Grete Faremo

Grete Faremo
Grete Faremo vuonna 2010.
Grete Faremo vuonna 2010.
YK:n projektipalveluiden toimiston Unopsin johtaja
2014–2022
Norjan oikeusministeri
Stoltenbergin II hallitus
11. marraskuuta 2011 – 16. lokakuuta 2013
Edeltäjä Knut Storberget
Seuraaja Anders Anundsen
Brundtlandin III hallitus
4. syyskuuta 1992 – 25. lokakuuta 1996
Edeltäjä Kari Gjesteby
Seuraaja Anne Holt
Norjan puolustusministeri
Stoltenbergin II hallitus
20. lokakuuta 2009 – 11. marraskuuta 2011
Edeltäjä Anne-grete Strøm-Erichsen
Seuraaja Espen Barth Eide
Norjan öljy- ja energiaministeri
Jaglandin hallitus
25. lokakuuta 1996 – 18. joulukuuta 1996
Edeltäjä Jens Stoltenberg
Seuraaja Ranveig Frøiland
Norjan kehitysapuministeri
Brundtlandin III hallitus
3. marraskuuta 1990 – 4. syyskuuta 1992
Edeltäjä Tom Vraalsen
Seuraaja Kari Nordheim-Larsen
Suurkäräjäedustaja
Oslon vaalipiiri
1993–1997
Henkilötiedot
Syntynyt16. kesäkuuta 1955 (ikä 71)
Arendal, Norja
Ammatti juristi, poliitikko
Tiedot
Puolue työväenpuolue
Koulutus Oslon yliopisto (oikeustiede)

Grete Faremo (s. 16. kesäkuuta 1955 Arendal) on norjalainen juristi ja entinen työväenpuolueen poliitikko. Hän on toiminut Norjan kehitysapuministerinä (1990–1992), oikeusministerinä (1992–1996 sekä 2011–2013), öljy- ja energiaministerinä (1996) sekä puolustusministerinä (2009–2011). Lisäksi hän on istunut suurkäräjillä vuosina 1993–1997.

Vuodesta 2014 Faremo toimi YK:n projektipalveluiden toimiston Unopsin johtajana, mutta irtisanoutui toukokuussa 2022 YK:n pääsihteerin António Guterresin pyynnöstä The New York Timesin julkaistua artikkelin Unopsiin liittyvistä epäselvyyksistä ja väärinkäytösepäilyistä.

Yksityiselämä

Myös Faremon isä Osmund Faremo (1921–1999) oli työväenpuolueen poliitikko ja suurkäräjäedustaja.

Lähteet

  1. 1 2 Tvedt, Knut Are; Leraand, Dag & Lauritsen, Vibeke: Grete Faremo Store norske leksikon. 27.10.2021. Viitattu 5.3.2022. (uusnorjaksi)
  2. ↑ Mattinen, Johanna: Näin Suomi joutui YK-skandaalin keskelle Yle Uutiset. 5.6.2022. Viitattu 8.6.2022.

Aiheesta muualla