Heikki Jalmari Koivula (24. marraskuuta 1887 Punkalaidun – 5. heinäkuuta 1947) oli suomalainen toimittaja, kanslianeuvos ja valtioneuvoston kirjapainon ja julkaisuvaraston johtaja.
Heikki Koivulan vanhemmat olivat torppari Juho Koivula ja Ida Karoliina Heikintytär. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 Tampereen reaalilyseosta ja opiskeli sitten jonkin aikaa Helsingin yliopistossa.
Koivula oli aluksi Tampereen Sanomat -lehden avustajana ja sitten useita vuosia Keski-Suomi-lehden toimitussihteerinä Jyväskylässä. Hän oli Tampereen Sanomain toimitussihteerinä 1914–1918 ja sen jälkeen Itä-Suomen uutistoimiston palkallisasiamiehenä Tampereella. Koivula oli sitten lyhyen ajan Satakunnan Lehden toimitussihteerinä Porissa kunnes hän tuli vuonna 1920 Suomen Tietotoimiston palvelukseen Helsinkiin. Hän oli pääasiassa eduskuntaselostajana, kokousselostajana ja haastattelijana ja lisäksi tämän toimen ohella vuodesta 1923 eduskunnassa virkaatekevänä yleistulkkina ja vuodesta 1928 vakinaisena yleistulkkina. Koivula oli eduskunnan painatustöiden kanslian apulaispäällikkönä 1924–1934 ja vuodesta 1934 valtioneuvoston julkaisuvaraston johtajana.
Koivula oli alkuaan mukana nuorisoseuratyössä ja nuorsuomalaisen puolueen toiminnassa. Jyväskylässä asuessaan hän toimi raatimiehenä ja Helsingissä asuessaan hän oli keskeisesti mukana Henkisen Työn Yhtymän ja Täyskiellottoman kansanraittiuden edistämisliiton työssä. Hän oli Nuorsuomalaisen Sanomalehtimiesyhdistyksen jäsenenä yhdistyksen perustamisesta saakka ja oli yhdistyksen johtokunnan jäsenenä vuodesta 1927. Suomen Sanomalehtimiesten Liiton hallituksen jäsenenä ja sihteerinä Koivula oli liiton perustamisesta 1921 lähtien. Hän oli avaamassa yhteyksiä kansainväliseen F. I. J. -lehtimiesjärjestöön. Koivula sai kanslianeuvoksen arvon vuonna 1946.