Grivetti
| Grivetti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Osalahko: | Simiiformes |
| Yläheimo: | Cercopithecoidea |
| Heimo: | Vanhan maailman häntäapinat Cercopithecidae |
| Alaheimo: | Marakattiapinat Cercopithecinae |
| Suku: | Vihermarakatit Chlorocebus |
| Laji: | aethiops |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chlorocebus aethiops |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Grivetin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Grivetti (Chlorocebus aethiops) on vihermarakatteihin kuuluva nisäkäslaji, jota pidettiin aiemmin sukunsa ainoana lajina. Aiemmin grivetin synonyymeinä tai alalajeina pidetyt vervetti (C. a. pygerythrus) ja tantalusmarakatti (C. a. tantalus) ovat nykyään omia lajejaan.
Tuntomerkit
Grivetti on 40–60 senttimetriä pitkä ja painaa noin seitsemän kilogrammaa. Sen häntä on 50–87 senttimetriä pitkä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Grivettiä tavataan Afrikan koillisosassa Valkoisen-Niilin itäpuolella. Se elää Sudanin koillisosasta Etelä-Sudanin itäosiin, Eritreaan, Etiopian lounais- ja keskiosiin sekä Djiboutiin asti. Sen levinneisyysalue on todennäköisesti aiemmin ulottunut Niilin rantaa pitkin Egyptiin asti.
Grivettikannan tiheys on korkeimmillaan jokien ja järvien rantamaisemissa, mutta laji on varsin sopeutuvainen. Sitä tavataan myös metsäisillä savanneilla, metsissä, metsien ja ruohikkomaiden välimuodossa sekä jopa kaupunkimaisilla alueilla.
Ravinto
Grivetti syö hedelmiä, siemeniä, lehtiä, kukkia ja hyönteisiä. Se myös ryöstää usein ruokaa pelloilta ja puutarhoista. Se saa tarpeeksi vettä ravinnostaan, joten se juo vain harvoin.
Lisääntyminen
Kantoaika kestää 7 kuukautta, ja naaras saa tavallisesti yhden poikasen. Poikaset pitävät kiinni emonsa mahapuolen turkista.
Lähteet
- Suuri Eläinkirja. WSOY, 1988. ISBN 951-0-22848-6
Viitteet
- 1 2 3 4 Butynski, T.M. & De Jong, Y.A: Chlorocebus aethiops IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.7.2022. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Chlorocebus aethiops Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 29.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Valste, Juha (päätoim.): Maailman luonto. Eläimet. Nisäkkäät 1, s. 293. Espoo: Weilin+Göös, 1998. ISBN 951-35-6493-2