Fosfomysiini
Esiintyminen, rakenne ja tuotanto
Fosfomysiini eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1969 Streptomyces fradiae -bakteeristä. Tämän bakteerin lisäksi myös useat muut Streptomyces-suvun bakteerit ja Pseudomonas syringae ja Pseudomonas viridiflava tuottavat fosfomysiiniä. Fosfomysiinin rakenne on antibiootiksi poikkeuksellinen ja se sisältää epoksidirenkaan, fosfonihapporyhmän ja kaksi kiraalista hiiliatomia. Fosfomysiini on R,S-isomeeri ja sen ominaiskiertokyky on vesiliuoksessa -9,1°.
Fosfomysiiniä voidaan tuottaa bioteknisesti ja lisäksi sen synteesiin on kehitetty sekä raseemisia seoksia tuottavia synteesejä että puhdasta vaikuttavaa isomeeria tuottavia asymmetrisiä synteesejä.
Vaikutusmekanismi ja käyttö
Fosfomysiinin teho perustuu fosfoenolipyruvaattitransferaasientsyymin inhibitioon. Fosfomysiini alkyloi fosfoenolipyruvaattitransferaasin aktiivisen kohdan kysteiiniamninohapon. mikä johtaa inaktiiviseen entsyymiin ja bakteerien soluseinän valmistamiseen tarvittavan N-asetyylimuramiinihapon biosynteesin estymiseen. Yhdiste tehoaa sekä grampositiivisiin että gramnegatiivisiin bakteereihin ja erityisesti sauvabakteereihin. Sille alttiita ovat muun muassa Serratia mercescens ja Staphylococcus aureus, mutta monet Pseudomonas-kannat ovat resistenttejä. Fosfomysiiniä voidaan käyttää myös vähentämään platinaa sisältävien syöpälääkkeiden myrkyllisyyttä.
Fosfomysiinin tärkein käyttökohde on virtsatieinfektioiden estäminen ja hoitaminen.
Haittavaikutukset
Fosfomysiini on suhteellisen hyvin siedetty lääkeaine ja tyypillisimmät haittavaikutukset ovat ruuansulatuskanavan oireita kuten vatsakipua ja huonovointisuutta. Harvinaisempi haittavaikutus on allerginen nokkosihottuma.
Lähteet
- 1 2 3 Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 721. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- 1 2 3 4 Fosfomycin DrugBank. Viitattu 1.9.2014. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Arkistoitu 6.8.2016. Viitattu 20.10.2023.
- 1 2 3 Masaji Ohno, Masami Otsuka, Yoshinari Okamoto, Morimasa Yagisawa & Shinichi Kondo: Antibiotics, 1. General, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 1.9.2014
- 1 2 3 Philippe Savignac, Bogdan Iorga: Modern Phosphonate Chemistry, s. 154–160. CRC Press, 2003. ISBN 9780849310997 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 1.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Antimicrobial Drugs, s. 609–611. Elsevier, 2009. ISBN 9780444532725 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 1.9.2014. (englanniksi)
