| Gustav Eder | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. joulukuuta 1907 Bielefeld, Westfalenin provinssi, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 5. helmikuuta 1992 (84 vuotta) Berliini, Saksan liittotasavalta |
| Kansalaisuus |  Saksa |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Rautainen Gustav saks. Eiserne Gustav |
| Pituus | 171 cm |
| Painoluokka | välisarja |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 162 |
| Voitot | 121 |
| – tyrmäysvoitot | 59 |
| Tappiot | 18 |
| Ratkaisemattomat | 23 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
Gustav Eder (25. joulukuuta 1907 Bielefeld, Westfalenin provinssi, Saksan keisarikunta – 5. helmikuuta 1992 Berliini, Saksan liittotasavalta) oli saksalainen, välisarjassa otellut ammattilaisnyrkkeilijä, jonka ura ajoittui vuosille 1928-1949. Hän saavutti urallaan Euroopan mestaruuden, jota hän piti hallussaan kesäkuusta 1934 vuoden 1936 alkuun. Suomalaisille Eder tuli tunnetuksi voittoisista otteluistaan Sten Suviota ja Bruno Ahlbergiä vastaan.
Gustav Eder siirtyi ammattilaiseksi maaliskuussa 1928 ja saavutti voitollisten ottelujen jälkeen elokuussa 1930 Saksan välisarjan mestaruuden. Joulukuussa 1930 hän otteli Euroopan mestaruudesta saksalaista Gustave Rothia vastaan, mutta hävisi pistein. Elokuussa 1931 hän yritti uudelleen Euroopan mestaruutta, mutta koki jälleen pistetappion Rothille. Kesäkuussa 1934 Eder pääsi ottelemaan avoimesta välisarjan mestaruudesta belgialaista Nestor Charlierieta vastaan, jonka hän tyrmäsi 11. erässä. Sen jälkeen Eder puolusti titteliään ensin italialaista Vittorio Venturiaa vastaan, jolle hän oli hävinnyt alkuvuodesta. Tällä kertaa ottelu päättyi ratkaisemattomana, ja näin Eder säilytti tittelin. Sen jälkeen hän puolusti titteliään useita kertoja vuosien 1934 ja 1935 aikana, mutta luopui siitä vuoden 1936 alussa.
Toukokuussa 1936 Eder siirtyi Yhdysvaltoihin ja otteli syyskuuhun mennessä seitsemän ottelua, joista hän voitti viisi ja koki tappion kahdessa ottelussa. Vuoden 1936 lopulla hän palasi takaisin Saksaan, jossa hän otti lukuisia voittoja. Niinpä hän nousi helmikuussa 1938 avoimena olleen välisarjan Euroopanmestaruus-otteluun belgialaista Felix Woutersia vastaan, mutta koki pistetappion. Elokuussa 1938 hän pääsi uusintaan Woutersia vastaan, mutta ratkaisematon piti Woutersin edelleen mestarina.
Kesällä 1939 Eder sai vastaansa ammattilaiseksi siirtyneen suomalaisen olympiavoittajan Sten Suvion, jonka kanssa hän otteli kesällä 1939 kaksi kertaa, ensin Leipzigissa ja sitten Berliinissä, molempien otteluiden päättyessä Ederin pistevoittoon. Saman kesän aikana Eder otteli myös virolaista olympiahopeamitalisti Nikolai Stepulovia vastaan tyrmäten Stepulovin 4. erässä. Syksyllä 1939 Eder otti haltuunsa Saksan välisarjan mestaruuden voitettuaan itävaltalaislähtöisen Hans Norbertin tyrmäyksellä 1. erässä. Sotavuosina Ederin ottelutahti, kuten urheilun laajemminkin, väheni. Sarjan Euroopan mestaruus siirtyi Woutersilta italialaisella Saverio Turiellolle ja edelleen ranskalaiselle Marcel Cerdanille, myöhemmälle keskisarjan maailmanmestarille. Näistä Eder oli kohdannut Turiellon ennen mestaruutta tammikuussa 1939 otellen ratkaisemattoman. Maaliskuussa 1941 Eder sai vastaansa toisen suomalaisen eli olympiapronssimitalisti Bruno Ahlbergin, josta Eder otti myös pistevoiton.
Sotavuosina Eder nyrkkeili vuoden 1943 lopulle, jonka jälkeen kilpaurheilu Saksassa kiellettiin. Eder jatkoi uraansa maailmansodan jälkeen joulukuun lopusta 1945 lähtien. Ura jatkuoi pääosin voittoisasti aina kesäkuuhun 1949 otteluiden ollessa pääosin saksalaisia vastaan.
