Gramiini

Gramiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi 1-(1H-indol-3-yyli)-N,N-dimetyylimetanamiini
CAS-numero 87-52-5
PubChem CID 6890
SMILES CN(C)CC1=CNC2=CC=CC=C21
Ominaisuudet
Molekyylikaava C11H14O2
Moolimassa 174,242 g/mol
Sulamispiste 138–139 °C
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Gramiini (C11H14N2) on indolijohdannaisiin ja alkaloideihin kuuluva aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden yhdisteiden synteeseissä.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Gramiini on huoneenlämpötilassa väritöntä ja kiiltävää kiteistä ainetta. Yhdiste on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematonta, mutta liukenee muun muassa etanoliin, dietyylieetteriin, asetoniin ja kloroformiin. Gramiini voidaan alkyloida kvaternääriseksi ammoniumsuolaksi ja alkyloitu ammoniumryhmä voidaan korvata jollain nukleofiililla. Joissain tapauksissa myös itse gramiini reagoi näin ja tätä voidaan käyttää muiden yhdisteiden valmistamiseen.

Gramiini eristettiin ensimmäisen kerran jättiruo'osta. Tämän jälkeen sitä on eristetty useista muistakin kasveista, kuten hopeavaahteroista, ohrasta ja useista muista heinäkasveista sekä eräistä hernekasveista. Gramiini toimii kasveissa kirvoilta ja muilta hyönteisiltä, sieniltä ja viruksilta suojaavana puolustuskemikaalina. Tämä perustuu mahdollisesti kasvinsyöjien energia-ainevaihdunnan häiritsemiseen, mikä johtaa oksidatiiviseen stressiin. Kasvit biosyntetisoivat gramiinia tryptofaanista ja välivaiheena on aminometyyli-indoli.

Gramiinia syntetisoitiin ensimmäisen kerran indolyylimagnesiumjodidin ja N,N-dimetyyliaminoasetonitriilin reaktiolla. Nykyisin käytetympi tapa on kuitenkin lähteä indolista. Indoli reagoi Mannich-reaktiolla formaldehydin ja dimetyyliamiinin kanssa gramiiniksi Lewis-happaman katalyysin esimerkiksi sinkkikloridin läsnäollessa.

Gramiinista voidaan valmistaa muun muassa tryptamiinia, tryptofaania sekä kasvihormoneja indoli-3-etikkahappoa tai indoli-3-voihappoa.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 Gerd Collin & Hartmut Höke: "Indole", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  2. 1 2 Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 772. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  3. 1 2 Richard J. Sundberg: "Indole", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  4. 1 2 Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 468. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3-11-011451-5 (englanniksi)
  5. 1 2 3 B. B. Semenov & V. G. Granik: Chemistry of N-(1H-indol-3-ylmethyl)-N,N-dimethylamine (Gramine): A Review. Pharmaceutical Chemistry Journal, 2004, 38. vsk, nro 6, s. 3–26. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Bratati De: Chemical Diversity of Plant Specialized Metabolites. Royal Society of Chemistry, 2023. ISBN 978-1-83767-147-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 3.7.2025. (englanniksi)
  7. ↑ En-Yu Jiang, Chun-Bao Duan, Xin-Ying Zhao, Hui-Lin Xu, Jie Gao, Otgonpurev Sukhbaatar, Ming-Zhi Zhang, Wei-Hua Zhang & Yu-Cheng Gu: From tryptophan to gramine: A journey into the mysterious transformation of biocatalysis. Advanced Agrochem, 2025, 4. vsk, nro 1, s. 1-4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2025.
  8. 1 2 Jiaoyue Zhang, Qitao Jia, Na Li, Liqiang Gu, Wenjia Dan & Jiangkun Dai: Recent Developments of Gramine: Chemistry and Biological Activity. Molecules, 2023, 28. vsk, nro 15. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla