Hydruntum

Hydruntum
Hydrus
Ὑδροῦς
Sijainti

Hydruntum
Koordinaatit 40°8′45″N, 18°29′27″E
Valtio Italia
Paikkakunta Otranto, Lecce, Apulia
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Valtakunta Rooman valtakunta
Alue Calabria, Regio II Apulia et Calabria, Italia

Hydruntum (lat.; m.kreik. Ὑδροῦς, Hydrūs) oli antiikin aikainen kaupunki Calabriassa Italiassa. Se on kehittynyt nykyiseksi Otranton kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.

Maantiede

Hydruntumin kaupunki sijaitsi Calabriassa Adrianmeren rannikolla Italian niemimaan itäisimmässä kohdassa. Näin se oli aivan Adrianmeren suulla ja kohdassa, josta oli lyhin matka meren yli Kreikan rannikolle. Tämä teki kaupungista merkittävän satamapaikan, sillä matka Kreikkaan oli sieltä lyhyempi kuin Brundisiumista.

Monet antiikin ajan maantieteilijät mainitsevat Hydruntumin ja sen sijainnin Adrianmeren suulla. Plinius vanhempi laski salmen leveyden Hydruntumista vastarannalle lähelle Apolloniaa olevan 50 roomalaista mailia eli noin 74 kilometriä, mikä on varsin tarkka luku. Tämä vastaa myös Strabonin väitettä, että etäisyys Hydruntumista Sasson saarelle lähellä Akrokeraunian niemimaata oli 400 stadionia.

Pieni Idro-joki, jonka hitaasti virtaavat vedet laskevat nykyisen Otranton satamaan, on ilmeisesti sama virta, jota antiikin aikana kutsuttiin Hydrukseksi. Tiedon tästä nimestä on säilyttänyt meille eräs Lucanuksen säe.

Historia

Hydruntumin tai Hydruksen varhaisesta historiasta tiedetään antiikin lähteistä vain vähän, mutta on arveltu, että se olisi ollut alun perin kreikkalainen kaupunki tai ainakin kreikkalaisten siirtokunta. Stefanos Byzantionlainen kertoo perinteen, jonka mukaan sen olisivat perustaneet kreetalaiset. Tämä tarina liittynee kuitenkin ennemmin myytteihin, jotka esittivät sallentinit ja messapit alkuperältään kreetalaisina, kuin historialliseen kreikkalaiseen siirtokuntaan.

Pseudo-Skylaks mainitsee ”Hydruksen sataman” kohdassa, jossa hän puhuu ainoastaan kreikkalaisista kaupungeista. Hän näyttää viittaavan siihen, ettei se ollut itsenäinen kaupunki, kuten Metapontion (lat. Metapontum) tai Taras (Tarentum), mutta muualla hän kutsuu sitä ”kaupungiksi Iapygian alueella” (πόλις ἐν τῇ Ἰαπυγίᾳ, polis en tē Iapygia). Näin ollen vaikuttaa erittäin todennäköiseltä, että tuohon aikaan Hydrus kuului Taraksen alaisuuteen. Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymejä Hydruntinus ja Hudrentinus, kreikaksi Hydrūntios (Ὑδρούντιος).

Hydruntumista ei kuulla mitään sen jälkeen, kun se muiden Messapian niemimaan alueiden tavoin tuli Rooman alaisuuteen. Brundisiumin nousu roomalaisena siirtokuntana ja satamapaikkana vähensivät epäilemättä Hydruntumin merkitystä. Jo vuonna 191 eaa. tiedetään kuitenkin, että Hydruntum oli yleinen maihinnousupaikka niille, jotka tulivat Kreikasta ja ylittivät meren Korkyralta. Tämä reitti oli todennäköisesti paljon käytetty, kun taas Brundisium oli yhteyspiste pohjoisemmaksi Apolloniaan ja Epeiroksen rannikolle. Cicero toteaa, että lyhin ylitys Italiasta vastarannikolle oli Hydruntumista, ja hän näyttääkin itse suosineen sitä Brundisiumin sijasta. Plinius taas sanoo, että vaikka Brundisiumin reitti oli pidempi, se oli turvallisempi. Plinius esittää erikoisen väitteen, että Pyrrhos olisi suunnitellut ponttonisiltaa Hydruntumin kohdalta Kreikkaan, ja että Marcus Terentius Varrolla olisi myöhemmin ollut sama ajatus merirosvoja vastaan käydyssä sodassa.

Strabon mainitsee Hydruntumin hänen aikanaan vain pieneksi paikaksi (πολίχνη, polikhnē); mutta näyttää siltä, että se kohosi keisarikaudella merkittäväksi municipiumiksi. ja kasvoi vähitellen merkitykseltään samaan aikaan kun Brundisium rappeutui. Neljännellä vuosisadalla siitä näyttää tulleen tavanomainen ylityspaikka Apolloniaan, Dyrrhakhioniin ja edelleen Konstantinopoliin; näin ollen kaikki reitit, joita itinerariumit kuvaavat Italian ja idän välillä, perustuvat siihen oletukseen, että matka kulki Hydruntumin kautta.

Sama tilanne jatkui myös Länsi-Rooman valtakunnan romahduksen jälkeen. Siksi Hydruntum sai huomattavan merkityksen Belisariuksen ja Narseen käymien goottisotien aikana. Se oli yksi Etelä-Italian viimeisistä kaupungeista, jotka pysyivät Bysantin hallussa, kunnes Bysantti menetti sen lopullisesti 1000-luvulla.

Rakennukset ja löydökset

Paikallinen historioitsija Antonio de Ferraris, joka tunnetaan nimellä Galateo, kuvaa vuoden 1480 turkkilaisvalloituksen aikaisen Otranton kaupungin sijainneen antiikin aikaisella linnavuorella, arxilla. Antiikin aikaisten muurien reitti voitiin vielä tuolloin selvästi erottaa, ja ne ympäröivät 11 stadionin kokoisen alueen, ja ne oli vahvistettu torneilla. Hän kuitenkin lisää, että ”kaikki tämä on nyt tasoitettu maan tasalle”.

Nykyisestä kaupungista on löydetty vain vähäisiä jäänteitä antiikin ajalta. Niihin lukeutuu muun muassa Via Trajanan (tai sen jatkeen) päällysteestä säilyneitä osia, joitakin marmoripylväitä sekä mosaiikkilattiaa nykyisessä katedraalissa. Pyhälle Nikolaokselle omistetun raunioituneen kirkon oletetaan sijaitsevan antiikin aikaisen temppelin paikalla.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Smith, William: ”Hydruntum”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. 1 2 Hydruntum/Hydrous Pleiades. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Hydruntum (Italia) 55 Otranto - Υδρούς ToposText. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)
  4. ↑ ”45 H4 Hydruntum/Hydrous”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699 (englanniksi)
  5. ↑ Cicero: Kirjeet Atticukselle (Epistulae ad Atticum) 15.2.1.
  6. ↑ Lucanus: Pharsalia 5.375.
  7. ↑ Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Βίεννος.
  8. ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 324. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1 (englanniksi)
  9. ↑ Pseudo-Skylaks: Periplus s. 5.14.
  10. ↑ Pseudo-Skylaks: Periplus s. 11.27.
  11. ↑ Livius: Rooman synty 36.21.
  12. ↑ Cicero: Kirjeet Atticukselle (Epistulae ad Atticum) 15.2.1, 16.6, Kirjeet ystäville (Epistulae ad familiares) 16.9; Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.16.1.
  13. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.16.1; Strabon: Geografika 6.281; Pomponius Mela: De situ orbis 2.4.7; Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.1.14.
  14. ↑ von Orelli, Johann Kaspar: Inscriptionum Latinarum selectarum 2570; Liber coloniarum s. 262.
  15. ↑ Itinerarium Antonini Augusti s. 115, 323, 329; Itinerarium maritimum s. 489; Itinerarium Burdigalense (Itinerarium Hierosolymitanum) s. 609.
  16. ↑ Prokopios: Vandaalisota (Bellum Vandalicum) 1.1, Goottisodat (De bellum Gothicum) 3.30 jne., jossa nimi on väärin kirjoitettu Δρυοῦς, Dryūs.