Leeni Vesterinen

Madlena (Leeni) Ploompuu-Vesterinen (7. maaliskuuta 1886 Kuusalu, Viro – 3. joulukuuta 1972 Helsinki) oli virolais-suomalainen kääntäjä, kirjailija, opettaja ja johtaja sekä suomalais-virolaisen heimoyhteistyön aktiivitoimija.

Vesterisen puoliso oli ylimetsänhoitaja Emil Vesterinen.

Mentyään naimisiin 1911 konsuli Emil Vesterisen kanssa Leeni Vesterinen asettui asumaan Suomeen, jossa hän sen jälkeen työskenteli suomalais-virolaisten suhteiden hyväksi ja otti osaa myös muihin julkisiin harrastuksiin, kuten helmotyöhön sekä raittius- ja naisasiaan. Hän tuli ylioppilaaksi 1906 ja suoritti opettajakandidaattitutkinnon 1911. Samana vuonna hän tuli Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton sihteeriksi ja Pohjantähti-lehden toimitussihteeriksi. Toimittuaan joitain vuosia Viron Suomen lähetystön ja Koteja Kodittomille Lapsille-yhdistyksen palveluksessa hänestä tuli 1928 Eestitoimiston johtaja ja samasta vuodesta lähtien hän oli Suomalaisuuden Liiton sukukansaosaston sihteerinä. Leeni Vesterinen julkaisi sanakirjoja, toimi vironkielen opettajana ja kirjoitti sanomalehtiin Viron kulttuurielämää koskevia kirjoituksia.

Teokset

Käännökset

Lähteet

  1. ↑ Hietaniemen uurnalehto, kortteli 5, rivi 15, hauta 238
  2. ↑ Ploompuu-Vesterinen, Leeni,[vanhentunut linkki] Kansalliskirjato 6.12.2020
  3. ↑ Riikka Korppi-Tommola, Suomen ja Viron kulttuurisillalla: Ella Ilbakin Vvierailut Suomessa 1920- Ja 30-luvuilla, Ennen ja nyt. 15.12.2018
  4. 1 2 Leeni Vesterinen 50-vuotias, Helsingin Sanomat, 17.3.1936, nro 75, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 21.3.2026
  5. ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 963

Aiheesta muualla

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.