| Harmaliini | |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 7-metoksi-1-metyyli-3,4-dihydro-2H-pyrido[3,4-b]indoli | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | ? |
| PubChem CID | ? |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C13H14N2O0 |
| Moolimassa | 214,263 g/mol |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 232–234 °C |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | ? |

Harmaliini on fluresoiva voimakas psykoaktiivinen indolialkaloidi joka kuuluu harmala- ja beetakarboliini -alkaloidiryhmiin. Harmaliini on harmiinin hydrogenoitunut muoto.
Harmala-alkaloideja esiintyy useissa kasveissa, näistä tunnetuimpana amazoninajahuaskaliaani (Banisteriopsis caapi), jota esiintyy Etelä-Amerikassa.
Harmala-alkaloidit ovat keskeinen osa ayahuasca-juoman vaikuttavia aineita. Harmaliinia on myös pilviharmikin (Peganum harmala) siemenissä.
Harmaliini eristettiin ensimmäisen kerran pilviharmikista vuonna 1841, ja syntetisoitiin vuonna 1930.
Harmaliini vaikuttaa keskushermostoon stimuloivasti, ja se kilpailee aivoissa tropaanin kanssa. Se toimii myös reversiibelinä MAO-estäjänä. Harmaliinilla on neuroneissa sekä suojaavia että myrkyttäviä vaikutuksia, lisäksi sen on havaittu toimivan histamiini N-transferaasi-inhibiittorina.
Harmaliini ei aiheuta fyysistä riippuvuutta.