Gorazd II

Gorazd II, alkuperäiseltä nimeltään Matĕj Pavlík (26. toukokuuta 1879 Hrubá Vrbka – 4. syyskuuta 1942 Praha) oli Määrin ortodoksisen kirkon piispa Tšekkoslovakiassa. Hänet teloitettiin saksalaismiehityksen aikaan 1942 vastarintataistelijoiden suojelemisesta, ja Serbian ortodoksinen kirkko on julistanut hänet pyhäksi.

Elämä

Matěj Pavlík syntyi tšekkiläiseen, roomalaiskatoliseen perheeseen seudulla, jossa vaikutti myös voimakas protestanttinen perinne, ja kävi sekä katolista että sittemmin luterilaista koulua. Hän kävi katolisen pappisseminaarin Olomoucissa ja sai pappisvihkimyksen 1902. Hän opiskeli myös psykologiaa ja psykiatriaa, toimi vuosina 1906–1920 Kroměřížissa sairaalapappina ja ensimmäisen maailmansodan aikaan, kun sairaala muutettiin sotilassairaalaksi, sotilaspappina.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Pavlík liittyi Tšekkoslovakian katolisessa kirkossa vaikuttavaan uudistusliikkeeseen, joka vaati muun muassa tšekin ja slovakin kielten ottamista liturgiseksi kieleksi, pappien selibaattipakon poistamista ja yleistä uskonnonvapautta. Yhä radikaalimpien näkemystensä vuoksi hänet erotettiin katolisen kirkon yhteydestä 1920. Hän liittyi uudistusliikkeen muodostamaan Tšekkoslovakian katoliseen kirkkoon ja toivoi sen vähitellen yhdistyvän ortodoksisen kirkon kanssa, jonka katsoi edustavan sekä kansallisesti, slaavilaisten perinteiden kautta, että teologisesti hedelmällisintä kristinuskon muotoa. Syyskuussa 1921 hänet vihittiin Belgradissa Määrin ortodoksisen kirkon piispaksi. Hän otti nimen Gorazd, 800-luvulla eläneen pyhän Gorazdin mukaan, joka oli Kyrilloksen ja Methodioksen oppilas ja jota yritettiin nostaa heidän seuraajanaan Määrin arkkipiispaksi, ennen kuin Määrin kirkko joutui lännen kirkon hallintaan.

Vuonna 1922 hänet lähetettiin Yhdysvaltoihin tekemään ortodoksista lähetystyötä sikäläisten tšekkoslovakialaisten maahanmuuttajien parissa. Hän joutui kuitenkin pian palaamaan kotimaahan, kun kirkkopoliittinen tilanne siellä kiristyi. Vuonna 1923 Tšekkoslovakian kirkko vaati häntä kannattajineen eroamaan, ja vuonna 1924 hän oppilaineen jätti kirkon ja ryhtyi perustamaan itsenäisiä ortodoksisia seurakuntia. Yritys ortodoksisen luostarin perustamiseksi ei kuitenkaan onnistunut.

Natsi-Saksan miehityksen aikaisessa Böömin ja Määrin protektoraatissa paikalliset ortodoksit joutuivat Berliinissä toimivan ortodoksisen metropoliitan alaisuuteen. Toukokuussa 1942 tšekkiläiset vastarintataistelijat surmasivat saksalaisten valtionhoitajan Reinhard Heydrichin, ja prahalainen ortodoksi Jan Sonnevend seurakuntansa pappien suostumuksella antoi heille turvapaikan Prahan Resslová-kadulla sijaitsevan Pyhän Kyrilloksen ja Methodioksen kirkon kryptasta. Piispa Gorazd sai kuulla asiasta vasta 11. kesäkuuta ja peläten kirkkonsa puolesta pyysi, että vastarintamiehille nopeasti etsittäisiin toinen turvapaikka. Tätä ei ehditty järjestää, ennen kuin 18. kesäkuuta 1942 turvapaikka paljastui, saksalaiset hyökkäsivät kirkkoon ja kiivaassa tulitaistelussa kaikki vastarintataistelijat surmattiin.

Jotta Määrin ortodoksinen kirkko ei joutuisi miehitysviranomaisten vainoamaksi, piispa Gorazd otti vastarintataistelijoiden kätkemisestä täyden vastuun syyttäen vain itseään. Hän lähetti asiaa käsittelevän ilmiantokirjeen itsestään saksalaisille miehitysviranomaisille. Hänet pidätettiin 27. kesäkuuta 1942 ja hän joutui heti kidutuksen uhriksi. Hänet teloitettiin 4. syyskuuta samana vuonna. Myös kaksi kirkon pappia ammuttiin. Böömin ja Määrin ortodoksiset kirkot pakotettiin lopettamaan toimintansa, ja papit lähetettiin työleireille Saksaan.

Serbian ortodoksinen kirkko julisti piispa Gorazdin vuonna 1961 marttyyriksi. Tšekkoslovakiassa hänet julistettiin pyhäksi virallisesti vasta syyskuussa 1987 Olomoucin Pyhän Gorazd I:n kirkossa. Koska piispa Gorazdin ruumis oli teloituksen jälkeen poltettu, hänen ruumiistaan ei jäänyt pyhäinjäännöksiä, mutta hänen messupukuaan säilytetään pyhäinjäännöksenä Prahan Pyhän Kyrilloksen ja Metodioksen kirkossa.

Viitteet