Filippo Maria Visconti

Filippo Maria Visconti
Filippo Maria Visconti, kuvanveistäjä Pisanellon piirustus mitalia varten.
Milanon herttua
Valtakausi	1412–1447
Edeltäjä	Giovanni Maria Visconti
Seuraaja	Francesco Sforza
Syntynyt	3. syyskuuta 1388 Milano, Milanon herttuakunta
Kuollut	13. elokuuta 1447 (54 vuotta) Milano, Milanon herttuakunta
Puoliso	Beatrice Lascaris di Tenda (naim. 1412; mestattu 1418) Maria di Savoie (naim. 1427)
Lapset	Bianca Maria, laillistettu avioton lapsi
Suku	Visconti
Isä	Gian Galeazzo Visconti
Äiti	Caterina Visconti
Uskonto	roomalaiskatolilainen

Filippo Maria Visconti (3. syyskuuta 1392 Milano – 13. elokuuta 1447 Milano, Milanon herttuakunta) oli italialainen aatelinen ja Milanon herttua vuosina 1412–1447.

Suku

Hän oli Milanon ensimmäissn herttua Gian Galeazzo Viscontin ja Caterina Viscontin nuorempi poika. Isänsä kuoltua vuonna 1402 hänen vanhempi veljensä Giovanni Maria Viscontista tuli Milanon herttua. Filippo Maria oli Pavian kreivi, mutta veli Giovanni Marian tukema kondottieeri Facino Cane otti kreivikunnan johtoonsa. Tilanne muuttui, kun vuonna 1412 Cane kuoli ja salaliittolaiset murhasivat Giovanni Maria Viscontin.

Herttua

Filippo Maria Viscontista tuli Milanon herttua vuonna 1412. Hän meni vuonna 1412 naimisiin kondottieeri Facino Canen lesken, Tendan kreivitär Beatrice Canen kanssa. Avioliiton kautta Filippo Maria sai haltuunsa vaimonsa laajan, leskenperintönä saadun maaomaisuuden (400 000 kultadukaattia ja joitakin tärkeitä Piemonten alueita, kuten Alessandrian, Novaran, Tortonan ja Vercellin kaupungit) ja sai samalla myös Facinon palkkasoturit johtoonsa. Varmistaakseen valtansa Filippo Maria Visconti karkotti lisäksi sukulaisensa Bernabò Viscontin pojan ja veljenpojat Milanosta. Sen jälkeen Filippo Maria pyrki palauttamaan isänsä Gian Galeazzo Viscontin luoman herttuakunnan entiseen laajuuteensa.

Filippo Maria kärsi heikosta terveydestä. Vaikka hänet oli lapsena julistettu terveeksi ja vahvaksi – luultavasti miellyttämään vanhempia – Filippo Maria kärsi riisitaudista lapsuudessaan, mikä esti häntä vielä aikuisena kävelemästä tai seisomasta pitkiä aikoja. Hän oli luonteeltaan neuroottinen erakko, mutta onnistui siitä huolimatta hallitsemaan Milanoa ja suurta osaa Italiasta. Milanossa hän järjesti valtiontalouden uudelleen ja käynnisti kaupungin silkkiteollisuuden. Avukseen Filippo Maria palkkasi kondottieerit Niccolò Piccininon, Francesco Sforzan ja Francesco Bussonen. Filippo Maria onnistui saamaan haltuunsa Comon, Lodin, Piacenzan, Cremonan, Bergamon ja Brescian ja pakotti lopulta Niccolò III:n luovuttamaan hänelle Parman. Tämän jälkeen Filippo Maria Visconti miehitti Genovan vuonna 1421 sekä Domodossolan ja Bellinzonan laaksot.

Milanon herttuakunnan vahvistuminen herätti huolta Firenzessä ja Venetsiassa, mikä johti pian sotaan. Firenze hävisi Zagonaran taistelun Milanolle, mutta Venetsia onnistui voittamaan Milanon joukot Maclodiossa vuonna 1426 palkattuaan puolelleen Francesco Bussonen. Vuonna 1428 solmitussa Ferraran rauhassa Venetsia sai Bergamon ja Brescian sekä oikeudet vapaaseen laivaliikenteeseen Po-joella. Firenze puolestaan varmisti tavaroiden vapaan kulun Flanderiin ja Englantiin. Vuonna 1431 Firenze ja Venetsia aloittivat uuden sodan Milanoa vastaan. Ferraran toisessa rauhassa vuonna 1433 vahvistettiin vuoden 1428 sopimukset ja Filippo Maria Visconti velvoitettiin olemaan puuttumatta Toscanan politiikkaan.

Kondottieeri Francesco Sforza sai palvelustensa ansiosta Cremonan kaupungin haltuunsa ja meni naimisiin Filippo Maria Viscontin aviottoman tyttären ja laillisen perijän Bianca Marian (1425–1468) kanssa. Sforza alkoi kuitenkin olla vakava uhka Filippo Maria Viscontille, ja Visconti liittoutuikin paavin kanssa Sforzaa vastaan. Myös Napolin aragonialaiset tukivat Viscontia. Sforzalla puolestaan oli takanaan Firenzen ja Venetsian tuki. Sota oli puhkeamassa, kun Filippo Maria Visconti kuoli vuonna 1447 ilman laillista miespuolista perillistä.

Milanon herttuakunnan hallinnasta jäivät kiistelemään Sforza ja Aragonian kuningas Alfonso V, jonka Filippo Maria oli määrännyt perillisekseen. Francesco Sforza voitti lopulta ja alisti Viscontien luoman valtakunnan oman Sforza-sukunsa alaisuuteen.

Avioliitot ja perillinen

Filippo Maria avioitui kaksi kertaa:

Vuonna 1412 hän avioitui häntä lähes 20 vuotta vanhemman Tendan kreivitär Beatrice Canen (n. 1372 –1418) kanssa, joka oli kondottieeri Ruggero Canen tytär ja kondottieeri Facino Canen leski. Häntä epäiltiin aviorikoksesta miespalvelijan kanssa, minkä hän tunnusti kidutettuna ja hänet mestattiin aviorikoksesta syytettynä rakastajansa kanssa syyskuussa 1418.

Hän avioitui toisen kerran joulukuussa 1427 Savoijin prinsessa Marian (1411–1469) kanssa, joka oli Savoijin herttua Amadeus III:n ja Burgundin prinsessa Marian tytär.

Molemmat avioliitot olivat lapsettomia.

Filippo Maria Viscontille ja rakastajatar, aatelissukuiselle Agnese del Mainolle (n. 1411–1465) syntyi kaksi lasta:

• Bianca Maria Visconti (1425–1468), viimeinen Visconti-sukuinen Milanon herttuatar, avioitui kondottieeri Francesco Sforzan kanssa
• Caterina Maria (k. 1426), kuoli muutama päivää syntymänsä jälkeen

Herttua pyysi keisari Sigismund Luxemburgilaista tunnustamaan aviottoman tyttärensä Bianca Marian lailliseksi perilliseksi, mikä tapahtui vuonna 1430.

Lähteet