Mentyään naimisiin 1911 konsuli Emil Vesterisen kanssa Leeni Vesterinen asettui asumaan Suomeen, jossa hän sen jälkeen työskenteli suomalais-virolaisten suhteiden hyväksi ja otti osaa myös muihin julkisiin harrastuksiin, kuten helmotyöhön sekä raittius- ja naisasiaan. Hän tuli ylioppilaaksi 1906 ja suoritti opettajakandidaattitutkinnon 1911. Samana vuonna hän tuli Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton sihteeriksi ja Pohjantähti-lehden toimitussihteeriksi. Toimittuaan joitain vuosia Viron Suomen lähetystön ja Koteja Kodittomille Lapsille-yhdistyksen palveluksessa hänestä tuli 1928 Eestitoimiston johtaja ja samasta vuodesta lähtien hän oli Suomalaisuuden Liiton sukukansaosaston sihteerinä. Leeni Vesterinen julkaisi sanakirjoja, toimi vironkielen opettajana ja kirjoitti sanomalehtiin Viron kulttuurielämää koskevia kirjoituksia.
Teokset
Ploompuu-Vesterinen, Hoidke perekonna kodukollet alkoholi eest! ja Mispärast oleme karsklased?, Leeni, Sõnavara kirjastus 1925
Eesti lugemik: näytteitä kirjallisuudesta; tekijät Leeni Vesterinen, Helmer Winter; avustajina Eeva Niinivaara ja Henno Jänes. 2. uusittu painos Otava 1960
Emilie Rosalie Mäkinen (kirjoittaja), Helje Horila (suomentaja, toimittaja), Leeni Ploompuu-Vesterinen (haastateltava), Leenikene: Leeni Ploompuu-Vesterinen (1886-1972). Osa I, Kirjeenvaihto- ja haastatteluelämäkerta vuosilta 1886-1909, 2019
Käännökset
Väinö Kataja, Kroonutorpar: kirjeldus kiwistikust (Kruununtorppari), kirjaniku loaga eestistanud Eduard Wirgo ja Leeni Ploompuu, Maa 1912
Vilho Reima Kodu on rahva süda, käännös viron kielelle Leeni Ploompuu-Vesterinen, 1922
Vilho Reima, Sõnakuulmise kool, käännös viron kielelle Leeni Ploompuu-Vesterinen, Eesti karskusseltside kesktoimkonna kirjastus 1922
Vilho Reima, Mäng kasvatusvahendina, käännös viron kielelle Leeni Ploompuu-Vesterinen, 1922