieltää huivien käyttö alle 16-vuotiailta tytöiltä. Kantonin hallitus vastustaa kieltoa ja katsoo sen olevan ristiriidassa maan perustuslain kanssa.
Turkki kielsi pitkään hijabin käytön hallintorakennuksissa, kouluissa ja yliopistoissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti lain olevan oikeutettu 10. marraskuuta 2005 jutussa Leyla Şahin vastaan Turkki. Kielto kumottiin vuonna 2013. Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoğan kommentoi päätöstä toteamalla: ”Synkät ajat ovat viimein tulleet päätökseen. Huivia käyttävät naiset ovat tasavallan täysivaltaisia kansalaisia.”
Tadžikistan, jonka väestöstä 96% on muslimeja, kielsi hijabin käytön vuonna 2024. Maan presidentti Emomali Rahmon perusteli kieltoa tadžikistanilaisen kulttuurin suojelemisella ja suositteli naisia käyttämään tadžikistanilaista perinnepukua. Sakot hijabin käyttämisestä ovat vuoden 2024 valuuttakurssien mukaan seuraavat: tavalliset asukkaat: 7 920 somonia (≈700€), hallituksen virkamiehet: 54 000 somonia (≈4 700€), uskonnolliset toimihenkilöt: 57 600 somonia (≈5 000€)
Vuonna 2013 bangladeshilaistaustainen Nazma Khan, hijabeja valmistavan yrityksen omistaja, aloitti kansainvälisen hijab-päivän vieton 1. helmikuuta. Sen tavoitteena oli tehdä huivin käyttö hyväksytymmäksi länsimaissa. Monet länsimaiset ihmisoikeusjärjestöt korostavat asiassa naisen itsemääräämisoikeutta ja antavat siksi tukensa hijabin ja myös burkan ja niqabin käytölle. Päivä sai osakseen myös kritiikkiä. Musliminaiset Asra Q. Nomani ja Hala Arafa vetosivat Washington Postissa, että naiset eivät tuolloin käyttäisi hijabia. A. J. Caschetta katsoi, että hijabia puolustetaan naisten itsemääräämisellä, mutta samalla ei puolusteta oikeutta kieltäytyä hijabista.
Islamin-tutkija ja professori Jaakko Hämeen-Anttilan mielestä "huivi itsessään ei alista ketään [...] On erikoista ajatella, että vaatekappale on merkki alistamisesta". Opetushallituksen oppimateriaalien mukaan musliminaiset eivät pidä hijabin käyttöä alistamisena. Näkemys julkaistiin ennen Iranin huivimellakoita, jotka alkoivat, kun siveyspoliisi pahoinpiteli huivista kieltäyneen naisen kuoliaaksi.
Kun muslimiurheilija käyttää hijabia, asiaa kutsutaan "hijab-tyyliksi". Suomen Palloliitto alkoi vuonna 2021 jakaa ilmaisia urheiluhijabeja muslimipelaajille. Palloliiton mukaan uutiset huivien kieltämisestä osoittavat, miten islamofobia kasvaa maailmalla. Urheiluhijabeissa on liiton mukaan kyse kokonaisvaltaisen tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden edistämisestä. Niiden lahjoittaminen kertoo siitä, että liitto seisoo arvomaailmansa takana ja jatkaa aktiivista rasismin vastaista työtään. Palloliiton päätös herätti kansainvälistä huomiota sekä lännessä että arabimaissa.
Ortodoksiseen juutalaisuuteen kuuluu, että naimisiin mennessään nainen peittää hiuksensa huivilla, hatulla tai peruukilla. Raamattu ei siihen kehota, mutta Talmud ja Midraš eli juutalainen tulkintakirjallisuus vaativat hiusten peittämistä. Sääntöä noudatettiin keskiajalla, mutta nykyisin naiset ovat kapinoineet sitä vastaan.
Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhosen mukaan Suomessa vallitsi aikaisemmin huivipakko. Suomen ja muslimimaiden huivinormilla on yhteiset juuret Lähi-idän ikivanhoissa kirjoituksissa, joista ne omittiin sekä kristinuskoon että islamiin.