Johan Fredrik Persson-Korpinen (16. huhtikuuta 1880 Gunnarskog, Värmlanti, Ruotsi – 22. heinäkuuta 1935 Kööpenhamina) oli ruotsalainen toimittaja ja kirjailija, joka kuvasi kirjoissaan Värmlannin metsäsuomalaisten elämää.
Persson-Korpisen vanhemmat olivat suomalaista Korpisen talonpoikaissukua, joka oli muuttanut Savon alueelta Suomesta Värmlantiin noin 450 vuotta aikaisemmin. Persson-Korpisen kotona ei puhuttu suomea, mutta hän oppi kielen auttavasti jouduttuaan kosketuksiin kotiseudullaan asuneiden metsäsuomalaisten kanssa. Persson-Korpinen kävi kansa- ja alkeiskoulun sekä maanviljelysopiston ja oli sitten jonkin aikaa Ruotsin tullilaitoksen palveluksessa. Hän opiskeli Tanskassa 1901–1903, jonne hän muutti lopulta asumaan. Hän toimi sanomalehtimiehenä ja kirjoitti ruotsin kielellä useita Värmlannin metsäsuomalaisia, heidän olojaan ja sorrettua asemaansa kuvanneita romaaneja.
Persson-Korpisen esikoisteos oli vuonna 1908 ilmestynyt novellikokoelma. Hän alkoi kirjoissaan kuvata kotiseutuaan Värmlantia ja sen asukkaita ja kiinnostui sitten myös Suomesta ja Savosta, josta hänen sukunsa oli lähtöisin. Vuodesta 1915 alkaen hän julkaisi romaaneja ja kertomuksia, tavallisesti kirjan vuodessa. Aikaisemmat kirjat (Synnintekijöitä, Pappi, Herätys, Vainonaika, Karhumaja, Ajan hahmoja, Ennustus) ilmestyivät ruotsinkielisinä, mutta myöhemmät (Unelma kellosta, Sukupolvien perintö, Bromankin aikakirjat, Messias, Pyhä sydän, Uudella pohjalla, Velvollisuuden tie, Isänmaaton) käännettiin suomeksi tai suomennettiin suoraan jo tekijän käsikirjoituksesta.
Persson-Korpinen kävi Suomessa ensimmäisen kerran 1927 ja hän oleskeli sitten pitempiä aikoja Suomessa pyrkiessään hankkimaan niin hyvän suomenkielen taidon että hän olisi voinut kirjoittaa kirjansa suomeksi. Lopulta hän kuitenkin palasi takaisin Kööpenhaminaan. Useat Persson-Korpisen romaanit ilmestyivät yksinomaan suomeksi suoraan käsikirjoituksista suomennettuina. Persson-Korpiselle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan ritarimerkki.
Fredrik Persson-Korpinen teki itsemurhan hirttäytymällä heinäkuussa 1935 perheongelmien takia.
