Gerundiivi on latinan kieliopista periytyvä termi, jolla eri kielten kieliopeissa tarkoitetaan erityyppisiä verbimuotoja: gerundiiviksi voidaan eri kielioppiperinteissä nimittää verbaaliadjektiivia, verbaalista adverbia (konverbiä) tai finiittistä verbinmuotoa.
Latinan kielessä gerundiivi on verbaaliadjektiivi, joka ilmaisee, että nomini ansaitsee olla tai sen tulee olla toiminnan objektina. Tästä verbimuodosta käytetään myös nimitystä partisiipin passiivin futuuri. Esimerkiksi suomen kielen lause Kissa on ruokittava vastaa gerundiivia merkitykseltään.
Muinaiskreikassa gerundiivi on samankaltainen adjektiiviverbi kuin latinassa.
Tigrinjan kielessä gerundiivi ei ole adjektiiviverbi eikä verbaalinen adverbi, vaan finiittinen verbi. Se viittaa loppuun suoritettuun toimintaan, jonka vaikutus kestää edelleen. Gerundiivia voidaan käyttää yksinään, mutta se voidaan myös ketjuttaa toisen gerundiivin kanssa; jälkimmäisessä tilanteessa se on joissakin tapauksissa käännettävissä lauseenvastikkeella: Bitri hidju kheydu (sananmukaisesti: Sauvaan hän-tarttui hän-alkoi-kävellä, mikä tarkoittaa: Pitäessään sauvaa hän kävelee eli käytännössä: Hän kantaa sauvaa).