Galliumtrikloridi

Galliumtrikloridi
Tunnisteet
CAS-numero	13450-90-3
PubChem CID	26010 ja 186022
Ominaisuudet
Molekyylikaava	GaCl3
Moolimassa	176,07 g/mol
Ulkomuoto	väritön kiteinen aine
Sulamispiste	77,9 °C
Kiehumispiste	201,3 °C
Tiheys	2,47 g/cm3
Liukoisuus veteen	> 800 g/l
	Infobox OK

Galliumtrikloridi (GaCl₃) on galliumin ja kloorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä käytetään muiden galliumyhdisteiden valmistamiseen ja katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa galliumtrikloridi on väritöntä kiteistä ainetta. Kiinteänä se on rakenteeltaan dimeeri (Ga₂Cl₆) ja yhdisteen alkeiskoppi on monokliininen. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan myös kidevellinen trihydraatti (GaCl₃ · 3H₂O). Galliumtrikloridi liukenee veteen, mutta reagoi emäksisten liuosten kanssa. Aine liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin, esimerkiksi etanoliin, dietyylieetteriin ja hiilivetyihin. Galliumtrikloridi on Lewis-happo ja muodostaa tetraklorogallaattikompleksi-ioneja ([GaCl₄]^-) muiden kloridien kanssa reagoidessaan.

Valmistus ja käyttö

Galliumtrikloridia valmistetaan metallisen galliumin ja kloorin tai vetykloridin välisellä reaktiolla 200 °C:n lämpötilassa.

2 Ga + 3 Cl₂ → 2 GaCl₃

2 Ga + 6 HCl → 2 GaCl₃ + 3 H₂

Galliumtrikloridista voidaan valmistaa muita galliumyhdisteitä, esimerkiksi galliumsuoloja ja organogalliumyhdisteitä. Sitä käytetään myös Lewis-happokatalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä, esimerkiksi asyloinneissa, additioreaktioissa ja syanoinneissa.

Lähteet

1 2 3 4 5 Masahiko Yamaguchi, Shigeki Matsunaga, Masakatsu Shibasaki, Bastien Michelet, Christophe Bour & Vincent Gandon: Gallium Trichloride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2014. Teoksen verkkoversio Viitattu 21.11.2020.
1 2 3 Floyd Gray, Deborah A. Kramer & James D. Bliss: Gallium and Gallium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. (englanniksi)
↑ Safety data sheet (pdf) ThermoFisher Scientific. Viitattu 5.6.2026. (englanniksi)
↑ Wiberg, E., Wiberg, N. & Holleman, A. F.: Inorganic chemistry, s. 1032. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)
↑ Troyanov, S. I., Krahl, T. & Kemnitz, E.: Crystal structures of GaX₃ (X = Cl, Br, I) and AlI₃. Zeitschrift für Kristallographie – Crystalline Materials, 2004, 229. vsk, nro 2, s. 88–92. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)
1 2 3 Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 315–316. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
↑ Tse-Lok Ho: Fiesers' Reagents for Organic Synthesis, s. 264. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-118-01522-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)
↑ Yamamoto, H. & Oshima, K.: Main Group Metals in Organic Synthesis, s. 310. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-3-527-60535-4 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)

[e-eros-1] 1 2 3 4 5 Masahiko Yamaguchi, Shigeki Matsunaga, Masakatsu Shibasaki, Bastien Michelet, Christophe Bour & Vincent Gandon: Gallium Trichloride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2014. Teoksen verkkoversio Viitattu 21.11.2020.

[kirk-othmer-2] 1 2 3 Floyd Gray, Deborah A. Kramer & James D. Bliss: Gallium and Gallium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. (englanniksi)

[3] Safety data sheet (pdf) ThermoFisher Scientific. Viitattu 5.6.2026. (englanniksi)

[inorganic-4] Wiberg, E., Wiberg, N. & Holleman, A. F.: Inorganic chemistry, s. 1032. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)

[5] Troyanov, S. I., Krahl, T. & Kemnitz, E.: Crystal structures of GaX₃ (X = Cl, Br, I) and AlI₃. Zeitschrift für Kristallographie – Crystalline Materials, 2004, 229. vsk, nro 2, s. 88–92. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)

[hic-6] 1 2 3 Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 315–316. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)

[7] Tse-Lok Ho: Fiesers' Reagents for Organic Synthesis, s. 264. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-118-01522-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)

[8] Yamamoto, H. & Oshima, K.: Main Group Metals in Organic Synthesis, s. 310. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-3-527-60535-4 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)