Gustave Clarence Rodolphe Boulanger (1824 – 1888) oli ranskalainen taidemaalari. Vaatimattomista lähtökohdista ponnistaneesta Boulangerista tuli oman aikansa suosikkitaiteilija sekä arvostettu taideopettaja.
Gustave Clarence Rodolphe Boulanger (1824 – 1888) oli ranskalainen taidemaalari. Vaatimattomista lähtökohdista ponnistaneesta Boulangerista tuli oman aikansa suosikkitaiteilija sekä arvostettu taideopettaja.
Vaikka Boulanger oli elinaikanaan tunnettu henkilö, hänen elämästään on vain vähän varmaa tietoa. Todennäköisesti hän ei koskaan nähnyt isäänsä. Boulanger asui 14-vuotiaaksi äitinsä kanssa ja muutti äidin kuoltua enonsa A. M. Desbrossesin luo.
Eno huomasi nuoren Boulangerin taiteelliset lahjat ja lähetti hänet opiskelemaan taiteilijaksi. Ensimmäiseksi opettajaksi eno oli valikoinut historiamaalari Pierre-Jules Jollivet´n. Toiseksi opettajaksi tuli Paul Delaroche. Opiskeluaikoinaan hän tutustui Jean-Léon Gérôme`n ja miehistä tuli elinikäiset ystävät. Samaan aikaan oli opiskelemassa myös Henri-Pierre Picou. Boulanger, Gérôme ja Picou maalasivat yhdessä maalauksia, joita alettiin myöhemmin kutsua "uuskreikkalaisiksi". Miehet jakoivat myös yhteisen asunnon.
Vuonna 1845 Boulangerin eno määräsi pojan matkustamaan Algeriaan hoitamaan liikeasioita. Eno oli ajatellut matkan pituudeksi kaksi kuukautta. Boulanger lumoutui pohjoisafrikkalaisesta elämästä ja maisemista niin paljon, että matka venyi kahdeksan kuukauden mittaiseksi. Hän lähti kotimatkalle vasta kun sai enoltaan vihaisen kirjeen, missä tämä uhkasi katkaista kaiken taloudellisen tukensa. Matkalla oli syntynyt suuri määrä piirroksia ja ensimmäiset orientalistiset maalaukset.
Boulanger sai vuonna 1849 valmiiksi uransa kannalta merkittävän maalauksen, "Eurycleia tunnistaa Oysseuksen". Sen ansiosta hän sai arvostetun Prix de Romen. Palkinto oli tarkoitettu Roomassa tapahtuviin maalaustaiteen opintoihin. Boulanger siirtyi Italiaan, missä viipyi aina vuoteen 1855 asti. Italia oli historiamaalarille aarreaitta, Pompejista oli tehty merkittäviä löytöjä ja maassa oli huomattavia roomalaisaikaisia raunioita.
Prix de Rome -stipendiaattien velvollisuuksiin kuului lähettää Ranskaan maalauksiaan, joilla he osoittivat edistymistään. Maalaukset tuli jättää julkisesti kritisoitaviksi. Boulangerin maalaus Phryné ei herättänyt kriitikoissa lainkaan ihastusta, sillä heidän mielestään maalauksen malli oli vanha, lihava ja ruma nainen. Lisäksi tämä istui kuluneella tyynyllä rääsyjen keskellä. Kriitikoiden mukaan teos oli mahdollisimman kaukana antiikin ja kauneuden maailmasta.
Kun opinnot Italiassa oli saatettu päätökseen vuonna 1855 matkusti Boulanger jälleen Pohjois-Afrikkaan. Palattuaan matkalta hän vuokrasi oman ateljeen, mutta oli yhä tiiviissä yhteydessä muihin "uuskreikkalaisiin". Gérôme luotti Boulangeriin niin paljon, että tämä huolehti hänen ateljeestaan kun omistaja oli matkoilla.
Roomassa oleskelunsa aikana Boulanger tutustui siellä arkkitehtuuristipendillä oleskelleeseen Charles Garnieriin. Miehistä tuli erittäin läheisiä ja Boulanger vieraili Garnierin kodissa erittäin usein. Hän myös maalasi ystävästään monia muotokuvia. Kun Garnier suunnitteli Pariisin oopperatalon, sai Boulanger tehtäväkseen tehdä sinne seinämaalauksia. Garnier sai suunniteltavakseen myös Monacon kasinon. Myös sinne hän pyysi maalauksia ystävältään Boulangerilta.
Säilyneessä kirjeessään Garnierille Boulanger ylistää ystäväänsä todeten, että "... kuinka maailmassa voi olla näin kaunis sielu, joka on minulle niin rakas? ... olet toinen ihminen jolla on samanlainen mielikuvitus ja sydän kuin minulla." Tätä salaperäistä "toista" ei ole saatu selville.
Keisari Napoleon III:n serkku, prinssi Napoleon, oli saanut vuonna 1855 ajatuksen rakennuttaa palatsin. Palatsi rakennettaisiin roomalaisten esikuvien mukaan ja erityisesti Pompejista löydetystä Diomedeen huvilasta otettiin mallia. Palatsiin tuli roomalaistyylinen atrium avoimen taivaan alla olevine vesialtaineen, Napoleon I:n patsas, jossa hänet esitettiin jumalaksi korotettuna Julius Caesarina. Huvilan suunnitteluun otettiin innoitusta myös Boulangerin vuonna 1855 Pariisin salongissa esittelemää maalausta "Teatraalinen vastaanotto roomalaisen runoilijan huvilassa". Huvilan avajaiset olivat luonnollisesti suuri seurapiiritapahtuma. Boulanger maalasi siellä muutamia maalauksia, jotka hän laittoi esille Pariisin salonkiin vuonna 1861.
Julkisuudessa Boulanger yhdistettiin Comedie-Françaisen näyttelijättäreen Zaïre-Nathalie Marteliin, joka tunnettiin nimellä Mademoiselle Nathalie. Kaikki Boulangerin tunteneet olivat varmoja, että he olivat aviopari. Nykyinen tutkimus on kuitenkin asiasta eri mieltä. Avioliitosta ei löydy minkäänlaista viranomaismerkintää ja Mademoiselle Nathalien muistokirjoitus mainitsee, että hän oli naimaton.
Ammatillista tunnustusta Boulanger sai vuonna 1865, kun hänet nimitettiin Ranskan kunnialegioonan jäseneksi.
Boulanger työskenteli myös taideopettajana ja hänellä oli useita oppilaita. Hän opetti yksityisessä Académie Julianissa joka oli edistyksellisen koulun maineessa. Se hyväksyi oppilaikseen sekä miehiä että naisia. Hänen oppilaansa, yhdysvaltalainen Alice De Wolf Kellogg muisteli myöhemmin, että Boulangerin antama opetus oli parasta mahdollista.
Edistyksellinen Académie Julian oli paikka jossa vaikutti realismi ja impressionismi sai alkunsa sen oppilaiden parissa. Boulanger inhosi molempia. Hän piti ateljeessaan esillä kirjasta jossa kuvailtiin kumpaakin suuntausta pilkallisesti. Minkäänlaiset uudet taidesuuntaukset eivät vanhenevaa taiteilijaa miellyttäneet. Vuonna 1882 Boulanger nimitettiin opettajaksi myös valtion taideakatemiaan, missä hän innokkaasti puhui akateemisesta taiteesta ja vastusti kaikkia uusia "ismejä".
Ranskalle tuhoisa Saksan–Ranskan sota syttyi vuonna 1870 ja sodan edetessä Pariisi piiritettiin. Ennen sitä monet taiteilijat olivat joko paenneet ulkomaille tai liittyneet armeijaan. Normaali elämä oli nyt mahdotonta. Boulanger liittyi yhdessä ystävänsä Charles Garnierin kanssa kansalliskaartiin. Muita taiteilijajäseniä olivat muiden muassa Edouard Manet, Auguste Rodin ja Edgar Degas. Boulanger piirsi tuolloin useita piirroksia kuvaten poikkeusajan elämää.
Vuonna 1888 Boulanger alkoi sairastella. Hän kärsi todennäköisimmin sydämen vajaatoiminnasta ja sen aiheuttamista oireista. Ystävilleen hän jaksoi edelleen kirjoitella miten typeriä uudet taidesuuntaukset olivatkaan. Kuollessaan hän oli lähes yksin. Hänen vierellään olivat talonmies ja kaksi nunnaa. Hänen omaisuutensa jaettiin hänen serkkunsa, kummityttönsä ja valtion kesken.
Boulanger pysyi loppuun asti uskollisena näkemykselleen antiikin maailmasta.
Elinaikanaan Boulanger oli yleisön suosikki, mutta pian hänen poismenonsa jälkeen ilmestyi arvosteluja, jotka eivät olleet kovin mairittelevia. Ensiksi kritisoitiin hänen omaa taiteensa kahtiajakoa "antiikkiin" ja "orientalismiin". Jakoa pidettiin pinnallisena. Boulangeria pidettiin lahjakkaana piirtäjänä, mutta monien mielestä hänen töidensä toteutus jäi keskinkertaiseksi. Kiitosta hän sai ahkeruudesta. Lisäksi todettiin, että hän kuvaa naishahmot paremmin kuin ystävänsä Gérôme, mutta hän ei saavuta Lawrence Alma-Tademan tasokkuutta. Kriitikot eivät juurikaan arvioineet Boulangeria itseään, vaan vertasivat häntä aina toisiin taiteilijoihin.
2000-luvulla Boulangerin orientalististen töiden arvo on noussut. Arabitaustaiset keräilijät ovat ostaneet myyntiin tulleita töitä huutokaupoista. He ovat nähneet niissä arvokkaita muistomerkkejä kansansa menneisyydestä ja kulttuurista.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
