Madlena (Leeni) Ploompuu-Vesterinen (7. maaliskuuta 1886 Kuusalu, Viro – 3. joulukuuta 1972 Helsinki) oli virolais-suomalainen kääntäjä, kirjailija, opettaja ja johtaja sekä suomalais-virolaisen heimoyhteistyön aktiivitoimija.
Vesterisen puoliso oli ylimetsänhoitaja Emil Vesterinen.
Mentyään naimisiin 1911 konsuli Emil Vesterisen kanssa Leeni Vesterinen asettui asumaan Suomeen, jossa hän sen jälkeen työskenteli suomalais-virolaisten suhteiden hyväksi ja otti osaa myös muihin julkisiin harrastuksiin, kuten helmotyöhön sekä raittius- ja naisasiaan. Hän tuli ylioppilaaksi 1906 ja suoritti opettajakandidaattitutkinnon 1911. Samana vuonna hän tuli Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton sihteeriksi ja Pohjantähti-lehden toimitussihteeriksi. Toimittuaan joitain vuosia Viron Suomen lähetystön ja Koteja Kodittomille Lapsille-yhdistyksen palveluksessa hänestä tuli 1928 Eestitoimiston johtaja ja samasta vuodesta lähtien hän oli Suomalaisuuden Liiton sukukansaosaston sihteerinä. Leeni Vesterinen julkaisi sanakirjoja, toimi vironkielen opettajana ja kirjoitti sanomalehtiin Viron kulttuurielämää koskevia kirjoituksia.