| Hunajaopas | |
|---|---|
Hunajaopas (Indicator indicator) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryota |
| Kunta: | Metazoa |
| Yläpääjakso: | Chordata |
| Luokka: | Aves |
| Lohko: | Piciformes |
| Heimo: | Indicatoridae |
| Suku: | Indicator |
| Alalaji: | I. indicator |
Hunajaopas (Indicator indicator) on tikkalintujen lahkoon ja hunajaoppaiden heimoon kuuluva lintulaji.
Hunajaopas elää laajasti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, pois lukien Namibian, Botswanan ja Etelä-Afrikan lounaisosat. Se on laajimmalle levinnyt laji hunajaoppaiden heimossa, ja sen uhanalaisuusluokitus on elinkelpoinen.
Hunajaopas suosii avoimia alueita, kuten savanneja, pensasmaita, metsien reuna-alueita ja jokien varsia. Se esiintyy korkeintaan 3 000 metrin korkeudessa, mutta tavallisimmin alle 2 000 metrissä. Elinympäristöt ovat usein ravinteikkaita ja tarjoavat sekä hyönteisten että lintujen pesiä, joita se käyttää hyväkseen. Hunajaopas on usein huomaamaton, mutta se saattaa paljastaa itsensä tunnistettavalla, kaksisävelisellä kutsuäänellä: “VIC-tor, VIC-tor, VIC-tor”.
Koiraat ovat noin 20 cm pitkiä, painavat keskimäärin 48,9 g ja niillä on vaaleanpunainen nokka, musta kurkku ja lähes valkoinen rinta. Naaraat ovat ruskeanharmaita ja niiltä puuttuu koiraan erityiset värit. Poikaset ovat keltaisen, ruskean ja oliivin sävyisiä. Aikuisen höyhenpeite kehittyy noin kahdeksassa kuukaudessa.
Hunajaopas on pesäloinen: naaras munii munansa muiden lintujen pesiin ja puhkaisee isäntälintujen munat. Kuoriuduttuaan poikanen tappaa mahdolliset muut poikaset. Koiraat eivät osallistu jälkeläisten hoitoon. Pesimäaika on syys–lokakuussa, ja naaras munii kauden aikana 4–8 munaa. Poikaset ovat lentokykyisiä 30–40 päivän ikäisinä ja saavuttavat sukukypsyyden vuoden iässä. Luonnossa hunajaoppaan tiedetään elävän jopa 12-vuotiaaksi.
Hunajaopas on päiväaktiivinen ja liikkuu pääasiassa yksin. Sen englanninkielinen nimi ”Greater Honeyguide” ja tieteellinen nimi viittaavat sen ainutlaatuiseen tapaan ohjata ihmisiä ja muita eläimiä mehiläispesille ääntelemällä ja esittelemällä valkoista pyrstöään. Se hyödyntää mehiläispesien sisältämiä vahavarastoja ja toukkia ravinnokseen. Vaikka se ei puolusta omaa elinalueitaan, se saattaa puolustaa isäntälintujen pesiä kilpailijoilta.