Nivhin kieli

Nivhin kieli
Nivhien asuinalueet Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan.
Nivhien asuinalueet Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan.
Oma nimi Нивхгу
Muu nimi giljakki
Tiedot
Alue Venäjä (Amur, Sahalin)
Puhujia 198
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto kyrillinen, latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta Isolaattikieli
Kielikoodit
ISO 639-1 –
ISO 639-2 mis
ISO 639-3 niv

Nivhin kieli (vaihtoehtoinen nimitys giljakki; omakielinen nimi: нивхгу, nivhgu) on Venäjän Kaukoidässä Amurjoen varrella ja Sahalinin saarella asuvien nivhien puhuma kieli.

Puhujamäärät ja -alue

Nivhien perinteistä asuinaluetta on Amurin alajuoksu, Tatariansalmen rannikko sekä Sahalinin luoteis- ja itärannat. Nykyään suurin osa asuu Habarovskin aluepiirin Alejevkan taajamassa sekä Sahalinin alueen Nekrasovkan ja Noglikan taajamissa. Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 4 600 nivhiä ja 1 200 nivhin kielen puhujaa. 76,2 % kansasta puhui äidinkielenään venäjää ja 23,3 % nivhiä. Vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 5 200 nivhiä ja 688 nivhin kielen puhujaa. Sahalinin nivheistä kieltä ilmoitti osaavansa 284 henkeä, Habarovskin alueella 193.

Vuonna 2010 Sahalinin nivhilla arvioitiin olevan 688 puhujaa.

Luokittelu

Nivhi on isolaattikieli: sillä ei tiedetä olevaan mitään sukulaiskieliä. Sitä on yritetty sovittaa jeniseikieliin tai tšuktšilais-kamtšatkalaiset kieliin. Nivhi voidaan luokitella myös paleosiperialaiseksi kieleksi, mutta tämä on maantieteellinen luokittelu, joka ei perustus kielisukulaisuuteen. Pitkän ajan kuluessa siihen ovat vaikuttaneet tunguusikielet orokki, evenki, nanai ja negidaali. Kieli jakautuu Amurin ja Sahalinin päämurteisiin, joiden välillä on huomattavia eroja. Puhujat eivät aina ymmärrä toisiaan.

Nivhi lasketaan kuolevaksi kieleksi. Nykyään sitä puhuu vain vanhin ikäpolvi. Nuoriso on siirtynyt käyttämään venäjää.

Kirjakieli ja historia

Nivhia voidaan kirjoittaa latinalaisin tai kyrillisin aakkosin. Lähetyssaarnaajat alkoivat tutkimaan kieltä, ja ensimmäiset nivhinkieliset julkaisut ovat peräisin 1880-luvulta.

1930-luvun alussa nivhin kielen Amurin murretta varten laadittiin latinalaiseen kirjaimistoon perustunut kirjakieli. Vuonna 1953 siirryttiin kyrilliseen kirjaimistoon ja vuonna 1979 laadittiin kirjoitusjärjestelmä myös Sahalinin murretta varten. Nivhiksi on julkaistu äidinkielen oppikirjoja, kansanperinnekokoelmia sekä vähäinen määrä kaunokirjallisuutta. Kieltä opetetaan aineena viidessä koulussa. Opettajia koulutetaan Herzenin pedagogisessa yliopistossa Pietarissa. Vuonna 1990 Sahalinilla alettiin julkaista nivhinkielistä lehteä Nivh dif.

Vuonna 2014 alettiin puhua nivhin kielen elvyttämisprojektista. Mallia on otettu Suomessa toteutetuista projekteista, joissa on elvytetty saamelaiskieliä. Käytännössä prosessin näkyvin osa on kielipesätoiminta nivhien yhteisöissä. Haasteena on se, että nuorempi sukupolvi puhuu yksinomaan venäjää ja puhujasukupolvien välillä on vuosikymmenten kuilu.

Nivhin kirjaimisto

А а Б б В в Г г Ӷ ӷ Ғ ғ Ӻ ӻ Д д
Е е Ё ё Ж ж З з И и Й й К к К’ к’
Ӄ ӄ Ӄ’ ӄ’ Л л М м Н н Ӈ ӈ О о П п
П’ п’ Р р Р̌ р̌ С с Т т Т’ т’ У у Ф ф
Х х Ӽ ӽ Ӿ ӿ Ц ц Ч ч Ч’ ч’ Ш ш Щ щ
Ъ ъ Ы ы Ь ь Э э Ю ю Я я

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Nivkh 2026. Ethnologue. Viitattu 9.3.2026. (englanniksi)
  2. 1 2 Gilyak 2026. ScriptSource. Viitattu 9.3.2026. (englanniksi)
  3. 1 2 3 Nivkh language, alphabet and pronunciation 2026. omniglot.com. Viitattu 9.3.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 358.
  5. 1 2 Nivkh language 2026. Encyclopædia Britannica. Viitattu 9.3.2026. (englanniksi)
  6. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 395, 397. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  7. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 5.6.2009. (venäjäksi)
  8. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 5.6.2009. (venäjäksi)
  9. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 5.6.2009. (venäjäksi)
  10. ↑ Context 5119: Sakhalin Nivkh (Source: Atlas of the World’s Languages in Danger) 2026. Endangered Languages Project. Viitattu 9.3.2026. (englanniksi)
  11. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 358–359.
  12. 1 2 Amur Nivkh 2026. Glottolog. Viitattu 9.3.2026. (englanniksi)
  13. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 406. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  14. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 399–402. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  15. ↑ Jakimov, O.D.: Petšat nacionalnyh regionov Sibiri i Dalnego Vostoka: Ot vozniknovenija do naših dnei, s. 145–146. Novosibirsk: Nauka, 2000. ISBN 5-02-032291-1
  16. ↑ Revitalizing Nivkh (Sakhalin, Russia) 2026. University of Helsinki. Viitattu 9.3.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Isolaattikielet