Helmer Winter (12. heinäkuuta 1895 Uusikaupunki – 17. tammikuuta 1963) oli suomalainen kieltenopettaja, suomentaja, paikallishistorian tutkija ja bibliofiili.
Winterin vanhemmat olivat kollegiasessori, kirjakauppias Herman Alfred Winter ja opettaja Aleksandra (Sanni) Gustava Berglund. Hän pääsi ylioppilaaksi 1913 ja opiskeli pohjoismaisia kieliä valmistuen filosofian kandidaatiksi 1919.
Winter toimi Uudenkaupungin yhteislyseossa ruotsin ja suomen opettajana 1919–1930, ruotsinkielen vanhempana lehtorina 1930–1933 ja v.a. rehtorina 1930–1931 sekä vararehtorina 1931–1933. Hän oli myös ruotsin kielen opettajana Uudenkaupungin kansalaisopistossa 1919–1924 ja Uudenkaupungin kulttuurihistoriallisen museon intendenttinä 1925–1933. Turkuun siirryttyään Winter oli 1933–1951 suomenkielen vanhempana lehtorina Turun ruotsalaisessa klassillisessa lyseossa sekä Turun kaupungin kauppakoulun ruotsin kielen opettajana. Viimeksi hän oli ennen eläkkeelle jäämistään ruotsinkielen vanhempana lehtorina Turun klassillisessa lyseossa vuosina 1951–1958.
Winter teki ruotsin kielen pienoissanakirjoja, käännöstehtäviä ja koulutekstejä. Hän suomensi Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin. Winter laati myös Uudenkaupungin historiaa käsitteleviä tutkielmia ja artikkeleita.
Winter keräsi Uusikaupunki-aiheista kirjallisuutta ja kasvatusopillista kirjallisuutta. Winterin kirjakokoelmia, käsikirjoituksia ja muuta arkistoaineistoa on nykyisin Uudenkaupungin kirjastossa, Turun maakunta-arkistossa, Jyväskylän yliopistossa ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.
Helmer Winter oli naimisissa Aili Synnöve Malisen (1897–1966) kanssa. Heillä oli kolme poikaa, joista Lauri Winter julkaisi muun muassa runoja.