Antti Martti Ilmari Vesterinen (6. marraskuuta 1941 Helsinki – 4. elokuuta 2022 Helsinki) oli suomalainen kulttuuriantropologian professori.
Vesterinen syntyi sosionomi Heikki Olavi Vesterisen ja soitonopettaja Elmi Anni-Maija Pitkäsen perheeseen. Hänen puolisonsa vuodesta 1974 oli kirjastonhoitaja Päivi Laitinen. Vesterinen tuli ylioppilaaksi Valtion iltaoppikoulusta 1969 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1978 ja lisensiaatiksi Jyväskylän yliopistosta 1986, jossa hän myös väitteli filosofian tohtoriksi 1995.
Vesterinen oli kansatieteen assistentti Helsingin yliopistossa 1975 ja suomen kielen tuntiopettaja Teknillisessä korkeakoulussa 1980–1982. Jyväskylän yliopistossa hän oli kansatieteen assistentti 1982–1887, kulttuuriantropologian yliassistentti 1987–1997, etnologian vs. ja va. apulaisprofessori useaan eri otteeseen 1986–1994 sekä kulttuuriantropologian dosentti 1996–1998 ja professori vuodesta 1998.
Vesterinen oli myös Japanin kulttuurin tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistossa vuodesta 1996, suomen kielen lehtori Poznańin yliopistossa 1978–1979 sekä vieraileva professori Indianan yliopistossa 1988–1990 ja 1996–1998. Hänellä oli lisäksi useita asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Vesterinen sekä julkaisi tutkimuksia että kirjoitti yksin ja muiden kanssa tietoteoksia. Hän tutki muun muassa Itä-Aasian kyläkulttuureja, minoriteettikysymyksiä ja shintolaisuutta ja häntä pidettiin Japanin tutkimuksen uranuurtajana Suomessa. Hän sai näistä ansioistaan Japanin keisarin ja valtion myöntämän Nousevan auringon ritarikunnan kunniamerkin Kultaiset säteet -ruusukkeella vuonna 2020.