Huvikeskus Apollo oli Helsingissä Eteläesplanadi 10:ssa Apollon talossa vuosina 1910–1917 toiminut valokuvaaja ja liikemies K. E. Ståhlbergin perustama ja omistama elokuva-, operetti- ja revyyteatteri, ravintola, kahvila ja hotelli. Ståhlbergin yhtiö osti talon tontin 1908, purki paikalla sijainneen 1870-luvulta peräisin olleen kaksikerroksisen puutalon ja arkkitehti Onni Tarjanteen suunnittelema viisikerroksinen harmaagraniittinen jugendtyylinen Apollon talo valmistui 1910. Talon pohjakerroksessa oli ravintola ja kaksiosainen teatterisali, joihin oli omat sisäänkäyntinsä. Ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa sijaitsivat teatteri- ja ravintolatilat. Ståhlbergin perheen asunto oli talon 4. kerroksessa ja Karl Emil Ståhlbergin Atelier Apollo valokuvausateljee 5. kerroksessa.
Laaatuelokuvia esittänyt elokuvateatteri avattiin talossa keväällä 1910, mutta kiristyneen kilpailun takia elokuvien esittäminen päättyi jo seuraavana vuonna. Keväällä 1911 teatterissa alettiin esittää operetteja ja samalla avattiin talossa ravintola ja toisessa kerroksessa hotelli. K. E. Ståhlberg vastasi teatteritoiminnasta ja esiintyjien hankkimisesta ja hänen vaimonsa Sonja vastasi hotellista ja ravintolasta sekä konttoritöistä. Apollossa vieraili monia ruotsalaisia tähtiä kuten ohjaaja, teatteripedagogi näyttelijä ja laulaja Anna Hofman-Uddgren (1868–1947). Keväällä 1912 Apollossa esitettiin Faust-revyyparodia Faust tahi Hiisi Helsingissä, jonka päätähti oli Hulda Malmström (1874–1928). Sen esinäytöksenä oli Ståhlbergin ohjaama ja kuvaama farssielokuva Margaretaa ajetaan takaa, joka kuvattiin Helsingin keskustassa 12. maaliskuuta 1912. Omien tuottamiensa esitysten ohella Stahlberg vuokrasi Apollon teatteria kiertäville operettiseurueille. Nämä seurueet tulivat tavallisesti Ruotsista ja Apollo-teatterissa esitettiinkin ruotsalaisia revyyfarsseja Helsingin oloihin sopeutettuina. Teatterissa oli paljon ulkomaalaisia esiintyjiä, etenkin ruotsalaisia ja tanskalaisia. Monet heistä poikkesivat Helsinkiin ennenkuin jatkoivat matkaansa Pietariin. Kotimaista tuotantoa oli muun muassa Bror Bergerin kaksinäytöksinen operetti Bobbeli Bobb, jossa Berger esitti itse pääosaa. Elokuvanäytännöt jatkuivat myös teatterissa, mutta esityksiin kuului myös imitaattoreita, taikureita ja balettia. Uusi muotitanssi tango kuului myös ohjelmaan ja Apollossa pidettiin tangomatineoita, joissa tanssijana ja tanssinumeroiden ohjaajana oli Dorita Lazaron taiteiljanimeä käyttänyt tanskalaisen kulissitaiteilijan puoliso Dorothea Knudsen, syntyjään Larsen.
Kesällä 1914 Apollon teatteri oli kiinni ja sen esiintyjät esiintyivät uudella kesänäyttämöllä Lauttasaaressa. Ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen elokuun alussa 1914 sai jatkut ulkomaiset esiintyjät poistumaan Suomesta, mutta koska Helsinki välttyi sotatoimilta teatterin toiminta pääsi jatkumaan. Sensuuri kielsi teatterissa esitetyn Emmerich Kálmánin operetin En höstmanöver (Syysmanööverit) esittämisen kahden näytöksen jälkeen, koska operetissa kuvattiin venäläinen sotilas naurettavassa valossa. Vuoden 1915 alusta huvitilaisuuksille määrättiin 10 prosentin sotavero, joka perittiin pääsylippujen hinnasta.
Apollo-teatterissa oli esityksiä sekä suomeksi että ruotsiksi. Teatterin suomenkielinen operettiosasto aloitti Pasi Jääskeläisen (1869–1920) johdolla Franz Lehárin operetilla Iloinen leski, josta tuli hyvin suosittu. Suomenkielisten operettien esittäminen päättyi kuitenkin jo ennen vappua 1915. Heinäkuussa 1915 talon hotellia laajennettiin 4. kerrokseen, johon tuli 17 uutta huonetta. Huoneiden sisustuksesta vastasi arkkitehti Nils Wasastjerna. Ravintolassa oli arkkitehti David Frölander-Ulfin suunnittelemien uudistustöiden jälkeen 250 paikkaa ja ravintolan yläkerrassa sijaitsi itämainen kabinetti.
Apollo teatterin uudenvuodenrevyy 1916 perustui kirjailija Runar Schildtin syksyllä 1915 ilmestyneeseen novelliin Asmodeus och de tretton själarna, josta Kalle Nyström teki hupailun nimellä Asmodei irrfärder eller Flugans gång på Espen. Revyy oli hyvin suosittu ja sitä esitettiin 20 kertaa. Maaliskuussa 1916 teatterin vetonaulana oli paljasjalkatanssija La Vivienne Pariisista. Poliisi kielsi pian nämä esitykset, ja tilalle otettiin Dorita Lazaro. Apollon teatterin ja ravintolan vakioasiakkaita olivat tähän aikaan tuhlaavaiset venäläiset upseerit, jotka tarjosivat esiintyjille samppanjaa ja kaviaaria sekä tilasivat primadonnille suuret määrät ruusuja.
Apollon viimeisellä esiintymiskaudella 1916-1917 balettinumeroista vastasi helsinkiläinen Bertha Corander (1864–1955) ja ohjaajana sekä operettitähtenä oli ruotsalainen Elna Gistedt (1895–1982). Apollossa esitettiin tällöin suosittuja operetteja Lilla helgonet / Pikku pyhimys ja Mustalaisruhtinatar, joissa molemmissa Gistedt oli pääosassa. Teatterin orkesteriin palkattu harpunsoittaja Lilly Kajanus (1885–1963) esiintyi myös ohjelmatauoilla ja talon ravintolassa. Keväällä 1917 Ståhlberg suunnitteli teatterin laajentamista ja hänen oli tarkoitus perustaa operettiteatteri Metropol. Elna Gistedt siirtyi kesäksi esiintymään Kaivohuoneelle ja sieltä Pietariin. Kesällä 1917 Stahlberg joutui kuitenkin pakotettuna myymään Apollon talon venäläisille matruuseille ja loppukesästä talossa avattiin venäläinen matruusikerho.
Suomen itsenäistymisen jälkeen Apollon talo tuli Suomen valtion omistukseen. Vuonna 1926 valtio myi rakennuksen Neuvostoliitolle, mutta osti sen takaisin vuonna 1934 Oy Alkoholiliike Ab:n käyttöön. Tämän jälkeen talossa tehtiin peruskorjaus ja sitä korotettiin kahdella kerroksella. Talon teatterit purettiin ja pohjakerrokseen rakennettiin ravintola. Rakennus oli puolustusvoimien käytössä ennen siirtymistään Suomen valtiolle vuonna 1946. Talossa tehtiin korjauksia 1961-1962 ja 1981-1984. Vuonna 1984 taloon muutti Oikeusministeriö. Vuonna 2004-2005 tehtiin uusi peruskorjaus ja talon tiloja muutettiin 2015–2016 monitilatoimistoksi. Vuonna 2025 Senaatti-kiinteistöt myi Apollon talon Alma Property Partnersin ja Cobbleyard Real Estaten perustamalle Kiinteistö Oy Alma Propco 2-yhtiölle 16 miljoonan euron hinnasta. Talo valmistuu uudistusten jälkeen toimistokäyttöön vuonna 2028.