| Herman Bavinck | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. joulukuuta 1854 Hoogeveen, Alankomaat |
| Kuollut | 29. heinäkuuta 1921 (66 vuotta) Amsterdam, Alankomaat |
| Kansalaisuus | hollantilainen |
| Ammatti | teologi, professori |
| Puoliso | Johanna A. Schippers |
| Muut tiedot | |
| Uskonto | kristinusko |
| Tunnustuskunta | reformoitu kirkko |
Herman Bavinck (13. joulukuuta 1854 – 29. heinäkuuta 1921) oli alankomaalainen reformoitu teologi ja uuskalvinismin johtavia edustajia. Hän vaikutti Abraham Kuyperin ohella Alankomaiden reformoidussa kirkossa ja sen Pohjois-Amerikan reformoituihin kirkkoihin ulottuneessa perinteessä. Bavinck tunnetaan erityisesti neliosaisesta teoksestaan Gereformeerde Dogmatiek.
Bavinck suoritti teologian tohtorintutkinnon Leidenin yliopistossa vuonna 1880. Hän toimi Kampenin teologisen seminaarin professorina vuosina 1882–1902. Tämän jälkeen hän siirtyi Amsterdamin vapaaseen yliopistoon, jossa hän työskenteli professorina vuosina 1902–1920.
Bavinck oli yhdessä Abraham Kuyperin kanssa Alankomaiden uuskalvinistisen liikkeen keskeinen edustaja. Liike vaikutti sekä Alankomaiden reformoidussa kirkossa että Pohjois-Amerikan reformoiduissa kirkoissa.
Bavinck pyrki teologisessa ajattelussaan säilyttämään yhteyden reformoituun oppiperinteeseen ja samalla ottamaan huomioon 1800-luvun kehityksen. Hän erosi Kuyperista siinä, että hän suhtautui maltillisemmin aikansa teologisiin ja filosofisiin vastakkainasetteluihin. Hänen lähestymistapaansa luonnehtivat sovitteleva tyyli ja halu ymmärtää erilaisia näkökulmia.
Bavinck käsitteli kirjoituksissaan myös kasvatukseen ja etiikkaan liittyviä kysymyksiä, kuten perhettä, naisten asemaa ja sotaa. Hän pyrki soveltamaan reformoidun teologian periaatteita näihin aiheisiin.
Bavinckin ajattelun keskeinen piirre oli pyrkimys uudistaa aikansa teologiaa oman teologisen perinteensä pohjalta. Hän ei pitänyt uudistumista perinteen hylkäämisenä, vaan pyrki käyttämään sen voimavaroja aikansa kysymysten käsittelemiseen.
Bavinck suhtautui kriittisesti sellaiseen teologiaan, jossa Jumala esitettiin ensisijaisesti ihmisen uskonnollisen kokemuksen tai inhimillisen ajattelun lähtökohdista. Hän korosti Jumalan asemaa luomakunnan alkuperänä ja ylläpitäjänä.
Bavinck arvosteli käsityksiä, joissa Jumala erotettiin liian jyrkästi luomakunnasta tai joissa Jumalan toiminta ymmärrettiin vain yksittäisinä puuttumisina maailman tapahtumiin. Hänen mukaansa Jumalan suhde luomakuntaan oli jatkuva, eikä Jumalan toiminta rajoittunut poikkeuksellisiin tapahtumiin.
Bavinck piti Jumalan ja luomakunnan välistä suhdetta tärkeänä teologisena kysymyksenä. Hänen ajattelussaan korostui käsitys Jumalasta kaiken olemassaolon perustana sekä luomakunnan riippuvuudesta Jumalasta.
Bavinckin pääteos on neliosainen Gereformeerde Dogmatiek (Reformoitu dogmatiikka), joka julkaistiin vuosina 1895–1901. Teos tunnetaan englanniksi nimellä Reformed Dogmatics, ja sen neljä osaa muodostavat laajan reformoidun systemaattisen teologian esityksen.
Bavinck julkaisi myös kasvatusta, etiikkaa ja yhteiskunnallisia kysymyksiä käsitteleviä kirjoituksia. Näissä hän tarkasteli muun muassa perheeseen, naisten asemaan ja sotaan liittyviä aiheita.
Bavinckin teologia vaikutti merkittävästi Alankomaiden uuskalvinismiin ja reformoidun teologian kehitykseen. Hänen työnsä merkitys ulottui myös Pohjois-Amerikan reformoituihin kirkkoihin. Bavinckin teologista ajattelua luonnehtivat laaja oppineisuus sekä kiinnostus teologian ja filosofian väliseen suhteeseen.