| Gvozdno Гвоздно |
|
|---|---|
Gvozdno |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Pihkovan alue |
| Piiri | Outovan piiri |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2021) | 35 |
Gvozdno (ven. Гвоздно; myös Naumovštšina, Наумовщина) on kylä Pihkovan alueen Outovan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Verhnjaja Belkan itäisen sivujoen varrella. Kylässä oli 35 asukasta vuoden 2021 väestönlaskennan mukaan.
Gvozdno mainitaan 1580-luvulla Kobyljen ujestiin kuuluneena pogostana, jonka kirkko oli pyhitetty Kosmakselle ja Damianokselle. Ujesti jakautui tuolloin kuuteen hallintoalueeseen (guba), joista Gvozdnon ja Remdan alueet sijaitsivat Želtša- ja Tšornaja-jokien välissä.
Vuonna 1842 useat Gvozdnon seudun kylät siirtyivät eversti Leopold Korffin haltuun, jonka kuoltua vuonna 1858 hänen leskensä Marija Pavlovna (o.s. Goleništšev-Kutuzov) luovutti maat talonpojille 1860- ja 1870-lukujen välisenä aikana. Marija Pavlovnan hauta on säilynyt Gvozdnon kirkolla nykypäivään asti.
Vuodesta 1918 vuoteen 1927 Gvozdno oli Outovan kihlakuntaan kuuluneen volostin keskus. Volosti jakautui vuodesta 1924 alkaen Dubroškinon, Gorsko-Rogovon, Jelešnon, Marjinon, Terebin ja Zatobinjen kyläneuvostoihin. Helmikuussa 1927 se liitettiin Polnan volostiin. Kihlakunnat ja volostit lakkautettiin kokonaan saman vuoden elokuussa, jolloin alueesta tuli osa Polnan piiriä. Terebin kyläneuvosto muutettiin seuraavana vuonna Naumovštšinan kyläneuvostoksi, joka puolestaan yhdistettiin vuonna 1954 Gorsko-Rogovon ja Jelešnon kyläneuvostojen kanssa Gvozdnon kyläneuvostoksi. Polnan piiri liitettiin Outovan piiriin vuonna 1958. Vuonna 1965 kyläneuvoston keskus siirrettiin Gvozdnosta Pervomaiskajaan. Pervomaiskajan kunta liitettiin Polnan kuntaan vuonna 2015.
Vanhin tarkemmin tunnettu kirkko Gvozdnossa oli vuonna 1728 rakennettu, arkkipiispa Feofan Prokopovitšin käyttöön vihkimä puukirkko. Vuoteen 1858 mennessä kirkko oli ränsistynyt ja sen tilalle valmistui kivikirkko vuonna 1863. Vanha puukirkko purettiin vuonna 1876. Kivikirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1908, mutta rakennettiin pian uudelleen arkkitehti Andrei Aplaksinin suunnitelmien mukaisesti ja vihittiin käyttöön vuonna 1912. Kirkko suljettiin vuonna 1961 (tai 1958), minkä jälkeen rakennusta käytettiin paikallisen kolhoosin traktorikorjaamona ja myöhemmin varastona. Kirkko suojeltiin vuonna 1995 ja sitä alettiin kunnostaa vuonna 1999. Kirkossa pidettiin jälleen jumalanpalvelus vuonna 2003.