Ferroiini

Ferroiini
Tunnisteet
CAS-numero	(sulfaatti) 14634-91-4 (sulfaatti)
PubChem CID	84602
Ominaisuudet
Molekyylikaava	C36H24FeN62+
Moolimassa	596,462 g/mol
Tiheys	0,99 g/cm3
	Infobox OK

Ferroiini on raudan ja kolmen fenantroliinimolekyylin muodostama kompleksi-ioni, jota käytetään useimmiten sulfaatti- tai perkloraattisuolana. Tällöin sen kaava kirjoitetaan usein muodossa [Fe(o-phen)₃]SO₄ tai [Fe(o-phen)₃](ClO₄)₂. Ferroiinia käytetään redox-indikaattorina hapetus-pelkistystitrauksissa.

Valmistus

Ferroiinia valmistetaan yhdistämällä fenantroliiniliuos ja rauta(II)-ioneja sisältävä liuos, esimerkiksi rauta(II)sulfaattiliuos.

3 o-phen + FeSO₄ → [Fe(o-phen)₃]SO₄

Käyttö

Ferroiini on yksi yleisimpiä redox-indikaattoreita. Ferroiinia käytetään erityisesti niin sanotussa cerimetrisessä titrauksessa, jossa hapettimena toimii cerium(IV)-ioni. Ferroiini on hyvä indikaattori, koska se reagoi nopeasti ja voidaan myös pelkistää uudelleen käytettäväksi. Feroiini on pelkistyneessä muodossaan väriltään punainen ja muuttuu hapettimen vaikutuksesta siniseksi ferriiniksi. Ferriinissä ferroiinin Fe²⁺-ionit ovat hapettuneet Fe³⁺-ioneiksi. Ferroiinin elektrodipotentiaali on 1,06 V yksimolaarisessa rikkihappoliuoksessa.

Lähteet

1 2 A. Hulanicki & S. Głab: Redox Indicators. Charasteristics and applications. Pure & Appl. Chem., 1978, 50. vsk, s. 263–498. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
↑ Karl A. Gschneidner,Jean-Claude G. Bünzli,Vitalij K. Pecharsky: Handbook on the physics and chemistry of rare earths, s. 289. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52142-2 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
↑ Andrew Adamatzky: Computing in nonlinear media and automata collectives, s. 7. CRC Press, 2001. ISBN 9780750307512 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

PubChem: Ferroin (englanniksi)
Ferroiinin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 30.5.2018.

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[iupac-1] 1 2 A. Hulanicki & S. Głab: Redox Indicators. Charasteristics and applications. Pure & Appl. Chem., 1978, 50. vsk, s. 263–498. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)

[2] Karl A. Gschneidner,Jean-Claude G. Bünzli,Vitalij K. Pecharsky: Handbook on the physics and chemistry of rare earths, s. 289. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52142-2 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)

[3] Andrew Adamatzky: Computing in nonlinear media and automata collectives, s. 7. CRC Press, 2001. ISBN 9780750307512 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)