Harry Mildh (3. toukokuuta 1931 Kouvola – 24. syyskuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen työmarkkina- ja yritysjohtaja, koulutukseltaan juristi. Hän sai vuonna 1990 pääkonsulin arvonimen.
Mildh työskenteli 1957–1968 Suomen Työnantajain Keskusliitossa (STK) ja siirtyi sitten Nokia-yhtiöön PR-asiantuntijaksi apulaisjohtajan nimikkeellä. 1970-luvun taitteessa Mildh yleni Nokian hallintojohtajaksi ja vuonna 1974 varatoimitusjohtajaksi, jonka vastuulla olivat henkilöstöhallinto, työmarkkina-asiat ja muut yhteiskuntasuhteet. 1990-luvun vaihteessa hänestä tuli Nokian vanhan perusteollisuuden toimitusjohtaja, tavoitteenaan luopua muun muassa kaapeli- ja paperiteollisuudesta yhtiön uuden elektroniikkastrategian hyväksi.
Helsingin Sanomien muistokirjoituksessa Lauri Helve kirjoitti Mildhin olleen keskeisesti luomassa suomalaisen liike-elämän lobbauskulttuuria, suurimpina saavutuksina yksityisen teollisuuden omistama Olkiluodon ydinvoimalaitos ja metsäteollisuusyritysten suostuttelu mukaan vuonna 1976 perustettuun Teollisuuden Keskusliittoon. Aarno Laitinen muisteli Mildhin sanoneen 1970-luvulla julkisesti, ettei niin vähäpätöistä virkamiestä olekaan, etteikö häntä kannattaisi lahjoa. Nokian johtajiin itsekin kuulunut Kalle Isokallio kirjoitti Mildhistä vuonna 2008: ”Harryn ohje oli, että korruptio pitää aloittaa hyvissä ajoin ennen kuin palveluksia tarvitaan. Pitkään jatkuva korruptio turruttaa vastaanottajan uskomaan, ettei kyseessä ole korruptio, vaan ystävyys.”
Mildh oli Nokian edustajana Työnantajien yleisen ryhmän hallituksessa muun muassa puheenjohtajana ja STK:n varapuheenjohtajana.
Jäätyään Nokiasta eläkkeelle Mildh toimi konsulttina ABB:lle ja Airbusille.