| Harry Caray | |
|---|---|
Harry Caray vuonna 1988 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. maaliskuuta 1914 St. Louis, Missouri, Yhdysvallat |
| Kuollut | 18. helmikuuta 1998 (83 vuotta) Rancho Mirage, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | urheiluselostaja |
| Toimittaja | |
| Radio | St. Louis Browns (1945–1946) St. Louis Cardinals (1945–1969) Oakland Athletics (1970) Chicago White Sox (1971–1981) Chicago Cubs (1982–1997) |
| Palkinnot | |
|
Ford C. Frick Award (1989) |
|

Harry Caray (synt. Harry Christopher Carabina 1. maaliskuuta 1914 St. Louis, Missouri – 18. helmikuuta 1998 Rancho Mirage, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen urheiluselostaja, joka muistetaan erityisesti baseball-selostuksistaan.
Caray syntyi italialaiselle isälle Harry Christopher Carabinalle ja romanialaiselle äidille Daisy Argint St. Louisissa. Hänen äitinsä kuoli keuhkokuumeen aiheuttamiin komplikaatioihin, eikä Caraylla ollut paljoa muistikuvia isästään, joka lähti taistelemaan ensimmäisessä maailmansodassa. Ennen uraansa radiossa Caray pelasi baseballia puoliammattilaisena. Hänen sanottiin olevan olevan lahjakas baseball-pelaaja. Caray yritti myös värväytyä asevoimiin, mutta hänet evättiin huonon näkönsä vuoksi. Koska hän ei pystynyt etenemään ammatikseen baseballin puolella, hän myi sen sijaan kuntosalilaitteita. Työskenneltyään aluksi pienillä asemilla hän siirtyi St. Louisiin KMOX:lle, jolla hän toimi St. Louis Cardinalsien otteluiden selostajana 1945–1969. Riitaannuttuaan joukkueen omistajan kanssa Carey siirtyi Oaklandin kautta Chicagoon vuonna 1970, jossa hän selosti Chicago White Soxien ottelut seuraavan runsaan kymmenen vuoden ajan. Vuonna 1982 Carey siirtyi selostamaan Chicago Cubsien otteluita.
Harry Carey kuoli helmikuussa 1998. Huhtikuussa 1999 häntä esittävä patsas pystytettiin Chicago Cubsien kotistadionin edustalle.
Harry Caray nimettiin Radio Hall of Fameen vuonna 1989.