Hoysala oli mahtava eteläintialainen valtakunta, joka hallitsi nykyistä Karnatakan osavaltiota vuosina 1040–1346. Valtakunnan pääkaupunki oli aluksi Belurissa, myöhemmin Halebidussa.
Hoysalan hallitsijat olivat lähtöisin Karnatakan vuoristoisilta seuduilta. He käyttivät hyväkseen Länsi-Chalukyan ja Kalachurin kuningaskuntien välistä sotaa ja laajensivat valta-aluettaan Karnatakaan ja Kaverijoen pohjoispuolelle nykyisen Tamil Nadun alueelle. 1200-luvun alussa he hallitsivat pääosaa nykyisestä Karnatakasta, osia Tamil Nadusta ja Andhra Pradeshin länsiosia Deccanin ylängöllä.
Hoysalan valtakausi oli tärkeää aikaa kuvataiteiden, arkkitehtuurin ja uskonnon kehittymiselle Etelä-Intiassa. Nykyisin Hoysalat muistetaan ennen kaikkea temppeliarkkitehtuuristaan. Yksi tunnetuimmista on Somnathpurin temppeli, joka on rakennettu vuonna 1260. Temppeleitä on säilynyt yli sata. Hallitsevat uskonnot olivat jainalaisuus ja vaishnavismi eli vishnulaisuus, eräs hindulaisuuden pääsuuntauksista. Kuningas Vishnuvardhana rakennutti useita temppeleitä osoittaakseen taloudellista ja sotilaallista riippumattomuuttaan. Kaiken kaikkiaan Hoysalan valtiaat rakennuttivat noin 1500 temppeliä. Kannadaa ja sanskriittia käytettiin molempia kirjallisuuden kielinä.
Hoysalan talous perustui maanviljelyyn. Viljelymaat oli organisoitu kaksitasoiseen feodaalijärjestelmään. Valtion kustannuksella rakennutettiin tekoaltaita kastelua varten, sekä kattava tieverkosto.