Georgian murteet

Georgian kieli (georg. ქართული, kartuli) on eteläkaukasialainen tai kartvelilainen kieli, jota puhuu noin 4,1 miljoonaa henkeä pääosin Georgiassa mutta myös Venäjällä, Turkissa, Iranissa ja Azerbaidžanissa. Georgian yleiskieli on erittäin vakiintunut; ensimmäiset yritykset luoda kirjallisia ja kielellisiä normeja tehtiin jo 400-luvulla. Kielestä voidaan kuitenkin erottaa ainakin 18 murretta, jotka luokitellaan kahteen pääryhmään: läntiseen ja itäiseen. Georgian yleiskieli perustuu pääosin itäisen (keskisen) ryhmän Kartlin murteeseen, mutta myös useat muut murteet ovat vaikuttaneet siihen enemmän tai vähemmän. Georgian yleiskieli on vuorostaan vaikuttanut huomattavasti erityisesti koulutusjärjestelmän ja tiedotusvälineiden kautta kaikkiin murteisiin, paitsi niihin, joita puhutaan Georgian ulkopuolella. Monet murteiden ainutlaatuisista piirteistä ovat kuitenkin säilyneet. Vaikka murteilla on huomattavia äänneopillisia, muoto-opillisia, lauseopillisia ja sanastollisia alueellisia vaihteluita, niiden puhujat ymmärtävät pääosin toisiaan. Kolme muuta eteläkaukasialaista kieltä, mingreli, lazi ja svani, ovat georgian sisarkieliä, mutta niiden puhujat eivät ymmärrä toisiaan.

Georgian murteiden tärkeimpiä piirteitä ovat seuraavat vaihtelut:

Kirjainten j (georg. ჲ) ja w (ჳ) esiintyminen ennen tiettyjä vokaaleita;
Sekä äänteen q (ჴ) että q' (ყ) esiintyminen;
Ero pitkien ja lyhyiden vokaalien välillä;
Ylimääräiset vokaalit, joita ei esiinny georgian yleiskielessä;
Kirjaimen n (ნ) käyttö monikossa;
Monikolliset adjektiivimuodot;
Ei-standardit verbimuodot;
Arkaismit ja lainat naapurikielistä, joita ei esiinny georgian yleiskielessä.

Luokittelu

Georgian murteet luokitellaan maantieteellisten alueiden mukaan. Luokittelu heijastelee georgialaisten perinteisiä etnografisia jakolinjoja. Länsi- ja itämurteiden lisäksi jotkut tutkijat ovat ehdottaneet myös etelämurteiden ryhmää. Nämä ryhmät voidaan edelleen jakaa viiteen pienempään murreryhmään (Gigineišvili, Topuria ja Kavtaradze, 1961):

Koillismurteet

Ryhmän murteita puhuvat Georgian koillisosan vuoristolaiset.

Khevin murre (Mokhevuri, მოხევური), puhutaan Khevissä
Mtiuletin–Gudamaqarin murre (Mtiulur-Gudamaqruli, მთიულურ-გუდამაყრული) Mtiuletissa ja Gudamaqarissa
Khevsuretin murre (Khevsuruli, ხევსურული) Khevsuretissa
Pšavin murre (Pšavuri, ფშავური) Pšavissa
Tušetin murre (Tušuri, თუშური) Tušetissa

Itämurteet

Kahta näistä murteista, Ingilon ja Fereidanin murteita, puhutaan Georgian ulkopuolella; edellistä puhuvat Azerbaidžanin luoteisosassa asuvat georgialaiset ja jälkimmäistä 1600-luvulla Iraniin karkotettujen georgialaisten jälkeläiset.

Kakhetin murre (Kakhuri, კახური) Kakhetissa
Ingilon murre (Ingilouri, ინგილოური) Saingilossa (Azerbaidžanissa)
Fereidanin murre (Pereidnuli, ფერეიდნული) Fereydunšahrissa (Iranissa)
Tianetin murre (Tianeturi, თიანეთური) Tianetissa

Keskimurteet

Keskimurteita pidetään joskus itämurteiden osana ja niitä puhutaan Georgian keski- ja eteläosissa. Ne ovat muodostaneet pohjan georgian yleiskielelle.

Kartlin murre (Kartluri, ქართლური) Kartlissa
Džavakhetin murre (Džavakhuri, ჯავახური) Džavakhetissa
Meskhetin murre (Meskhuri, მესხური) Meskhetissä

Lounaismurteet

Gurian murre (Guruli, გურული) Guriassa
Adžarian murre (Atšaruli, აჭარული) Adžariassa
Imerkhevin murre (Imerkhevuli, იმერხევული) Imerkhevissä (Turkissa)

Luoteismurteet

Imeretin murre (Imeruli, იმერული) Imeretissä
Letškhumin murre (Letškhumuri, ლეჩხუმური) Letškhumissa
Ratšan murre (Ratšuli, რაჭული) Ratšassa

Muut murteet

Häviävä Kizljarin–Mozdokin murre, jota puhuivat Pohjois-Kaukasuksen keskiosissa Kizljarissa ja Mozdokissa Georgian osmanimiehitystä 1700-luvun alussa paenneiden georgialaisten jälkeläiset. Teknisesti murre oli sekoitus eri georgialaisia murteita, ja siinä oli myös runsaasti venäläisiä lainasanoja. Myöhemmin murteen puhujat suureksi osaksi venäläistyivät ja murre hävisi.
Juutalaisgeorgia eli kivruli on kieli, jota georgianjuutalaiset puhuvat. Sen äänne-, muoto- ja lauseoppi ovat pääosin samoja georgian kielen kanssa, ja sanasto on sekoitus georgiaa ja hepreaa. Jotkut pitävät sitä itsenäisen kielen sijaan georgian murteena.

Lähteet

↑ Lomtadze, Amiran (Institute of Foreign Languages and Literatures, Tbilisi, Georgia) & Tabidze, Manana (Chikobava Institute of Linguistics, Georgian tiedeakatemia): Some problems of the functioning of the Georgian language in Georgia s. 31. igitur-archive.library.uu.nl. Arkistoitu 5.6.2011. Viitattu 10.10.2009.
1 2 Georgian Dialects The ARMAZI project. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 10.10.2009.
↑ Kobaidze, Manana Kock: From the history of Standard Georgian webzone.imer.mah.se. 11.2.2004. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 10.10.2009.
↑ Tuite, Kevin: The geography of Georgian q’e mapageweb.umontreal.ca. 1987.
↑ Price, Glanville: Encyclopedia of the Languages of Europe. Blackwell Publishing, 2000. ISBN 0631220399 Teoksen verkkoversio.
↑ Roʹi, Yaacov & Beker, Avi: Jewish Culture and Identity in the Soviet Union. NYU Press, 1991. ISBN 0814774326 Teoksen verkkoversio.
↑ Grenoble, Lenore A.: Language Policy in the Soviet Union. Springer, 2003. ISBN 1402012985

[1] Lomtadze, Amiran (Institute of Foreign Languages and Literatures, Tbilisi, Georgia) & Tabidze, Manana (Chikobava Institute of Linguistics, Georgian tiedeakatemia): Some problems of the functioning of the Georgian language in Georgia s. 31. igitur-archive.library.uu.nl. Arkistoitu 5.6.2011. Viitattu 10.10.2009.

[ARMAZI-2] 1 2 Georgian Dialects The ARMAZI project. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 10.10.2009.

[3] Kobaidze, Manana Kock: From the history of Standard Georgian webzone.imer.mah.se. 11.2.2004. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 10.10.2009.

[4] Tuite, Kevin: The geography of Georgian q’e mapageweb.umontreal.ca. 1987.

[5] Price, Glanville: Encyclopedia of the Languages of Europe. Blackwell Publishing, 2000. ISBN 0631220399 Teoksen verkkoversio.

[6] Roʹi, Yaacov & Beker, Avi: Jewish Culture and Identity in the Soviet Union. NYU Press, 1991. ISBN 0814774326 Teoksen verkkoversio.

[7] Grenoble, Lenore A.: Language Policy in the Soviet Union. Springer, 2003. ISBN 1402012985