Friedrich Kohlrausch (1840–1910) oli saksalainen fyysikko. Oltuaan fysiikan professorina useassa kaupungissa (Göttingenissä, Zürichissä, Darmstadtissa, Würzburgissa, Strassburgissa) Kohlrausch nimitettiin 1895 Hermann von Helmholtzin kuoleman jälkeen hänen seuraajakseen Charlottenburgiin Physikalisch-technische Reichsanstaltin johtoon. Hän erosi tehtävästä 1905 ja muutti Marburgiin.
Kohlrauschin tärkeimmät julkaisut käsittelevät elektrolyysia. Teokseensa Das Leitvermögen der Elektrolyte (1898, yhdessä Ludwig Holbornin kanssa) hän keräsi liuoksien sähkönjohtokykyä koskevat tutkimustuloksensa. Hän määritteli mittauksien avulla veden elektrokemiallisen ekvivalentin ja Siemensin elohopeayksikön absoluuttisessa sähkömagneettisessa mitassa sekä ohmin ja coulombin. Hän tutki myös lämpösähköä, valon kokonaisheijastusta ja kappaleiden kimmoisuutta. Hänen suunnittelemistaan magneettisista ja sähköopillisista mittauslaitteista esimerkkejä ovat voltametri, intensiteettivariometri ja absoluuttinen bifilaarimagnetometri.
Kohlrauschin tunnetuin teos on Leitfaden der praktischen Physik (11. p. 1910. Nimi 9. painoksesta alkaen Lehrbuch der praktischen Physik). Kirjassa on ohjeita fysikaalisten mittauksien suorittamisessa. Hänen vaikutuksensa myös sähköteknisen teollisuuden alalla oli suuri.
