
Haskell Wexler (6. helmikuuta 1922 Chicago, Yhdysvallat – 27. joulukuuta 2015 Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen elokuvaaja ja dokumenttien tekijä.
Wexler sai 16-millisen kameran käyttöönsä jo teini-ikäisenä. Hän kuvasi varakkaan ja vapaamielisen perheensä lomamatkoilla myös paikallisia ilmiöitä, kuten fasisteja Italiassa. Toisessa maailmansodassa Wexler palveli kauppalaivastossa. Hän sai palkinnon urhoollisuudesta pelastaessaan tovereitaan, kun torpedo upotti heidän laivansa.
Wexler kuvasi sekä näytelmäelokuvia että teollisuuselokuvia, mainoksia ja poliittisia dokumentteja. Vaikka hän oli värisokea, se ei estänyt häntä kuvaamasta värielokuvia yhtä hyvin kuin mustavalkoisiakin. Wexler oli kekseliäs kuvaaja, jota ensin mollattiin ja myöhemmin matkittiin. Hän oli ensimmäisiä Hollywood-kuvaajia, joka käytti käsivarakameraa ja jaettua kuva-alaa.
Wexlerin ensimmäinen pitkä näytelmäelokuvatyönsä oli Irvin Kershnerin ohjaama Stakeout on Dope Street (1958). Tunnettuja kuvaustöitä ovat lisäksi esimerkiksi Elia Kazanin America America (1963), Mike Nicholsin Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1966), Norman Jewisonin Yön kuumuudessa (1967) ja John Saylesin Matewan – kuoleman kaivos (1987).
Wexler hoiti loppuun Terrence Malickin elokuvan Onnellisten aika kuvaukset Néstor Almendrosin jouduttua lähtemään toisen elokuvan pariin. Almendros palkittiin elokuvasta Oscarilla.
Wexler oli myös näkemyksissään omapäinen kuvaaja, mikä johti muun muassa Bill Butlerin ottamiseen hänen tilalleen Miloš Formanin elokuvan Yksi lensi yli käenpesän kuvausten loppupuolella.
Uransa loppupuolella Wexler kuvasi useita idependent-ohjaaja John Saylesin elokuvia. Hän myös jatkoi dokumenttien tekemistä uransa loppuun asti.
Lähde: Haskell Wexler - IMDbtarvitaan parempi lähde