Paljasnaamalepakko
| Paljasnaamalepakko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Heimo: | Siipat Vespertilionidae |
| Suku: | Ia |
| Laji: | io |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ia io |
|
 Levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Paljasnaamalepakko (Ia io) on siippoihin kuuluva lepakko. Se on yleinen Itä- ja Kaakkois-Aasiassa (Kiinassa, Intiassa, Laosissa, Nepalissa, Thaimaassa ja Vietnamissa) ja elää pääasiassa kalkkikiviluolissa 400–1700 metrin korkeudella. Lepakon pesimäpaikkoja on löydetty sekä luolien suuaukoilta että 1,5 kilometrin syvyydeltä luolastoista.
Paljasnaamalepakko kasvaa 90–105 millimetrin mittaiseksi. Väriltään se on päältä ruskea ja alapuolelta harmahtava.
Lepakon elintavoista ja käyttäytymisestä ei tiedetä paljon. Se elää usein pienissä ryhmissä ja syö monien muiden siippojen tapaan hyönteisiä. Lepakko lähtee nukkumapaikaltaan ruuanhakuun jo varhain iltapäivällä. Talveksi se voi muuttaa lämpimämmille alueille.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto määrittelee paljasnaamalepakon elinvoimaiseksi. Eräs lajiin kohdistuvista uhkista on ihminen, joka tuhoaa sen elinalueita; useita luolia on muutettu turistinähtävyyksiksi. Lepakoita häiritsevät myös niiden ulostetta keräävät maanviljelijät. Lisäksi hyönteismyrkkyjen liiallinen käyttö uhkaa paljasnaamalepakon tulevaisuutta.