| IBM 5100 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Valmistaja | IBM | ||||||
| Julkaistu | 1975 | ||||||
| Valmistus lopetettu | 1982 | ||||||
| Paino | 25 kg | ||||||
|
|||||||
IBM Portable Computer Model 5100 oli IBM:n 9. syyskuuta 1975 julkistama minitietokone, joka oli IBM:n ensimmäinen tuotantoon asti päätynyt henkilökohtainen tietokone ja sen ensimmäinen kannettava tietokone. IBM 5100:aa saattoi luonnehtia henkilökohtaiseksi pöytätietokoneeksi kun 1960-luvulla vastaava tietokone olisi ollut kahden työpöydän kokoinen ja painanut puoli tonnia. Tietokoneessa oli samassa hieman tavallista kirjoituskonetta suuremmassa kotelossa näyttö, magneettinauha-asema ja näppäimistö. Erityisesti koneessa käytetty APL-kieli mahdollisti matriisilaskennan käytön.
Tietokone oli suunnattu ongelman ratkaisijoille johtaen korkeaan hintaan. Tietokone oli suunnattu insinööreille, analyytikoille, tilastotieteilijöille ja muille ongelmaratkaisijoille eikä yrityskäyttöön. Tietokoneen hinta oli 8 975 – 19 975 dollaria muistimäärästä (16, 32, 48 tai 64 kilotavua) riippuen ja ohjelmointikielestä riippuen (APL, BASIC tai molemmat).
APL-ohjelmointikielestä oli käytössä lähes sama APLSV versio kuin IBM S/370-sarjan suurkoneissa ja BASIC-tulkki oli sama kuin IBM System/3-minitietokoneissa käytetty. Mikrokoodilla totetutettu IBM S/370 ja System/3 emulointi mahdollisti näiden molempien ohjelmointikielien käytön IBM 5100:ssa. Kieliä ei käännetty suoraan laitteen omalle konekielelle, vaan APL käännettiin System/360 käskykannalle ja BASIC System/3:n käskykannalle.
QIC-nauha-aseman tallennuskapasiteetti oli 200 kilotavua eikä se ollut yhteensopiva muiden tietokonejärjestelmien kanssa.
Kolme vuotta julkaisun jälkeen 5100:lle julkaistiin seuraajamalli IBM 5110 helmikuussa 1978. 5110:sta oli kaksi versiota: Model 1 ja Model 2. 5110:ssa oli joko nauha-asema tai levykeasema (IBM 5114) ja sitä tarjottiin laajemmin teollisuuteen ja yrityksille kuin ongelmanratkaisijoille suunnattua 5100:aa.
IBM 5100:n ja 5110:n myynti päättyi maaliskuussa 1982. Samaan mallisarjaan julkaistiin myös IBM 5120.
Samassa mallisarjassa vuonna 1981 esitelty IBM 5150 tunnetaan paremmin IBM PC:n nimellä, mutta IBM 5100:aa ei käytetty pohjana sen kehittämisessä: IBM PC perustui IBM Datamasterin ratkaisuihin ja käytti mikroprosessoria.
Tietokoneen suoritin ei ollut mikroprosessori vaan se koostui 15:stä mikropiiristä. Tietokone toimii 16-bittisenä, mutta ALU on vain 8-bittinen. Mikrokoodi on "Control ROS" (Read-Only Storage) -nimellä tunnetussa ROM-muistissa. Suorittimessa on neljä keskeytystasoa.
Suoritin tunnettiin nimellä PALM (Put All Logic in Microcode). Aiemmassa SCAMP-prototyypissä ei ollut aikaa kehittää APL-kielen tulkkia ja siksi käytettiin mikrokoodia emuloimaan IBM 1130:aa. SCAMP kehitettiin tiukalla aikataululla ja sen arkkitehtuuri oli hyvin tavanomainen. Järjestelmä piti rakentaa mahdollisimman pitkälle olemassa olevista laitteistosta ja ohjelmistosta.
IBM kutsui PALM:ia mikroprosessoriksi Maurice Wilkesin merkityksessä tarkoittamaan tietokonetta, joka käytti mikro-ohjelmointia, eikä nykyisessä merkityksessä laitteena, joka suorittaa tietokoneen kaikki keskeiset logiikkatoiminnot (MPU).
Tietokoneelle julkaistiin IBM 5103 tulostin sekä IBM 5106 ulkoinen nauha-asema.