| Hugo Vainio | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. joulukuuta 1910 Riihimäki, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 7. lokakuuta 1987 (76 vuotta) Helsinki, Suomi |
| Kansalaisuus |  Suomi |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 186 cm |
| Laji | keihäänheitto |
| Seura | Helsingin Kisa-Veikot (-1931) ja (1945-) Kenttäurheilijat, Helsinki (1932-1944) |
| Kilpauran kesto | 1930–1949 |
| Saavutukset | |
| Ennätykset | Keihäänheitto: 72,39 (1939) 3-loikka: 13.52 (1940) |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi | |||
| Miesten yleisurheilu | |||
| Intern. University Games | |||
 Kultaa | Monte Carlo 1939 | keihäänheitto | |
Hugo Vilhelm Vainio (26. joulukuuta 1910 Riihimäki – 7. lokakuuta 1987) oli suomalainen juristi ja nuoruudessaan SM-mitaleja saavuttanut keihäänheittäjä. Vuonna 1939 hän voitti lajissa akateemisen maailmanmestaruuden.
Hugo Vainion kilpailu-ura HKV:n väreissä alkoi 1930-luvulla. Hän sijoittui hopealle Kalevan kisoissa 1936 tuloksella 67,87 m ja pronssille Kalevan kisoissa 1935 tuloksella 66,97 m ja Kalevan kisoissa 1942 tuloksella 64,94 m. Hänellä on kolme maaotteluedustusta. Hän heitti ennätyksensä 72,39 m syyskuussa 1939 Helsingissä. Vuoden 1939 maailmantilastossa hän oli viides, vuosina 1935 ja 1940 kuudes, 1938 seitsemäs, 1942 kahdeksas ja 1936 kymmenes. Hän ei saanut arvokisaedustuksia, koska ei katsastuskilpailuissa päässyt kolmen parhaan joukkoon.
Hugo Vainio opiskeli lakia Helsingin yliopistossa ja suoritti vuonna 1941 ylemmän oikeustutkinnon. Oikeustieteen lisensiaatti-tutkinon hän suoritti vuonna 1967 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1945. Vainio toimi 1950-luvulta vuoteen 1987 Korkeimmassa oikeudessa, viimeksi kansliapäälikkönä ja esittelijäneuvoksena. Helsingin raastuvanoikeuden jäsen hän oli vuosina 1972-1980. Vuodesta 1981 hän toimi asianajajana Helsingissä.