Harry Kane pelaamassa MM-kilpailuissa 2026. | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Harry Edward Kane | ||
| Syntymäaika | 28. heinäkuuta 1993 | ||
| Syntymäpaikka | Walthamstow, Lontoo, Englanti | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Pituus | 188 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | Bayern München | ||
| Pelinumero | 9 | ||
| Junioriseurat | |||
| 1999–2001 | Ridgeway Rovers | ||
| 2001–2002 | Arsenal | ||
| 2002–2004 | Ridgeway Rovers | ||
| 2004 | Watford | ||
| 2004–2009 | Tottenham Hotspur | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2009–2023 | Tottenham Hotspur | 317 | (213) |
| 2011 | → Leyton Orient | 18 | (5) |
| 2012 | → Millwall | 22 | (7) |
| 2012–2013 | → Norwich City | 3 | (0) |
| 2013 | → Leicester City | 13 | (2) |
| 2023– | Bayern München | 101 | (102) |
| Maajoukkue | |||
| 2010 | Englanti U17 | 3 | (2) |
| 2010–2012 | Englanti U19 | 14 | (6) |
| 2013 | Englanti U20 | 3 | (1) |
| 2013–2015 | Englanti U21 | 14 | (8) |
| 2014– | Englanti | 125 | (91) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 25. lokakuuta 2026.
| |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: | |||
| Miesten jalkapallo | |||
| MM-kilpailut | |||
| Yhdysvallat, Kanada ja Meksiko 2026 | |||
| EM-kilpailut | |||
| Eurooppa 2020 | |||
| Saksa 2024 | |||
Harry Edward Kane (s. 28. heinäkuuta 1993 Walthamstow, Lontoo) on englantilainen jalkapalloilija, joka pelaa hyökkääjän pelipaikalla. Hän edustaa Saksan Bundesliigassa pelaavaa Bayern Müncheniä. Lisäksi hän toimii Englannin maajoukkueen kapteenina. Monet pitävät häntä yhtenä sukupolvensa parhaista hyökkääjistä ja yhtenä Englannin historian parhaista pelaajista. Hän on Englannin maajoukkueen ja Tottenham Hotspurin kaikkien aikojen paras maalintekijä.
Kane aloitti ammattilaisuransa vuonna 2010 Tottenham Hotspurissa. Hän pelasi seuraavan kolmen vuoden aikana lainalla Leyton Orientissa, Millwallissa, Norwich Cityssä ja Leicester Cityssä. Hänen läpimurtonsa tapahtui kaudella 2014–2015, jolloin hänet nimettiin PFA:n vuoden nuoreksi pelaajaksi. Kane pelasi Tottenhamissa vuoteen 2023 asti, ja hän teki seurassa 280 maalia. Hän voitti kolmesti Valioliigakauden parhaalle maalintekijälle myönnettävän Kultaisen kengän. Seuraavaksi hän siirtyi Bayern Müncheniin Bundesliigan kaikkien aikojen ennätyssummalla. Kane on voittanut seurassa kahdesti Saksan mestaruuden ja kahdesti Euroopan Kultaisen kengän. Vuonna 2026 hän voitti maailman parhaalle pelaajalle myönnettävän Kultaisen pallon.
Kane pelasi maalikuussa 2015 ensimmäistä kertaa Englannin A-maajoukkueessa, ja hän pelasi kesäkuussa 2017 ensimmäisen ottelunsa joukkueen kapteenina. Hän teki MM-kilpailuissa 2018 kuusi maalia ja voitti parhaan maalintekijän Kultaisen kengän. Hän sijoittui Englannin kanssa kolmanneksi Kansojen liigasta 2018–2019. Lisäksi hän on voittanut kahdesti EM-hopeaa vuosina 2020 ja 2024. Hän nousi MM-kilpailuissa 2026 Englannin kaikkien aikojen parhaaksi maalintekjäksi MM-kilpailuissa.
Kanen vanhemmat ovat Kim ja Pat Kane, jotka muuttivat Irlannin Galwaystä Lontoon luoteisosaan Chingfordiin. Hänellä on isoveli Charlie. Kanen mukaan hänen urheilullisuutensa periytyy todennäköisesti äidin puolelta. Hän on kertonut, että hänen äitinsä isä Eric oli taitava jalkapalloilija. Kane kasvoi Chingfordissa ja kävi siellä koulua. Hän aloitti jalkapallon kuusivuotiaana paikallisessa Ridgeway Rovers -seurassa. Varttuessaan Kane ihaili David Beckhamia, Teddy Sheringhamia, Jermain Defoeta ja Ronaldoa. Näistä Beckham oli aiemmin pelannut Ridgeway Roversissa.
Kane liittyi kahdeksanvuotiaana Arsenalin nuorisoakatemiaan. Hänet erotettiin akatemiasta vuoden kuluttua, sillä valmentajien mukaan Kane ei ollut tarpeeksi urheilullinen akatemian oppilaaksi. Vuonna 2002 Kane palasi Ridgeway Roversiin, kunnes siirtyi kaksi vuotta myöhemmin Watfordin nuorisojoukkueeseen. Hän teki hattutempun Tottenham Hotspurin nuorisojoukkuetta vastaan, minkä jälkeen hän liittyi seuran nuorisoakatemiaan.
Kane solmi Tottenhamin kanssa ensimmäisen ammattilaissopimuksensa vuonna 2010. Tammikuussa 2011 hän siirtyi lainalle Leyton Orient kauden 2010–2011 loppuun asti. Hän pelasi Englannin ykkösliigassa 18 ottelua, joissa hän teki viisi maalia. Elokuussa 2011 Kane pelasi ensimmäisen ottelunsa Tottenhamin paidassa Eurooppa-liigan karsintaottelussa Heartsia vastaan. Joulukuussa hän teki ensimmäisen maalinsa joukkueessa Eurooppa-liigassa Shamrock Roversia vastaan.
Tammikuussa 2012 Kane siirtyi lainalle Millwalliin, jossa hän pelasi kauden loppuun asti. Kane pelasi joukkueessa kaikissa kilpailuissa 27 ottelua, joissa hän teki yhdeksän maalia. Hänet valittiin Millwallin vuoden parhaaksi nuoreksi pelaajaksi. Kane pelasi elokuussa 2012 ensimmäisen kerran Englannin valioliigassa Newcastle Unitedia vastaan. Saman kuun lopussa Kane siirtyi lainalle Norwich Cityyn kauden loppuun asti. Hän loukkaantui syyskuun lopussa, ja palasi pelikentille joulukuussa. Hän pelasi joukkueessa viisi kilpailullista ottelua. Tottenham ei onnistunut vahvistamaan hyökkäystään tammikuun siirtoikkunassa, joten se kutsui helmikuussa Kanen takaisin lainalta neljä kuukautta suunniteltua aiemmin.
Helmikuussa 2013 Kane siirtyi lainalle Leicester Cityyn kauden loppuun asti. Hän pelasi joukkueessa 13 ottelua ja teki kaksi maalia. Kane valittiin huhtikuussa 2014 ensimmäistä kertaa Tottenhamin avauskokoonpanoon Valioliigaottelussa Sunderlandia vastaan. Hän teki ottelussa samalla uransa ensimmäisen Valioliigamaalin.

Kane teki lokakuussa 2014 uransa ensimmäisen ammattilaishattutempun Eurooppa-liigan lohko-ottelussa Asteras Tripolisia vastaan. Hänet valittiin Valioliigan kuukauden pelaajaksi sekä tammikuussa että helmikuussa 2015, ja hän solmi helmikuussa Tottenhamin kanssa viiden ja puolen vuoden jatkosopimuksen. Maaliskuussa Kane teki ensimmäisen hattutemppunsa Valioliigassa. Huhtikuussa 2015 Kane toimi ensimmäistä kertaa Tottenhamin kapteenina. Hänet valittiin huhtikuun lopulla PFA:n vuoden nuoreksi pelaajaksi. Liigakaudella 2014–2015 Kane teki 34 ottelussa 21 maalia ja sijoittui maalipörssissä toiseksi.
Joulukuussa 2015 Kane teki vuoden 27. Valioliiga-maalinsa ja rikkoi Teddy Sheringhamin seuraennätyksen. Hänet nimettiin maaliskuussa kolmatta kertaa liigan kuukauden parhaaksi pelaajaksi. Tottenham sijoittui liigakaudella 2015–2016 kolmanneksi. Kane teki 38 ottelussa 25 maalia ja voitti parhaan maalintekijän Kultaisen kengän. Syyskuussa 2016 Kane teki Mestarien liigan debyyttinsä. Hän loukkaantui alle viikon kuluttua Sunderlandia vastaan pelatussa liigaottelussa, ja hän palasi pelikentille marraskuussa. Joulukuussa 2016 hän solmi Tottenhamin kanssa kuusivuotisen jatkosopimuksen.

Helmikuussa 2017 Kane valittiin neljättä kertaa Valioliigan kuukauden pelaajaksi. Kane loukkasi nilkkansa maaliskuussa 2017, ja hän oli sen vuoksi sivussa kolmesta liigaottelusta. Liigakaudella 2016–2017 Tottenham sijoittui toiseksi, ja Kane pelasi 30 ottelua ja teki 29 maalia. Hän teki Mestarien liigassa kaksi maalia ja FA Cupissa neljä maalia. Hän voitti toisen peräkkäisen Englannin valioliigan Kultaisen kenkänsä ja oli viides sen kahdesti voittanut pelaaja. Hänet valittiin syyskuussa Valioliigan kuukauden pelaajaksi.
Joulukuussa 2017 Kane rikkoi Alan Shearerin yhden kalenterivuoden Valioliigamaalien ennätyksen. Samalla hänestä tuli ensimmäinen pelaaja Englannin valioliigan historiassa, joka teki kuusi hattutemppua saman kalenterivuoden aikana. Hän teki vuonna 2017 yhteensä 56 maalia ja oli Euroopan tehokkain maalintekijä kyseisenä kalenterivuonna. Samalla hän katkaisi Lionel Messin ja Cristiano Ronaldon lähes vuosikymmenen mittaisen kalenterivuosien maalikuninkuuksien sarjan. Tammikuussa 2018 Kane nousi Tottenhamin Valioliigahistorian parhaaksi maalintekijäksi.
Helmikuussa 2018 Kane teki 100. Valioliigamaalinsa ja saavutti rajapyykin historian toiseksi nopeimmin Alan Shearerin jälkeen. Liigakaudella 2017–2018 Tottenham oli kolmas. Kane pelasi 37 ottelua ja teki 30 maalia. Mestarien liigassa hän pelasi seitsemän ottelua ja teki seitsemän maalia. FA Cupissa hän teki neljä maalia. Kesäkuussa Kane solmi Tottenhamin kanssa vuoteen 2024 ulottuneen jatkosopimuksen.

Kane loukkaantui tammikuussa 2019 ja palasi pelikentille helmikuussa. Hän loukkaantui uudelleen huhtikuussa Mestarien liigan puolivälieräottelussa Manchester Cityä vastaan ja oli sivussa loppukauden liigaotteluista sekä kolmesta seuraavasta Mestarien liigan ottelusta. Hän palasi kokoonpanoon Mestarien liigan loppuottelussa Liverpoolia vastaan. Kaudella 2018–2019 Tottenham putosi liigasijoituksissa neljänneksi. Kane pelasi 28 ottelua, joissa hän teki 17 maalia. Mestarien liigassa hän pelasi yhdeksän ottelua ja viimeisteli viisi maalia.
Kane kärsi pitkästä loukkaantumisesta myös alkuvuonna 2020 ja palasi pelikentille kesäkuussa. Sen vuoksi hän menetti kaikki Tottenhamin FA Cupin ja liigacupin ottelut. Liigakaudella 2019–2020 Kane pelasi 29 ottelua ja teki 18 maalia. Mestarien liigassa hän teki viidessä ottelussa kuusi maalia.
Kane syötti syyskuussa 2020 pelatussa Englannin liigaottelussa neljä maalia Son Heung-minille, ja hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on syöttänyt neljä maalia yhdelle pelaajalle yhdessä Valioliigaottelussa. Marraskuussa Kane teki 200. maalinsa Tottenhamin paidassa Eurooppa-liigan lohko-ottelussa Ludogorets Razgradia vastaan. Maaliskuussa 2021 Kane ja Son rikkoivat Valioliigan yhden kauden ennätyksen keskinäisissä maaliyhdistelmissä, joissa toinen syötti ja toinen viimeisteli. Kane voitti liigakaudelta 2020–2021 kolmannen Kultaisen kenkänsä tehtyään 35 ottelussa 23 maalia. Hänet valittiin myös kauden parhaaksi pelinrakentajaksi annettuaan sen aikana eniten maalisyöttöjä (14). Samalla Kane nousi Valioliigan kolmanneksi pelaajaksi, joka on voittanut sekä maalipörssin että maalisyöttötilaston samalla kaudella.
Liigakaudella 2021–2022 Kane pelasi 37 ottelua ja sijoittui 17 osumallaan maalipörssin kolmanneksi. Tottenham ylsi Valioliigassa neljänneksi ja paransi sijoitustaan kolmella sijalla edelliseen kauteen verrattuna. Elokuussa 2022 Kane teki 185. Valioliigamaalinsa ja nousi Englannin valioliigan kaikkien aikojen eniten maaleja yhdelle seuralle tehneeksi pelaajaksi. Helmikuussa 2023 Kane nousi Tottenhamin kaikkien aikojen parhaaksi maalintekijäksi tehtyään 267. maalinsa seurassa. Samalla hän teki 200. Valioliigamaalinsa ja nousi kolmanneksi pelaajaksi, joka on saavuttanut kyseisen rajapyykin Englannin liigassa. Kane pelasi Tottenhamissa kaikki kilpailut mukaan luettuina 435 ottelua ja teki 280 maalia.
Kane siirtyi elokuussa 2023 Bayern Müncheniin nelivuotisella sopimuksella ja noin 100 miljoonan euron siirtosummalla. Siirtosummasta tuli Saksan Bundesliigan kaikkien aikojen korkein. Kane teki debyyttinsä saksalaisseurassa heti ensimmäisenä päivänä tappiollisessa Saksan supercupin ottelussa Leipzigiä vastaan. Syyskuussa hän teki ensimmäisen Mestarien liigan maalinsa Bayernin paidassa. Hän teki viidennessä liigaottelussaan hattutempun Bochumia vastaan ja nousi seitsemällä maalillaan Bayernin historian eniten maaleja viiden ensimmäisen liigaottelunsa aikana tehneeksi pelaajaksi.
Maaliskuussa 2024 Kane teki kauden 31. liigamaalinsa ja rikkoi oman maaliennätyksensä. Samalla hän ohitti Uwe Seelerin ennätyksen eniten maaleja debyyttikaudellaan Bundesliigassa tehneenä pelaajana. Bayern München sijoittui Bundesliigassa kolmanneksi, ja Kane valittiin kauden tähdistöjoukkueeseen. Hän teki pelasi kaudella 32 liigaottelua, joissa hän teki 36 maalia ja voitti Euroopan Kultaisen kengän historian toisena englantilaispelaajana. Mestarien liigassa Bayern eteni välieriin, mutta putosi Real Madridille. Hän pelasi turnauksessa 12 ottelua ja teki kahdeksan maalia, jakaen maalipörssin voiton Kylian Mbappén kanssa.

Syyskuussa 2024 Kanesta tuli Mestarien liigan eniten maaleja tehnyt englantilaispelaaja osuttuaan neljästi Dinamo Zagrebia vastaan ja ohitettuaan Wayne Rooneyn 30 maalin ennätyksen. Muutamaa päivää myöhemmin Kanesta tuli Bundesliigan historian eniten maaleja tehnyt englantilaispelaaja, kun hän teki maalin Werder Bremeniä vastaan ja kasvatti maalimääränsä 41:een. Hänestä tuli marraskuussa Bundesliigan nopeimmin 50 maalia tehnyt pelaaja. Hän saavutti rajapyykin 43 ottelussa ja rikkoi Erling Haalandin aiemman 50 ottelun ennätyksen.
Kane voitti uransa ensimmäisen mestaruuden Bayern Münchenin voittaessa Bundesliigakauden 2024–2025. Hän voitti toista kertaa peräkkäin liigan maalipörssin tehtyään 31 ottelussa 26 maalia. Samalla hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on saavuttanut kyseisen merkkipaalun kahden ensimmäisen kautensa aikana sarjassa. Lisäksi hänet valittiin liigakauden parhaaksi pelaajaksi. Bayern eteni Mestarien liigassa neljännesvälieriin. Kane pelasi 13 ottelua ja teki 11 maalia.
Syyskuussa 2025 Kanesta tuli 2000-luvun nopein 100 maalia tehnyt pelaaja Euroopan viiden suurimman liigan otteluissa. Hän saavutti rajapyykin 104 ottelussa, jolla hän rikkoi Cristiano Ronaldon ja Erling Haalandin 105 ottelun ennätyksen. Hän teki lokakuussa seurauransa 400. ammattilaismaalin voitokkaassa 2–1-liigaottelussa Borussia Dortmundia vastaan. Helmikuussa 2026 hän teki ammattilaisuransa 500. maalin Werder Bremeniä vastaan. Hän teki maaliskuussa 50. Mestarien liigan maalinsa Atalantaa vastaan.
Toukokuussa 2026 Bayern München voitti Saksan cupin, ja Kane teki loppuottelussa hattutempun Stuttgartia vastaan. Samalla hän rikkoi 60 maalin rajapyykin seurakauden maaleissa. Lisäksi hän voitti kaudella 2025–2026 toisen Saksan mestaruutensa. Hän teki 31 ottelussa 36 liigamaalia ja voitti toisen Euroopan Kultaisen kengän. Lisäksi hän voitti kolmannen kerran peräkkäin Bundesliigan maalipörssin. Bayern eteni Mestarien liigassa välieriin, ja Kane teki turnauksessa 13 ottelussa 14 maalia.
Kane voitti lokakuussa 2026 maailman parhaalle pelaajalle myönnettävän Kultaisen pallon. Hänestä tuli ensimmäinen palkinnon saanut englantilaispelaaja sitten vuoden 2001 ja Michael Owenin. Hän voitti samassa gaalassa myös Gerd Müller -palkinnon.

Kane edusti Englannin alle 17-vuotiaiden maajoukkuetta ja eteni sen kanssa vuoden 2017 ikäluokan EM-kilpailuihin. Hän ei kuitenkaan pelannut turnauksessa sairastumisen vuoksi, mutta Englanti voitti mestaruuden. Hän teki alle 17-vuotiaiden joukkueessa kaksi maalia. Lisäksi hän pelasi Englannin alle 19-vuotiaiden maajoukkueessa, jonka kanssa hän eteni ikäluokan EM-kilpailuihin 2012. Kane teki turnauksessa yhden maalin ja antoi yhden maalisyötön. Englanti putosi turnauksesta hävittyään välierässä Kreikalle.
Kane pelasi Englannin kaikki kolme ottelua alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2013. Hän teki maalin Chilen verkkoon ja syötti kaksi Irakia vastaan. Saman vuoden elokuussa hän teki debyyttinsä Englannin alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa, kun se kohtasi ystävyysottelussa Skotlannin. Hän teki ikäluokan EM-karsinnoissa hattutempun San Marinoa vastaan. Hän pelasi joukkueen kaikki kolme ottelua alle 21-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2015.
Kane olisi voinut isänsä kautta edustaa Irlannin A-maajoukkuetta. Maaliskuussa 2015 hän debytoi Englannin miesten maajoukkueessa EM-karsinnoissa Liettuaa vastaan ja teki ensimmäisen maajoukkuemaalinsa. Englanti eteni EM-lopputurnaukseen, jossa se putosi neljännesvälierissä Islannille. Kane ei tehnyt turnauksessa maaleja.
Kane toimi ensimmäistä kertaa Englannin kapteenina kesäkuussa 2017 MM-karsintaottelussa Skotlantia vastaan. Hän oli Englannin kapteeni MM-kilpailuissa 2018, joissa hän teki kuusi maalia ja voitti turnauksen maalikuninkuuden Kultaisen kengän. Englanti sijoittui turnauksessa neljänneksi.
Englanti osallistui Kansojen liigan avauskauteen 2018–2019 ja sijoittui turnauksessa kolmanneksi. Marraskuussa 2019 Kane toimi Englannin kapteenina sen historian tuhannessa maaottelussa ja nousi samalla maajoukkueen kaikkien aikojen eniten maaleja kapteenina tehneeksi pelaajaksi.

Englanti eteni EM-kilpailujen 2020 lopputurnaukseen, ja Kanesta tuli ensimmäinen englantilaispelaaja, joka teki maalin jokaisessa EM-karsintaottelussa. Englanti selvitti tiensä loppuotteluun, jonka se hävisi Italialle rangaistuspotkukilpailussa. Kane teki lopputurnauksessa neljä maalia.
Kane teki kesäkuussa 2022 maajoukkueuransa 50. maalin Kansojen liigassa Saksan verkkoon. Hän nousi myös Englannin kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi maalintekijäksi Wayne Rooneyn ja 53 maalin jälkeen. Hän ohitti Rooneyn maaliskuussa 2023.
Kane nimettiin kesäkuussa 2024 Englannin kokoonpanoon EM-kilpailuihin 2024. Joukkue eteni turnauksen loppuotteluun, jonka se hävisi Espanjalle 1–2. Kane teki lopputurnauksessa kolme maalia, joista yhden lohkovaiheessa Tanskaa, yhden puolivälierissä Slovakiaa ja viimeisen välierissä Alankomaita vastaan. Hän jakoi turnauksen maalipörssin yhdessä viiden muun pelaajan kanssa. Hänestä tuli kolmas pelaaja, joka on voittanut sekä EM-kilpailujen että MM-kilpailujen maalipörssin.
Syyskuussa 2024 Kane pelasi Kansojen liigassa sadannen Englannin A-maaottelunsa Suomea vastaan ja teki kaksi maalia. Englanti eteni MM-kilpailujen 2026 lopputurnaukseen, ja Kane nimettiin joukkueeseen toukokuussa 2026. Hän teki lohkovaiheessa kolme maalia, joista kaksi Kroatiaa ja yhden Panamaa vastaan. Panaman jälkeen Kane nousi 11 maalillaan Gary Linekerin ohi Englannin kaikkien aikojen parhaaksi maalintekijäksi MM-kilpailuissa. Hän teki kaksi maalia 1. pudotuspelikierroksella Kongon demokraattista tasavaltaa vastaan ja viimeisen maalinsa turnauksessa neljännesvälierissä Meksikoa vastaan. Englanti voitti pronssiottelussa Ranskan. Se saavutti ensimmäisen MM-kisamitalinsa ja parhaan sijoituksensa vuoden 1966 mestaruuden jälkeen.

Kane pelaa hyökkääjänä, on oikeajalkainen ja pituudeltaan 188-senttimetrinen. Hän on monipuolinen pelaaja, joka maalinteon lisäksi osallistuu pelinrakenteluun sijoittumisensa ja syöttöjensä avulla.
Yle Urheilun asiantuntija Erkka V. Lehtolan mukaan Kane käyttää usein sisäsyrjää, mikä lisää laukauksien tarkkuutta ja suoritusvarmuutta säilyttäen samalla riittävän voiman. Kanen ei tarvitse potkaista palloa lujaa saadakseen potkuunsa paljon voimaa. Lehtolan mukaan Kane ei ole erityisen nopea juoksija, ja hän tekisi vielä enemmän maaleja, jos pystyisi luomaan itselleen enemmän maalipaikkoja. Hänen vahvuuksiinsa kuuluu kyky ennakoida pelitilanteita sekä hakeutua oikeisiin asemiin maalintekoa varten. Lehtola kommentoi, että Kane löytää maalipaikkoja ennemmin harkitun liikkumisen kuin räjähtävyyden avulla, toisin kuin monet muut hyökkääjät.
Jalkapalloanalyytikko Tuukka Kotamäen mukaan Kane on luotettava ja tasainen pelaaja, joka on harvoin poissa pelikunnosta. Kotamäki on kuvaillut Kanea ”maailman parhaaksi kärjeksi pelin linkittämisessä”. Hänen mukaansa Kane hyötyy tilanteista, joissa vastustajan puolustus keskittyy muihin Englannin hyökkääjiin, minkä seurauksena hänelle avautuu enemmän tilaa. Kotamäen mukaan Kane pyrkii tekemään ympärillään pelaavista joukkuetovereista parempia, mikä näkyy myös hänen pelityylissään. Kotamäki on todennut, että ”Kanen paradoksi on siinä, että hänen henkilökohtaiset tilastonsa ovat erinomaiset, koska hän on ajatellut aina ensin joukkuetta”.
Yleisradion vuonna 2024 julkaisemassa analyysissä Kanea kuvailtiin sukupolvensa parhaaksi maalintekijäksi. Britannialaisen BBC:n vuonna 2024 julkaisemassa luettelossa hänet sijoitettiin 2000-luvun toiseksi parhaaksi keskushyökkääjäksi Ronaldon jälkeen. Urheilulehti Sports Illustratedin vuonna 2025 ja jalkapallolehti FourFourTwon vuonna 2024 julkaisemissa luetteloissa Kane sijoitettiin Englannin historian kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi.
Tottenhamin entinen kapteeni Hugo Lloris on kuvannut Kanea parhaaksi hyökkääjäksi, jonka kanssa hän on pelannut. Declan Rice on vuonna 2026 korostanut Kanen johtajuutta ja merkitystä joukkueelle sekä kuvannut hänen kanssaan pelaamista kunniaksi. Kanen entinen Tottenhamin joukkuetoveri Dele Alli korosti vuonna 2017 hänen maalintekotaitojensa lisäksi kykyään osallistua pelinrakenteluun ja kuvaili Kanea ”uskomattomaksi hyökkääjäksi”.
Helmikuussa 2015 annetussa haastattelussa Kane kertoi seurustelevansa Katie Goodlandin kanssa, jonka hän on tuntenut lapsuudesta saakka. He avioituivat vuonna 2019. Parilla on neljä lasta.
Päivitetty 25. lokakuuta 2026 pelatun ottelun jälkeen
| Joukkue | Kausi | Sarja | Kansallinen cup | Liigacup | Eurooppa | Muut | Yhteensä | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Taso | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | ||
| Tottenham Hotspur | 2010–2011 | Englannin valioliiga | 0 | 0 | — | 0 | 0 | 0 | 0 | — | 0 | 0 | ||
| 2011–2012 | 0 | 0 | — | 0 | 0 | 6 | 1 | — | 6 | 1 | ||||
| 2012–2013 | 1 | 0 | — | — | 0 | 0 | — | 1 | 0 | |||||
| 2013–2014 | 10 | 3 | 0 | 0 | 2 | 1 | 7 | 0 | — | 19 | 4 | |||
| 2014–2015 | 34 | 21 | 2 | 0 | 6 | 3 | 9 | 7 | — | 51 | 31 | |||
| 2015–2016 | 38 | 25 | 4 | 1 | 1 | 0 | 7 | 2 | — | 50 | 28 | |||
| 2016–2017 | 30 | 29 | 3 | 4 | 0 | 0 | 5 | 2 | — | 38 | 35 | |||
| 2017–2018 | 37 | 30 | 4 | 4 | 0 | 0 | 7 | 7 | — | 48 | 41 | |||
| 2018–2019 | 28 | 17 | 1 | 1 | 2 | 1 | 9 | 5 | — | 40 | 24 | |||
| 2019–2020 | 29 | 18 | 0 | 0 | 0 | 0 | 5 | 6 | — | 34 | 24 | |||
| 2020–2021 | 35 | 23 | 2 | 1 | 4 | 1 | 8 | 8 | — | 49 | 33 | |||
| 2021–2022 | 37 | 17 | 3 | 3 | 5 | 1 | 5 | 6 | — | 50 | 27 | |||
| 2022–2023 | 38 | 30 | 2 | 1 | 1 | 0 | 8 | 1 | — | 49 | 32 | |||
| Yhteensä | 317 | 213 | 21 | 15 | 21 | 7 | 76 | 45 | — | 435 | 280 | |||
| Leyton Orient (laina) | 2010–2011 | Englannin ykkösliiga | 18 | 5 | 0 | 0 | — | — | — | 18 | 5 | |||
| Millwall (laina) | 2011–2012 | Englannin mestaruussarja | 22 | 7 | 5 | 2 | — | — | — | 27 | 9 | |||
| Norwich City (laina) | 2012–2013 | Englannin valioliiga | 3 | 0 | 1 | 0 | 1 | 0 | — | — | 5 | 0 | ||
| Leicester City (laina) | 2013–2014 | Englannin mestaruussarja | 13 | 2 | — | — | — | 2 | 0 | 15 | 2 | |||
| Yhteensä | 56 | 14 | 6 | 2 | 1 | 0 | — | 2 | 0 | 65 | 16 | |||
| Bayern München | 2023–2024 | Bundesliiga | 32 | 36 | 0 | 0 | — | 12 | 8 | 1 | 0 | 45 | 44 | |
| 2024–2025 | 31 | 26 | 2 | 1 | — | 13 | 11 | 5 | 3 | 51 | 41 | |||
| 2025–2026 | 31 | 36 | 6 | 10 | — | 13 | 14 | 1 | 1 | 51 | 61 | |||
| 2026–2027 | 7 | 4 | 1 | 2 | — | 3 | 4 | 1 | 0 | 12 | 10 | |||
| Yhteensä | 101 | 102 | 9 | 13 | — | 41 | 37 | 8 | 4 | 159 | 156 | |||
| Ura yhteensä | 474 | 329 | 36 | 30 | 22 | 7 | 117 | 82 | 10 | 4 | 659 | 452 | ||
Lähde:
Päivitetty 6. lokakuuta 2026 pelatun ottelun jälkeen
| Maajoukkue | Vuosi | Ottelut | Maalit |
|---|---|---|---|
| Englanti | 2015 | 8 | 3 |
| 2016 | 9 | 2 | |
| 2017 | 6 | 7 | |
| 2018 | 12 | 8 | |
| 2019 | 10 | 12 | |
| 2020 | 6 | 0 | |
| 2021 | 16 | 16 | |
| 2022 | 13 | 5 | |
| 2023 | 9 | 9 | |
| 2024 | 14 | 7 | |
| 2025 | 9 | 9 | |
| 2026 | 13 | 13 | |
| Yhteensä | 125 | 91 | |
Lähde:
1 Pickford | 2 Walker | 3 Rose | 4 Dier | 5 Stones | 6 Maguire | 7 Lingard | 8 Henderson | 9 Kane | 10 Sterling | 11 Vardy | 12 Trippier | 13 Butland | 14 Welbeck | 15 Cahill | 16 Jones | 17 Delph | 18 Young | 19 Rashford | 20 Alli | 21 Loftus-Cheek | 22 Alexander-Arnold | 23 Pope | Valmentaja Southgate
1 Pickford | 2 Walker | 3 Shaw | 4 Rice | 5 Stones | 6 Maguire | 7 Grealish | 8 J. Henderson | 9 Kane | 10 Sterling | 11 Rashford | 12 Trippier | 13 D. Henderson / Ramsdale | 14 Phillips | 15 Mings | 16 Coady | 17 Sancho | 18 Calvert-Lewin | 19 Mount | 20 Foden | 21 Chilwell | 22 White | 23 Johnstone | 24 James | 25 Saka | 26 Bellingham | Valmentaja Southgate
1 Pickford | 2 Walker | 3 Shaw | 4 Rice | 5 Stones | 6 Maguire | 7 Grealish | 8 Henderson | 9 Kane | 10 Sterling | 11 Rashford | 12 Trippier | 13 Pope | 14 Phillips | 15 Dier | 16 Coady | 17 Saka | 18 Alexander-Arnold | 19 Mount | 20 Foden | 21 White | 22 Bellingham | 23 Ramsdale | 24 Wilson | 25 Maddison | 26 Gallagher | Valmentaja Southgate
1 Pickford | 2 Walker | 3 Shaw | 4 Rice | 5 Stones | 6 Guéhi | 7 Saka | 8 Alexander-Arnold | 9 Kane | 10 Bellingham | 11 Foden | 12 Trippier | 13 Ramsdale | 14 Konsa | 15 Dunk | 16 Gallagher | 17 Toney | 18 Gordon | 19 Watkins | 20 Bowen | 21 Eze | 22 Gomez | 23 Henderson | 24 Palmer | 25 Wharton | 26 Mainoo | Valmentaja Southgate
1 Pickford | 2 Konsa | 3 O’Reilly | 4 Rice | 5 Stones | 6 Guéhi | 7 Saka | 8 Anderson | 9 Kane | 10 Bellingham | 11 Rashford | 12 Chalobah | 13 D. Henderson | 14 J. Henderson | 15 Burn | 16 Mainoo | 17 Rogers | 18 Gordon | 19 Watkins | 20 Madueke | 21 Eze | 22 Toney | 23 Trafford | 24 James | 25 Spence | 26 Quansah | Valmentaja Tuchel
1968: Eusébio • 1969: Petăr Žekov • 1970: Gerd Müller • 1971: Josip Skoblar • 1972: Gerd Müller • 1973: Eusébio • 1974: Héctor Yazalde • 1975: Dudu Georgescu • 1976: Sotiris Kaiafas • 1977: Dudu Georgescu • 1978: Hans Krankl • 1979: Kees Kist • 1980: Erwin Vandenbergh • 1981: Georgi Slavkov • 1982: Wim Kieft • 1983: Fernando Gomes • 1984: Ian Rush • 1985: Fernando Gomes • 1986: Marco van Basten • 1987: Rodion Cămătaru & Toni Polster • 1988: Tanju Çolak • 1989: Dorin Mateuț • 1990: Hugo Sánchez & Hristo Stoitškov • 1997: Ronaldo • 1998: Níkos Machlás • 1999: Mário Jardel • 2000: Kevin Phillips • 2001: Henrik Larsson • 2002: Mário Jardel • 2003: Roy Makaay • 2004: Thierry Henry • 2005: Thierry Henry & Diego Forlán • 2006: Luca Toni • 2007: Francesco Totti • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Diego Forlán • 2010: Lionel Messi • 2011: Cristiano Ronaldo • 2012: Lionel Messi • 2013: Lionel Messi • 2014: Cristiano Ronaldo / Luis Suárez • 2015: Cristiano Ronaldo • 2016: Luis Suárez • 2017: Lionel Messi • 2018: Lionel Messi • 2019: Lionel Messi • 2020: Ciro Immobile • 2021: Robert Lewandowski • 2022: Robert Lewandowski • 2023: Erling Haaland • 2024: Harry Kane
1993: Teddy Sheringham • 1994: Andy Cole • 1995: Alan Shearer • 1996: Alan Shearer • 1997: Alan Shearer • 1998: Chris Sutton, Dion Dublin, Michael Owen • 1999: Michael Owen, Dwight Yorke, Jimmy Floyd Hasselbaink • 2000: Kevin Phillips • 2001: Jimmy Floyd Hasselbaink • 2002: Thierry Henry • 2003: Ruud van Nistelrooy • 2004: Thierry Henry • 2005: Thierry Henry • 2006: Thierry Henry • 2007: Didier Drogba • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Nicolas Anelka • 2010: Didier Drogba • 2011: Carlos Tévez, Dimităr Berbatov • 2012: Robin van Persie • 2013: Robin van Persie • 2014: Luis Suárez • 2015: Sergio Agüero • 2016: Harry Kane • 2017: Harry Kane • 2018: Mohamed Salah • 2019: Pierre-Emerick Aubameyang, Sadio Mané, Mohamed Salah • 2020: Jamie Vardy • 2021: Harry Kane • 2022: Mohamed Salah, Son Heung-min • 2023: Erling Braut Haaland • 2024: Erling Braut Haaland • 2025: Mohamed Salah
1964: Seeler • 1965: Brunnenmeier • 1966: Emmerich • 1967: Emmerich & G. Müller • 1968: Löhr • 1969: G. Müller • 1970: G. Müller • 1971: Kobluhn • 1972: G. Müller • 1973: G. Müller • 1974: Heynckes & G. Müller • 1975: Heynckes • 1976: Fischer • 1977: D. Müller • 1978: D. Müller & G. Müller • 1979: K. Allofs • 1980: Rummenigge • 1981: Rummenigge • 1982: Hrubesch • 1983: Völler • 1984: Rummenigge • 1985: K. Allofs • 1986: Kuntz • 1987: Rahn • 1988: Klinsmann • 1989: T. Allofs & Wohlfarth • 1990: Andersen • 1991: Wohlfarth • 1992: Walter • 1993: Kirsten & Yeboah • 1994: Kuntz & Yeboah • 1995: Basler & Herrlich • 1996: Bobic • 1997: Kirsten • 1998: Kirsten • 1999: Preetz • 2000: Max • 2001: Barbarez & Sand • 2002: Amoroso & Max • 2003: Christiansen & Élber • 2004: Aílton • 2005: Mintál • 2006: Klose • 2007: Gekas • 2008: Toni • 2009: Grafite • 2010: Džeko • 2011: Gómez • 2012: Huntelaar • 2013: Kießling • 2014: Lewandowski • 2015: Meier • 2016: Lewandowski • 2017: Aubameyang • 2018: Lewandowski • 2019: Lewandowski • 2020: Lewandowski • 2021: Lewandowski • 2022: Lewandowski • 2023: Füllkrug & Nkunku • 2024: Kane • 2025: Kane • 2026: Kane