Harri Tapper omistautui kirjailijanuralleen täysipäiväisesti vasta jäätyään eläkkeelle luokanopettajan työstään vuonna 1985. Esikoisteos Kirkonrakentajaveljekset ilmestyi kuitenkin jo 1962. Hänen palkittuun tuotantoonsa kuuluu romaaneja, novelleja, näytelmiä ja lyriikkaa. Parhaiten Tapper tunnetaan omaa ja taiteilijaveljestensä varttumista kuvanneesta romaanitrilogiasta Näin syntyvät revontulet (1990), Kerrothan, oi koivu (1993) ja Tulva (1995). Myöhemmin muistelmasarja laajeni vielä itsenäisillä lisäromaaneilla Missä kurkien aura on (1998) ja Pitkäsuisten suku (2002), jotka molemmat olivat myös Finlandia-palkintoehdokkaita. Keväällä 2009 muistelmaromaanit julkaistiin kirjailijan 80-vuotispäivien yhteydessä ensimmäistä kertaa yhtenäisenä laitoksena nimellä Järkäle. Alkuvuodesta 2004 sai ensi-iltansa Kajaanin kaupunginteatterissa Tapperin omaelämäkerrallisiin romaaneihin perustunut näytelmä Mihin sateenkaari päättyy.
Harri Tapperin tuotannolle on ominaista Keski-Suomen murteeseen pohjautuva puheen poljento sekä taidokas kansanihmisten kuvaus. Keski-Suomen alueen murteella on kirjoitettu muiden muassa Tapperin teokset Hevone, naene ja kuu (1999) sekä Syyntakkeetom mies (2004).