| Filemon Tiderman | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. tammikuuta 1883 Östra Skrukeby |
| Kuollut | 14. toukokuuta 1967 (84 vuotta) Turku |
| Ammatti | oik. yo., toimittaja, apulaisjohtaja |
Johan Filemon Krysostomus Tiderman (27. tammikuuta 1883 Östra Skrukeby – 14. toukokuuta 1967 Turku) oli Ruotsissa syntynyt suomalainen toimittaja ja sortokausien aktivisti. 1900-luvun alkuvuosina hän vaikutti myös sosialidemokraattisessa työväenliikkeessä.
Filemon Tidermanin vanhemmat olivat ruotsalainen pastori Carl Johan Tiderman (1855-1937) ja Brita Mathilda Bjärbom (1854-1936). Isä oli alkuperäiseltä ammatiltaan seppä. Uskonnollisen herätyksen koettuaan C. J. Tiderman muutti perheineen 1893 Helsinkiin, jossa hän toimi katolis-apostolisen seurakunnan saarnaajana ja johtajana. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Lyceum för gossar och flickor i Helsingforsista 1900 Tiderman työskenteli virkailijana Uudenmaan Osakepankissa.
Syksyllä 1902 Tiderman liittyi Helsingin ruotsalaisen työväenyhdistyksen yhteyteen perustettuun nuoriso-osastoon. Suomen Työväenpuolueen (nyk. SDP) omaksuttua sosialidemokraattisen linjan työväenliikkeeseen jäi Tidermanin ohella vain muutama ruotsinkielinen ylioppilas kuten K. E. Primus-Nyman ja K. H. Wiik. Tiderman toimi myöhemmin muun muassa Finlands Svenska Arbetarförbundin hallituksen puheenjohtajana. Keväällä 1906 hän ehdotti Wiikin kanssa Arbetaren-lehdessä ruotsinkielisen sosialidemokraattisen puolueen perustamista. Heidän mukaansa "ahdamielinen nationalismi ja väkivaltainen vallankumouksellisuus" olivat saaneet jalansijaa suomalaisten sosialidemokraattien keskuudessa. Samana syksynä hän jätti pannkivirkailijan työnsä ja aloitti oikeustieteen opinnot Helsingin yliopistossa.
Esimmäisen sortokauden aikana Tiderman oli myös mukana aktiivisen vastustuspuolueen toiminnassa. Hän oli aktivistien julkaiseman Framtid-aikakauslehden päätoimittaja 1905–1906 kuului Voimaliiton johtohahmoihin. Kesällä 1906 Tiderman oli Närpiössä vastaanottamassa aktivistien hankkimaa aselastia, joka salakuljetettiin Saksasta saapuneella aluksella. Tiderman teki muiden aktivistien tavoin yhteistyötä venäläisten bolshevikkivallankumouksellisten kanssa. Hän osallistui muun muassa Viaporin kapinaan avustamalla sen johtajiin kuulunutta kapteeni Sergei Tsionia. Lokakuussa 1907 Tiderman, Johannes Gummerus ja Wolter Stenbäck matkustivat Aino Malmbergin seurassa Pietariin tapaamaan Suomessakin vierailleita amerikkalaisia sosialisteja Rose ja Anna Strunskya ja William English Wallingia. Muutaman päivän kuluttua he joutuivat Venäjän salaisen poliisin Ohranan pidättämäksi. Venäläisen bolshevikin Vladimir Smirnovin mukaan pidätykset tapahtuivat Jevno Azefin ilmiannosta. Tiderman määrättiin karkotettavaksi kolmeksi vuodeksi Siperian Berjozovoon, mutta hän karkasi kuljetuksen aikana Tobolskissa ja onnistui pakenemaan Keski-Eurooppaan. Tammikuussa 1908 Tiderman sai poissaolevana seitsemän kuukauden vankeustuomion majesteettirikoksesta Framtid-lehdessä julkaistun artikkelin johdosta. Vuosina 1910–1913 Tiderman asui Saksassa, jossa hän opiskeli Jenan ja Münchenin yliopistoissa.
Palattuaan Suomeen 1913 Tiderman työskenteli Finlands handel, sjöfart och industri -julkaisun päätoimittajana. Tiderman oli mukana jääkäriliikkeessä ja sisällissodan aikana hän hankki aseita Helsingin suojeluskunnalle. Syksystä 1918 lähtien Tiderman työskenteli Helsingin Arvopaperipörssin sihteerinä. 1920-luvun alkuvuosina hän oli myös Industritidningenin ja Trade and Industry of Finlandin päätoimittaja. Vuosina 1935-1957 Tiderman työskenteli pörssin apulaisjohtajana. Hän kuoli Turussa 84-vuotiaana toukokuussa 1967. Tiderman on haudattu Turun hautausmaalle.
Filemon Tidermanin puoliso oli Snappertunassa syntynyt Gerda Erika Holmberg (1884-1975), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1914. Heillä oli yksi lapsi.