Harold Robbins (alun perin Harold Rubin),( 21. toukokuuta1916New York – 14. lokakuuta1997Palm Springs, Kalifornia) oli yhdysvaltalainenbestsellerkirjailija. Hänen aihepiirinsä oli rikkaiden ja kuuluisien ihmisten päihteiden ja seksisuhteiden täyttämä elämä. Hän kirjoitti kolmisenkymmentä romaania, joita kriitikot eivät arvostaneet, mutta joita myytiin hänen elinaikanaan yhteensä noin 750 miljoonaa kappaletta.
Robbins popularisoi massaviihteeksi suunnatun elostelevan fiktiotyylin, joka käytti hyväkseen yleisön kiinnostusta elokuvamaailmaan ja Hollywood-tähtiin sekä kuuluisiin rikollisiin.
Robbinsin tiedettiin sepittäneen lukuisia asioita myös itsestään, joita toimittajat ja muut hänen elämäänsä dokumentoineet toistelivat itsestäänselvyytenä, kiinnittämättä juurikaan huomiota sen johdonmukaisuuteen tai uskottavuuteen.
Nuoruus ja uran alku
Robbins tunnettiin siitä, että hän sepitti tarinoita myös omasta elämästään. Hän väitti syntyneensä Francis Kane -nimiseksi pojaksi Manhattanin rankalla Hell’s Kitchenin alueella, toimeensa lapsiprostituoituna ja varttuneensa juutalaisena katolisessa orpokodissa, jota ei ollut olemassakaan. Todellisuudessa hän oli keskiluokkaisen, juutalaisperheen Venäjän ja Puolan juutalaisten hyvinkoulutettujen vanhempien esikoispoika. Äiti kuoli pian pojan synnytyksen jälkeen ja apteekkari-isä meni uudelleen naimisiin ja sai uuden vaimonsa kanssa vielä kolme lasta. Perhe muutti lamavuosien aikana asumaan Manhattanille ja Brooklyniin.
1930-luvun lamavuosina Robbins kävi high schoolin, josta hän sai päästötodistuksen vuonna 1934 ja pääsi töihin päivittäistavarakaupan varastokirjanpitäjäksi. Hän itse kertoi jättäneensä koulunsa kesken, liittyneensä laivastoon, toimineensa elintarvikkeiden tukkumeklarina, tulleensa näin miljonääriksi jo parinkymmenen vuoden iässä ja menettäneensä omaisuutensa huonoilla sokerikaupoilla.
Seuraavaksi Robbins sai ensimmäisen vaimonsa perheen suhteilla töitä vuonna 1940 Universal -elokuvayhtiöstä, jossa hän toimi budjettipäällikkönä vuonna 1942. Siellä hän löi vetoa, että osaisi kirjoittaa vähintään yhtä hyviä tarinoita kuin ne, joista tehtiin elokuvia. Hänen seksuaalisesti uskaliaasta esikoiskirjastaan Never Love a Stranger tuli vuonna 1948 heti menestys, ja kolmannen kirjan A Stone for Danny Fisher vuonna 1952 jälkeen hän jätti työnsä Universalilla vuonna 1957. Romaani kertoi juutalaispojan selviämistaistelusta Brooklynissä, ja sitä pidettiin Robbinsin avainromaanina. Sitä tehtiin vuonna 1958 elokuva King Creole, jossa pääosassa oli Elvis Presley.
Esikoisteos sai sisältämänsä seksin ja väkivallan vuoksi syytteen siveettömyydestä Philadelphiassa vuonna 1949, joka kuitenkin hylättiin. Toinen romaani The Dream Merchants vuonna 1949 (suom. "Suuri unelma", 1976) sijoittui elokuvateollisuuden alkuaikoihin.
Hänen menestynein romaaninsa The Carpetbaggers (1961; elokuva 1964, suom. "Rahantekijät" 1973), kuvasi aikaa jolloin elokuvatuotanto siirtyi itärannikolta Kaliforniaan Hollywoodiin. Se sisälsi henkilöhahmoja, jotka perustuivat löyhästi suurliikemies Howard Hughesiin ja näyttelijä Jean Harlow'hun, ja se oli tyypillinen yhdistelmä seksiä, rikollisuutta ja räikeää mauttomuutta. Kirjan – jota lopulta myytiin miljoonia kappaleita – tuotot antoivat Robbinsille mahdollisuuden elää kirjojensa päähenkilöiden jet-set seurapiirien tyyliin.
Yksityiselämä
Harold Robbinsista tuli yksi maailman rikkaimmista kirjailijoista, jolla oli asunnot Yhdysvaltojen lisäksi Ranskan Rivieralla ja Meksikon Acapulcossa. Hän omisti useita Rolls-Royceja, Jensen-urheiluautoja ja nopeita luksusveneitä. Erityisesti toisen avioliittonsa aikana Grace Palermon kanssa 1960-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun, Harold Robbins tuli tunnetuksi rankan ylellisestä ja elostelevasta elämäntavastaan, johon kuuluivat seksiorgiat, prostituoidut, huumeet ja uhkapeli.
Vuonna 1982 hän sai aivoinfarktin ja vuonna 1985 sydäninfarktin, joka aiheutti myös luustovauriota. Elämänsä viimeiset 15 vuotta Robbins vietti pyörätuolissa ja lähes puhekyvyttömänä. Hänen kolmas vaimonsa auttoi häntä kirjoittamisessa ja julkaisi miehensä kuoleman jälkeen muistelmansa.
Robbins kuoli sairauskohtaukseen 81-vuotiaana Kaliforniassa Palm Springsissä.
Elokuvasovituksia
Jo Robbinsin ensimmäinen romaani Never Love a Stranger tehtiin elokuvaksi nimeltä Älä luota muukalaiseen (1958), jonka tuotannossa Robbins oli mukana. Vuoden 1952 romaaniin A Stone for Danny Fisher väljästi pohjautuen tehtiin Elvis Presley -elokuva Kitara kainalossa (1958). Romaanista Rahantekijät syntyivät elokuvat Tyydyttämättömät (videojulkaisuna Häikäilemättömät, 1963) ja Kostaja Nevada Smith (1966). Muita Robbinsin tarinaan pohjautuvia elokuvia ovat Stiletto (1969), Betsy (1978), Hurjat seikkailijat (1970) ja Kultanainen (tai Tie huipulle, 1983) sekä television minisarja 79 Park Avenue (1977).
Robbins oli elokuva- ja televisiobisneksessä mukana myös rahoittajana ja tuottajana. Hän oli taustalla muun muassa Jean-Luc Godardin elokuvan Keskipäivän aave tuotannossa.
Suomennetut teokset
Park Avenue 79 (Gummerus 1956, alkuteos 79 Park Avenue, 1955)
Mihin rakkaus johtaa (Kirjayhtymä 1964, alkuteos Where Love Has Gone, 1962)
Vallanperijät (Otava 1972, alkuteos The Inheritors, 1969)
Rahantekijät (Otava 1973, alkuteos The Carpetbaggers, 1961)
Seikkailijat (Otava 1974, alkuteos The Adventurers, 1966)
Sheikki (Otava 1975, alkuteos The Pirate, 1974)
Suuri unelma (Otava 1976, alkuteos The Dream Merchants, 1949)
Kultanainen (Otava 1977, alkuteos The Lonely Lady, 1976)
Lehtikuningas (Otava 1978, alkuteos Dreams Die First, 1977)
Kun totuus paljastuu (Karisto 1979, ilmestynyt 1968 suomeksi nimellä Älä jätä minua koskaan, alkuteos Never Leave Me, 1953)
Autokuningas (Otava 1979, alkuteos The Betsy, 1971)
Stiletti (Otava 1979, alkuteos Stiletto, 1960)
Pomo (Otava 1980, alkuteos Memories of Another Day, 1979)
.jpg)
