| Fuksiini | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 4-[(4-aminofenyyli)-(4-imino-3-metyylisykloheksa-2,5-dien-1-ylideeni)metyyli]aniliinihydrokloridi |
| CAS-numero | 632-99-5 |
| PubChem CID | 12447 |
| SMILES | CC1=CC(=C(C2=CC=C(C=C2)N)C3=CC=C(C=C3)N)C=CC1=N.Cl |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C20H20N3Cl |
| Moolimassa | 337,84 g/mol |
| Sulamispiste | 200 °C (hajoaa) |
| Liukoisuus veteen | Veteen 2,65 g/l (25 °C) |
Fuksiini eli rosaniliinihydrokloridi eli Basic Violet 14 (C20H20N3Cl) on triaryylimetaaniväreihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään värjäämään muun muassa paperia ja muovia ja biologisissa tutkimuksissa soluja.

Huoneenlämpötilassa fuksiini on vihreää kiteistä ainetta, jolla on metallimainen kilto. Yhdiste liukenee veteen ja etanoliin muodostaen voimakkaan punaisen liuoksen. Liuoksen absorptio on voimakkainta aallonpituudella 543 nm. Kuumennettaessa yhdiste hajoaa ennen sulamispistettään. Fuksiini ärsyttää ihoa, silmiä ja hengitysteitä. Yhdiste on karsinogeenista.
Ensimmäisen kerran fuksiinia valmisti ranskalainen kemisti François-Emanuel Verguin vuonna 1858 hapettamalla epäpuhdasta aniliinia tina(IV)kloridilla. Tämä aniliini sisälsi epäpuhtauksinaan o- ja p-toluidiinia, jotka yhdessä aniliinin kanssa reagoivat fuksiiniksi. M. Renard Freres osti Verguinilta oikeudet keksintöön ja patentoi väriaineen vuonna 1859. Nykyään fuksiinia valmistetaan hapettamalla aniliinin sekä o- ja p-toluidiienien seosta nitrobentseenillä, nitrotolueenilla tai ilman hapen avulla sinkkikloridin tai rauta(II)kloridin toimiessa hapettimena.
Fuksiinia käytetään värjäämään paperia, silkkiä, villaa, nahkaa ja keinokuituja punaisiksi. Lisäksi sitä käytetään musteiden valmistukseen. Biologisissa tutkimuksissa sillä värjätään muun muassa soluja, proteiineja, lipidejä ja nukleiinihappoja ennen mikroskooppitutkimuksia.