Ido

Ido
Tiedot
Alue	Eurooppa
Virallinen kieli
Puhujia	arviolta 2500–5000, vain satunnaisia äidinkielenään puhuvia
Sija	ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto	latinalainen
Kielenhuolto	Uniono por la Linguo Internaciona Ido
Kielikoodit
ISO 639-1	io
ISO 639-3	ido
Ohje
Infobox OK

Ido on esperantosta muokattu kansainvälinen apukieli, jonka Louis de Beaufront julkaisi vuonna 1907. Vaikka idon käyttäjäkunta on pienentynyt viime vuosikymmeninä, on sillä edelleen joitakin puhujia ympäri maailmaa, kuitenkin eniten Euroopassa. Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2016 päättyessä 18 henkilöä, joiden äidinkieleksi oli rekisteröity ido.

Historia

1900-luvun alussa kansainvälisen apukielen valitsemiseksi muodostettu valtuusto (Délégation pour l’adoption d’une langue auxiliaire internationale) valitsi ido-ehdotuksen monien ehdokkaiden joukosta. Perustana oli esperanto, johon oli tehty lukuisia korjauksia. Valtuuston asettama komissio kehitti ehdotelmaa edelleen monta vuotta. Myös esperanton luoja L. L. Zamenhof ehdotti luomuksensa käyttökokemuksien perusteella muutamia parannuksia, jotka otettiin idoon mukaan. Myöhemmin esperantoliike Zamenhofin johdolla kieltäytyi ehdotetuista korjauksista.

Luokitus

Koska ido on keinotekoinen kieli, se ei ole minkään luonnollisen kielen sukulainen. Se pohjautuu kuitenkin esperantoon, ja monet pitävätkin idoa vain esperanton murteena. Ido on perinyt esperanton fonologiaan, kielioppiin ja sanastoon saamat vaikutteet indoeurooppalaisista kielistä, mutta se on vielä erityisesti korostanut sanastossa ja ääntämyksessään romaanisia kieliä, toisin kuin esperanto, jonka ääntämykseen ovat vaikuttaneet myös slaavilaiset kielet, ja perussanastoon indoeurooppalaisten kielten eri kieliryhmät.

Alueellinen sijoittuminen

Keinotekoisesti luotuna kansainvälisenä apukielenä ido ei kuulu millekään kansalle tai valtiolle eikä se myöskään ole minkään valtion virallinen kieli. Sen puhujia on ympäri maailmaa, eniten kuitenkin keskisessä ja eteläisessä Euroopassa. Idoa ei ole rajoitettu millekään ihmisryhmälle, joten sitä voi opiskella kuka tahansa.

Äänteet

Kirjoitusjärjestelmä

Idon aakkosto sisältää seuraavat kirjaimet:

a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z

Kielioppi

Idon kieliopin keskeisiä piirteitä ovat seuraavat:

• sanoilla ei ole sukua eikä epämääräistä artikkelia
• sanajärjestys on subjekti–verbi–objekti
• käytetään prepositioita ja liitteitä
• kaikki sanat taipuvat säännöllisesti paitsi toisinaan verbi esar, jonka preesens on perussäännön mukaan esas mutta usein es.

Eroavaisuuksia esperantoon

• kirjoitusjärjestelmä – käytetään normaaleja latinalaisen aakkoston kirjaimia q, w, x ja y, muttei tarkkeellisia merkkejä ĉ, ĝ, ĥ, ĵ, ŝ ja ŭ
• monikko – substantiivin monikko muodostetaan korvaamalla -o, -i:llä
• infinitiivi – infinitiivin pääte ei ole -i vaan -ar
• infinitiivit taipuvat aikamuotoihin – ei esperantossa
• adjektiivit – eivät taivu pääsanan mukaan
• sanasto – erityisesti käytetyimpiä sanoja on muutettu, lähinnä romaanisempaan tai helpommin lausuttavaan muotoon: demandas → questionas; scias → savas
• akkusatiivi – akkusatiivia käytetään vain, jos objekti edeltää subjektia: Me manjis pano == Panon me manjis.
• sanojen suku – sana ei ole oletuksena maskuliini, toisin kuin esperantossa, jossa sana sisko (fratino) saadaan muodostettua -in- päätteellä sanasta veli (frato)

Esimerkkejä

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ido.

Wikikirjastossa on aihe: Idon kieli

• Idonkielinen Wikipedia
• Idonkielinen Wikisanakirja
• Uniono por la linguo internaciona Ido
• Suomenkieliset idosivut