| Ida Vitale | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. marraskuuta 1923 Montevideo |
| Ammatti | kirjailija, kirjallisuuskriitikko, kääntäjä |
| Puoliso | 1. Enrique Fierro 2. Ángel Rama |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | espanja |
| Tuotannon kieli | espanja, englanti |
| Tyylilajit | lyriikka, essee |
| Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ida Vitale (s. 2. marraskuuta 1923 Montevideo) on Texasissa Yhdysvalloissa asuva uruguaylainen kirjailija. Hän on keskeinen henkilö uruguaylaisessa Sukupolvi 45 (Generación del 45) -nimisessä taiteilijaryhmässä ja sen viimeinen elossa oleva jäsen. Hän sai vuonna 2016 Federico García Lorcan kansainvälisen runoilijapalkinnon ja vuonna 2018 Miguel de Cervantes -palkinnon. Jo aiemmin hän on saanut Uruguayn tasavallan yliopiston kunniatohtorin arvon sekä palkinnot Premio Octavio Paz (2009), Premio Alfonso Reyes (2014) ja Premio Reina Sofía de Poesía Iberoamericana (2015).
Vitalen teoksia ei ole suomennettu. Hänen teoksiaan ovat esimerkiksi La luz de esta memoria (1949), Jardines imaginarios (1996), El ejemplo de Antonio Machado (1940) ja Dónde vuela el camaleón (1996).