Gerald Scarfe (s. 1. kesäkuuta 1936, St John’s Wood, Lontoo, Englanti) on pilapiirtäjä, kuvittaja ja lavastaja. Seitsemättä vuosikymmentä kestäneellä urallaan hän on työskennellyt teatterin, oopperan, television ja elokuvan parissa. Hänet tunnetaan mm. piirroksista, joita hän teki elokuviin Pink Floyd - The Wall ja Herkules sekä tv-sarjaan Kyllä, herra ministeri.
Scarfen isä oli pankkiiri ja äiti opettaja. Astman takia poika oli usein poissa koulusta ja hän joutui viettämään pitkiä aikoja sairaalassa, jossa ei ollut mitään muuta tekemistä kuin piirtäminen ja lukeminen. Loppujen lopuksi hänen muodollinen koulutuksensa jäi vaillinaiseksi. Hänen isänsä yritti hankkia hänelle töitä pankista, mutta koulutuksen puute osoittautui esteeksi. Hän päätyi työskentelemään setänsä mainostoimistossa. Setä lähetti hänet St. Martinin taidekouluun, josta tulikin paras kokemus Scarfen koulu-uralla Hän kävi taidekoulussa iltaisin ja opiskeli ihmisen anatomiaa lääketieteen oppikirjoista. Mainostoimistossa vietetyn jakson jälkeen hänestä tuli freelance-taiteilija. Scarfe ja hänen opiskelukaverinsa Ralph Steadman kehittivät läheisen ystävyyden ja yhtenevän piirrostyylin, mutta heidän tiensä erosivat riitaisasti.
1950-luvun lopulta lähtien Scarfe lähetteli piirustuksia sanomalehtiin ja hänen työnsä otettiin vastaan mm. Daily Sketchissä, Evening Standardissa, Daily Mirrorissa, ja vuonna 1960 myös arvostetussa Punchissa. Hiljattain perustettu Private Eye -lehti julkaisi Scarfen Profumo-skandaalia kommentoivan pilapiirroksen, joka teki Scarfesta sensaation, koska valtionpäämiehiä ei oltu kuvattu alastomina sitten vuoden 1790. Scarfe oli saanut vaikutteita Ronald Searlelta, mutta Private Eyen perustajat Peter Cook, Richard Ingrams ja Willie Rushton rohkaisivat häntä, ja ennen pitkää hän kehitti oman lennokkaan ja häijyn tyylinsä. Hänestä tuli alansa tähti, ja kun hänestä kertova henkilöjuttu julkaistiin vuonna 1965, muut lehdet alkoivat kilpailla hänestä.
Tarjouskilpailun voitti Daily Mail, joka tarjosi Scarfelle 6 000 puntaa vuodessa, E-tyypin Jaguarin ja ilmaiset bensat kaupan päälle. Daily Mailin tiivistahtinen ja säännelty työ ei kuitenkaan sopinut Scarfelle, minkä vuoksi päätoimittaja lähetti hänet erikoistehtäviin ulkomaille, kuten rintamapiirtäjäksi Vietnamiin. Lehden levikki oli kääntynyt laskuun, jossa Scarfellakin oli osuutensa, ja vuoden kuluttua hän jätti työpaikan.
Scarfe työskenteli The Sunday Timesille ja New Statesmanille vuodesta 1967. Työ New Statesmanilla päättyi, kun Konrad Adenauerin muotokuvasta löytyi piirteitä, jotka muistuttivat miehen sukuelimiä. The Sunday Times lähetti Scarfen ulkomaille piirtämään muun muassa Kuuden päivän sotaa, Pohjois-Irlannin konfliktia ja Cannesin elokuvajuhlia sekä julkisuuden henkilöiden muotokuvia. The Sunday Timesissä Scarfe onnistui pysyttelemään vielä senkin jälkeen, kun lehden osti Rupert Murdoch, joka näki Ronald Reaganin muotokuvan ja päätteli piirtäjän olevan sosialisti.
Kuusikymmenluvun lopulla Scarfe siirtyi pois pilapiirroksista. Niiden sijaan hän alkoi rakentaa jättiläiskokoisia nukkehahmoja. Vuonna 1969 hän alkoi tehdä myös animaatioita ja ohjaustöitä British Broadcasting Corporationille. Pink Floyd -yhtyeen Roger Waters ja Nick Mason näkivät televisiosta Scarfen tekemän dokumenttifilmin. Siitä vaikuttuneina he päättivät ryhtyä yhteistyöhön, josta syntyivät ensin kuvitukset albumille Wish You Were Here, ja sitten The Wall -albumin, samannimisen elokuvan ja konserttikiertueen kuvasto: uhkaavat auktoriteettihahmot, marssivat vasarat ja kaasunaamareihin pukeutuneet lapset.
Vuoden 1997 Herkules-elokuvan tuotannossa Scarfea kohdeltiin kuin supertähteä, mutta hän hävisi käymänsä "sodan söpöyttä vastaan” Disneyn animaattorijoukkojen ylivoimalle.
Vuonna 2008 hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajaksi.
Lentoliskot Cuspicephalus scarfi sai nimensä hänen mukaansa, koska sen löytänyt geologi ajatteli otuksen muistuttavan Scarfen tekemää karikatyyriä Margaret Thatcherista.
Vuodesta 2017 Scarfe on piirtänyt The Evening Standard -lehteen.
